Kotisivut muuttavat

Minua on vaivannut viime aikoina blogini armoton laiminlyönti. Kunnolliset blogipostaukseni ovat väistyneet käsiksen editoinnin tieltä, ja nettinäkyvyyteni on rajoittunut pitkälti muiden somekanavieni nopeaan päivittämiseen. Monet mielenkiintoiset postausaiheet, kuten kouluvierailuista kertominen, jatko-osan kirjoittamisen hyödyt ja haitat, tarinan pahishahmot, lukijapalautteen vastaanottaminen, kokopäiväkirjoittaminen sekä nuortenkirjan kirjoittamisen hyödyt ja haitat ovat jääneet roikkumaan "ensi viikolla sitten" -listaani.

Kuva (c) Sami Kuusivirta
Saadakseni asian pois omatunnoltani tein päätöksen, että pistän Bloggerin kotisivuni jäihin n. kahden kuukauden ajaksi. Tauko kestää ainakin siihen saakka, kunnes saan Kajon painovalmiiseen kuntoon. Tämän jälkeen sivuni muuttavat todennäköisesti Wordpressiin, koska ajattelin hakea virallista elinapitkakangas.fi-domainia, ja olen kuullut että Bloggerin kautta moisen saaminen on aika vaikeaa. 
Bloggerista on kyllä vaikea luopua, tiedän sen jo nyt. Vaikka en ole päivittänyt omia sivujani juurikaan viime aikoina, luen edelleen päivittäin muiden blogeja. Bloggerin lukemisto-lista helpottaa kummasti uusien postauksien seuraamista. Pidän myös aika paljon blogini ulkoasusta tällä hetkellä. 

Mutta noh.. Katson tätä asiaa uudelleen sitten parin kuukauden päästä. Pitäkää peukkuja, että Kajo on hyvällä mallilla siihen mennessä! Ja seuratkaa meitsiä ihmeessä Instassa, Twitterissä, Snapchatissa (epitkakangas) tai Facessa - näissä kanavissa päivittelen kuulumisiani edelleen. 

Blogini osalta toivotan lukijoilleni nyt pienet heiheit. Palaillaan! <3

Hyvää joulua!

Hyvää joulua vielä kerran kaikille! Tarkoitus oli tehdä joulupäivitys ajallaan, mutta en joutanut tietokoneelle viikonlopun aikana kertaakaan. Perheessämme on kaksi pientä vauvaa, eikä sellaisten himpuloiden läsnäollessa halua hautautua tietokoneen taakse. Meillä oli oikein rauhallinen ja lämpöinen joulu. Söimme, saunoimme ja pelasimme lautapeliä nimeltä Place (joka sai matkakuumeeni vain pahenemaan). En saanut joululahjaksi yhtään kirjaa, mutta se ei sinänsä haitannut, koska olen hamstrannut lukukappaleita töistä ihan liikaa viime aikoina. Sen sijaan sain lupauksen kauan toivomastani järjestelmäkamerasta! Vanhempani antavat minun valita mallin, joten vielä en saanut kameraa käsiini, mutta kohta, kohta... <3

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Tässä vaiheessa vuotta on ollut tavallista listata vuoden aikana luetut kirjat ja muut kertyneet saavutukset. Minä en osaa käyttää Goodreadsia riittävän hyvin, jotta osaisin löytää sieltä kaikki tänä vuonna lukemani kirjat listattuna. Twitteriä selanneena tiedän, että sellainen lista pitäisi olla jossain nähtävissä. Joka tapauksessa epäilen lukeneeni tänä vuonna noin 25 kirjaa. Aika vähän kun vertaa useimpien kirjabloggareiden määrään, mutta minulle se on oikein keskivertosaavutus. Suuri osa vapaa-ajasta on mennyt oman kirjan ympärillä ähertämiseen. 

Kuura julkaistiin huhtikuun lopulla, vaikka minusta tuntuu kuin siitä olisi kukunut jo pieni ikuisuus. Kajon kirjoittamisen aloitin niin ikään maaliskuussa (muistaakseni), ja olenkin naputellut uutta kässäriä pitkin vuotta. Olen myös aktivoitunut jonkin verran somessa ja päivitellyt hiljakseen Kuuran Facebookia ja omaa Instagram-tiliäni. En halua pakottaa itseäni someaktiiviseksi, joten yritän päivittää sivuja oman fiiliksen ja viitsimisen ehdoilla. On ihan mahdollista, että tuleva kamerani aktivoittaa minua Instan puolella jonkin verran. Haluan opetella hyväksi valokuvaajaksi!

