Ne ovat täällä!

Kuva(c)Kaisu Sanrberg

Aika on loikkinut taas salakavalasti viikkoja eteenpäin. Vastahan minä lähetin käsikirjoituksen kustantajalle luettavaksi. Ja nyt tuossa se on, oikeana kirjana. Voin selata sitä, nuuhkia sitä, ihmetellä sitä. Voin asetella sen Kuuran viereen ja yksinkertaisesti vain tuijottaa kaksosia kirjahyllyssäni. Kuulostaa pelottavalta, mutta kaikkea tuota on tullut harrastettua kuluneen viikon aikana.
Kajot siis saapuivat kotiin noin viikko sitten. En tiedä vaikuttiko juuri nopea aikataulu siihen, ettei uuden kirjan näkeminen aiheuttanut aivan niin kovia sydämentykytyksiä kuin vuosi sitten. Viime kerralla minulla oli enemmän aikaa fiilistellä yksittäisiä etappeja. Nyt tuntuu siltä kuin kaikki tärkeä tapahtuisi samaan aikaan. Toki jatkuva kireys voi johtua siitäkin, että jännitän jo tulevia lukijakommentteja - Kajo kun kuitenkin on aika erilainen kirja kuin Kuura. No, mene ja tiedä, ehkä helpotus ja seesteinen olotila tulee myöhemmin? 
Joka tapauksessa halusin tällä kertaa kuvata paketin avaamisen videolle ('cos that's what people do nowadays right?), joten jouduin odottamaan avaamattoman paketin kanssa kotona monta tuntia, ennen kuin ystäväni ennätti paikalle järkkärinsä kanssa. Aika ei ole koskaan kulunut yhtä hitaasti! Oli vähällä, etten salaa jo vähän kurkannut sisältöä, mutta sain maltettua mieleni. 


On the road-lista on myös päivittynyt. Minua ja Siniä voi tulla tapaamaan tällä viikolla Helsingin Akateemisen kirjakaupan myymälään Kirjan ja ruusun päivänä 22.4. klo 12. Juttelemme Kajosta ja Kaarnan kätköstä ja signeeraamme kirjojamme. Mikäli päivämäärä tai paikka ei kuitenkaan käy yksiin oman kalenterisi kanssa, esiinnymme kuluvan puolen vuoden aikana myös seuraavissa paikoissa (kirjastoja tulossa listaan myöhemmin):

  1. Helsingin keskusta, Akateeminen kirjakauppa, Kirjan ja ruusun päivä 22.4. klo 12
  2. Lahden Yhteiskoulu 24.4. klo 11:30-12:45
  3. Turku, Akateeminen kirjakauppa 28.4. klo 16
  4. Helsinki Kamppi, Kajon julkkarit 29.4. klo 12-16
  5.   Tampere, Akateeminen kirjakauppa, Kirjojen yö 10.8.

Julkkaritunnelmia

Kaunista kevään alkua kaikille! Kajon ilmestyminen lähestyy, ja olen kuluneen viikon aikana ollut kuin kissa pistoksissa odottaessani, koska saan kustantajalta viestin saapuneista kirjoista. Olen jo nähnyt painajaisia, joissa kirjan sivut kieppuvat väärinpäin ja painotiedosto on vahingossa ollutkin raakaversioni. Odottaminen on viheliäistä puuhaa. Onneksi viime aikoina on ollut muitakin asioita, joihin keskittyä. Huhtikuu tuo mukanaan paljon kaikenlaista pientä kivaa.
Kuullessani viime syksynä, että Myllylahti julkaisee keväällä toisen YA-kirjasarjan aloitusosan, sain idean yhteiskirjamarkkinoinnista. Sini Helminen ja minä emme tunteneet toisiamme etukäteen, mutta mitä enemmän olemme jutelleet, sitä useampia yhdistäviä piirteitä meillä on. Olemme molemmat Hollolasta, kävimme koulumme Lahden yhteiskoulussa, muutimme Helsinkiin opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja nyt julkaisemme molemmat spefiä nuorille aikuisille Myllylahden kustannusohjelmassa. Tuntui luontevalta, että suunnittelisimme kirjamarkkinointiamme yhdessä. Näin säästämme molemmat aikaa ja vaivaa ja hyödymme toinen toisistamme. 