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut oikein tapahtumarikas. Uusia kokemuksia on tullut paljon, uusia ihmisiä ja uutta tietoa. Kirjamaailma on muuttunut selkeämmäksi, ja jotenkin sellainen mystinen ja taianomainen mielikuva kustannusalasta on haihtunut. Toisaalta se ei minua juuri nyt haittaa. En ehkä ole yhtä kunnianhimoinen kuin 18-vuotiaana ensimmäistä käsikirjoitustani kirjoittaessani, mutta minulla on enemmän realistisia tavoitteita, jotka tiedän voivani vielä saavuttaa. 

Mitä toivon ensi vuodelta? Eniten toivon Kajon valmistuvan eheänä ja kauniina nuortenromaanina ensi kesään mennessä. Toivon sen tuovan minulle uusia lukijoita ja keikkoja. Toivon saavani Ruskan raakaversion valmiiksi ja toivon editoimisen jälkeen voivani jättää kirjoittamisen vuodeksi tai pariksi. Toivon voivani matkustaa ja valokuvata paljon. 

Niin ja uusi tatuointi! Sen ajattelin hankkia myös. Ehkä jotain Kuuraan liittyvää - ei mitään liian selkeää, mutta jotain, joka muistuttaa minua esikoisromaanistani. Kukkia tai susitaidetta tai ehkä molempia? Visioita on, niitä pitää vain vielä vähän työstää.

Kuuratee (c) Kaisu Sandberg

Pako Berliiniin

Kaunista joulukuun alkua kaikille! Ajattelin kirjoittaa tällaisen pienen "mitä kuuluu" -postauksen blogia virkistääkseni, vaikka mitään kovin mainittavaa ei ole kuluneiden viikkojen aikana tapahtunut. Miten aika on mennytkin näin nopeasti? Päivät juoksevat, ja vaikka minusta tuntuu että olen jatkuvassa liikkeessä ja yritän joka päivä saada asioita eteenpäin, en edisty tarpeeksi reippaasti.

Lyhyesti sanottua: minulle tulee kamala kiire editoida Kajo julkaisukuntoon. En olisi asiasta huolissani, jos viettäisin normaalin joululoman ja minulla olisi vapaapäiviä. Ongelma on, ettei vapaapäiviä juuri ole. Työskentelen, juoksen kotiin huolehtimaan Hansista ja siinä välissä yritän vastata sähköposteihin, päivittää somea ja kirjoittaa tilattuja lehtijuttuja (!!seuratkaa Demiä lähitulevaisuudessa!!). Olen ajatellut vääristyneesti, että minulla on aikaa editoida Kajoa, mutta hyvänen aika, eihän tässä ole montaa kuukautta enää sovittuun deadlineen. On pakko pistää isompi vaihde päälle ja tarttua kunnolla tuumasta toimeen.

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Pientä energiaboostiakin on tullut haettua arkista puurtamista varten. Lomailua, arjesta irtautumista. Toden totta tarvitsin sitä! Kuten some-kanaviani seuranneet tietävät, palasin vastikään Berliinistä kaupunkilomaltani. On kummallista, miten arjen kiireet ja huolet jäävät taakse sillä sekunnilla, kun lentokone nousee ilmaan. En murehtinut Kajosta lainkaan lomalla ollessani. Päinvastoin. Mielessäni kävi, että ehkä kunnollinen tauko tekisi minulle hyvää. 

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Jatkuva deadlinen kyttääminen on alkanut kyllästyttää. Rakastan kirjoittamista, mutta kiire on syönyt siltä pohjaa. Minusta on tullut kriittisempi, teknisempi ja markkinamielisempi. Berliinissä ollessani minusta tuli ihan eri ihminen. Oloni oli keveämpi ja tunsin itseni vapaaksi tavalla, jota en ole tuntenut kotona tietokoneen ääressä moniin kuukausiin. Aivoni ikään kuin tuulettuivat. Saksan junissa ja metroissa huomasin jopa ideoivani Ruskan tulevia juonikuvioita muotoon aivan uudenlaisella luontevuudella ja innolla. Se kävi yhtä helposti kuin Kuuran ensimmäisen version kirjoittaminen. Jos vain olisikin ollut läppäri mukana... tai äh, hyvä vain ettei ollut.


Kuva (c) Kaisu Sandberg
Vaikea siis sanoa miten tästä jatkan. Kirjoitan toki Ruskan keväälle 2018, koska niin on sovittu kustantajan kanssa, mutta sen jälkeen breikki on aivan välttämätön. En yhtään ihmettelisi, vaikka lähtisin ulkomaille reppureissaamaan ja jättäisin kirjoittamishommat siksi aikaa kokonaan. Kokeilisin tehdä jotain muuta välillä. Valokuvaaminen kiinnostaa. Toivoin omaa järkkäriä joululahjaksi. <3

Kuva (c) Kaisu Sandberg