Kuva(c)Kaisu Sandberg
Sinin esikoisromaani Kaarnan kätkössä julkaistiin reilu viikko sitten Kallion kirjastossa. Minulla oli ilo ja kunnia olla haastattelemassa tuoretta esikoiskirjailijaa hänen teoksestaan. Paikalla oli paljon väkeä, ja kyllähän siinä meinasi allekirjoittanutta hieman jännittää, kun sain mikrofonin käteeni. Sinillä ja minulla ei onneksi ole mitään ongelmaa lörpötellä kirjoista ja kirjottamisesta. Juttua tuli hyvin ja helposti ja nautin tilaisuudesta. 
Julkkareissa näytettiin myös Kaarnan kätkössä kirjatraileri, jonka maskeerausta ei voi kuin ihailla. Sini on kuvausryhmänsä kanssa tehnyt todella tarkkaa jälkeä kaarnaselän kuvaamisessa, ja traileri sopii hyvin kirjan tunnelmaan. Traileri näytettiin heti julkkareiden alkuun, mikä loi tilaisuuteen kutkuttavaa ensi-illan tuntua.
En itse ole koskaan ollut tekemässä kirjatraileria, mutta olen pistänyt merkille niiden yleistymisen. Esimerkiksi kansainvälisistä YA-kirjoista löytyy poikkeuksetta omat kirjatrailerinsa. Ne ovat melkein kuin elokuvien pieniä teasertrailereita. Olisiko tubettajien suosio vaikuttanut tähän?

Kuva(c)Kaisu Sandberg
Sinin kanssa olemme suunnitelleet tekevämme yhdessä muitakin kirjakeikkoja huhtikuun puolella. Kutsumme "kirjakiertuettamme" vitsikkäästi ja rokkarimaisesti nimellä On the road. Idea on, että ajoitamme kirjojemme julkkareiden väliin kirjailijavierailuita ja haastatteluja.
Koska useimpien vierailuiden päivämäärät ovat vielä neuvottelujen alla, infoan näistä vierailuista lisää myöhemmin. Blogini on hieman hidas reagoimaan asioihin, joten jos tilanteesta haluaa olla ajan tasalla, suosittelen seuraamaan Facebook-sivuani
Minulle tietysti tärkein tapahtuu viimeisenä päivänä, eli 29.4. jolloin vietämme Kajon julkkareita Kampin Sauna2-tiloissa! <3 Tilaisuus on avoin ja toivotankin tervetulleeksi kaikki bloggarit ja lukijat. Olen googlettanut jo kivoja vieraskirjaideoita (ajattelin yhdistää perinteiseen vieraskirjaan Polaroid-kameran), pieniä kotitekoisia haukkapaloja ja juomatarjoilua. Varatkaa siis kalenterista kyseinen päivä vapaaksi. Vappu alkaa Kajosta!

Kuva(c)Kaisu Sandberg

Blogitauko ohi

Tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne pitkästä aikaa. On kulunut yli kaksi kuukautta siitä, kun ilmoitin pistäväni blogini jäihin editointiurakkani ajaksi. No, tuo urakka päättyi viime viikolla. Kajo on nyt vihdoin ja viimein saatettu painotalon hellään huomaan, ja seuraavan kerran näen tekstini kovien kansien sisällä. Kustantajan mukaan kirjat pitäisi olla varastolla 10.4. mennessä - toki mahdollisesti jo aikaisemmin. 

Tällä hetkellä tunnelma on aika hyvä. Vaikka Kajon kirjoitusprosessi eteni paljon Kuuraa nopeammin, minulla on ollut erinomainen tiimi kirjan takana. Jälleen kerran ylistän koelukijoitani, jotka alun perin löysin juuri tämän blogin kautta. Yhdessä heidän ja kustannustoimittajani kanssa sain rakennettua Kajon tarinasta sellaisen kuin toivoin. Nyt on minun vuoroni olla avuksi ja auttaa ystäviäni editoimaan käsikirjoituksiaan. Tämä kevät tuleekin kulumaan pitkälti lukemalla. Kirjoittamisen karsin aikalailla minimiin, vaikka toki Ruskaakin on aloiteltava piakkoin. 

Kuva (c) Karin Niemi
Ajattelin tehdä pienen koosteen siitä, mitä kuulumisia hiljaisen kahden kuukauden sisään on mahtunut. Ensiksi on syytä mainita muutama mukava sähköposti, jotka vastaanotin helmikuussa. 
Kaiken Publishing pyysi minua mukaan Suomen ensimmäiseen Young Adult Literature-tapahtumaan, joka järjestetään Helsingin Suvilahdessa elokuussa. Olen tapahtumasta tavattoman innoissani! Vaikka tapahtuma kestää vain yhden päivän, ohjelmaa on luvassa paljon. Paneelikeskusteluita, fanitapaamisia sekä haastatteluja, joissa lukijat ja kirjailijat pääsevät keskustelemaan kirjoista toistensa kanssa. Kannattaa seurata tapahtuman sivua Facebookissa. Kevään aikana sivuille päivittyy kaikenlaista ya-kirjallisuuteen liittyvää uutista ja kirjavinkkauksia. 

Hel-YA:n lisäksi sain sähköpostia Suomi100-vuotisjuhlaan liittyen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minua pyydettiin mukaan kirjoittamaan lyhyt, Suomen nykypäivää kuvaava tarina yläkouluille jaettavaan laulukirjaan. Kyseinen kirja painetaan sekä suomeksi että ruotsiksi, ja sen kuvittaa Pekka Rahkonen.
Tulen varmasti kirjoittamaan tästä vielä myöhemmin perusteellisemmin, mutta en malta olla mainitsemasta hankkeesta jo nyt. Sen verran jännän äärellä tunnen olevani. Suomen juhlavuoteen kun kuuluu paljon vastuuta, enkä halua pilata kirjaa.  


Lopuksi mainostan vielä vähän Demin uusinta maaliskuun numeroa. Olen haalinut sieltä aukeaman itselleni. Demin toimitus pyysi minua ennen joulua kirjoittamaan heidän Totuuden hetki -juttusarjaansa omaelämänkerrallisen artikkelin, jossa kerron jostain elämäni oivalluksesta tai käännekohdasta. Noh, minun elämäni on ollut melkoisen tasapaksua enkä meinannut keksiä aihetta tekstilleni millään. Lopulta tajusin, että etsin aihetta ehkä turhan kaukaa. Kirjoittaminenhan on ollut se, joka minua on eniten muuttanut, joten miksen kirjoittaisi siitä. 

Demikuvat (c) Kaisu Sandberg
Rajasin aiheeni käsittelemään harrastukseni alkuvuosia. Keskityin erityisesti siihen, miten epävarmalta kirjoitusharrastus tuntui lähipiirissä, jossa arvostus keskittyi pitkälti rahalliseen menestykseen. Jännitin vähän mitähän ihmiset tästä henkilökohtaisesta tekstistäni tuumaavat, mutta palaute on ollut tosi hyvää. Parasta oli, kun sain sähköpostiini lukihäiriöstä kärsivältä tytöltä viestiä, jossa hän kertoi saaneensa kirjoituksestani voimaa uskoa itseensä. Tuli niin epätodellisen häkeltynyt olo, etten oikein osannut edes hymyillä. En ole koskaan ennen saanut vastaavanlaista sähköpostia. 


Oikeastaan nuo olivat ne mainittavimmat asiat, joita tässä parissa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua. Tämä viesti alkaa venyä jo sen verran pitkäksi, että katson parhaakseni jatkaa juttua seuraavassa postauksessa. Yritän päästä takaisin vanhaan "postaus per viikko" -rytmiin. On niin paljon kaikkea kirjoittamiseen ja tarinankerrontaan liittyvää asiaa, etten tiedä mihin keskittyä näin alkuun. Haluan kuitenkin säilyttää blogin myös kirjoitusblogina, vaikka kaikkea julkaisuun liittyvää on ollut viime aikoina paljon.

Ja mitä uusiin kotisivuihin tulee, ne ovat työn alla. En millään haluaisi luopua Bloggerista, joten punnitsen hieman vaihtoehtoja. Oma domain olisi joka tapauksessa hyvä saada.