Blogitauko ohi

Tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne pitkästä aikaa. On kulunut yli kaksi kuukautta siitä, kun ilmoitin pistäväni blogini jäihin editointiurakkani ajaksi. No, tuo urakka päättyi viime viikolla. Kajo on nyt vihdoin ja viimein saatettu painotalon hellään huomaan, ja seuraavan kerran näen tekstini kovien kansien sisällä. Kustantajan mukaan kirjat pitäisi olla varastolla 10.4. mennessä - toki mahdollisesti jo aikaisemmin. 

Tällä hetkellä tunnelma on aika hyvä. Vaikka Kajon kirjoitusprosessi eteni paljon Kuuraa nopeammin, minulla on ollut erinomainen tiimi kirjan takana. Jälleen kerran ylistän koelukijoitani, jotka alun perin löysin juuri tämän blogin kautta. Yhdessä heidän ja kustannustoimittajani kanssa sain rakennettua Kajon tarinasta sellaisen kuin toivoin. Nyt on minun vuoroni olla avuksi ja auttaa ystäviäni editoimaan käsikirjoituksiaan. Tämä kevät tuleekin kulumaan pitkälti lukemalla. Kirjoittamisen karsin aikalailla minimiin, vaikka toki Ruskaakin on aloiteltava piakkoin. 

Kuva (c) Karin Niemi
Ajattelin tehdä pienen koosteen siitä, mitä kuulumisia hiljaisen kahden kuukauden sisään on mahtunut. Ensiksi on syytä mainita muutama mukava sähköposti, jotka vastaanotin helmikuussa. 
Kaiken Publishing pyysi minua mukaan Suomen ensimmäiseen Young Adult Literature-tapahtumaan, joka järjestetään Helsingin Suvilahdessa elokuussa. Olen tapahtumasta tavattoman innoissani! Vaikka tapahtuma kestää vain yhden päivän, ohjelmaa on luvassa paljon. Paneelikeskusteluita, fanitapaamisia sekä haastatteluja, joissa lukijat ja kirjailijat pääsevät keskustelemaan kirjoista toistensa kanssa. Kannattaa seurata tapahtuman sivua Facebookissa. Kevään aikana sivuille päivittyy kaikenlaista ya-kirjallisuuteen liittyvää uutista ja kirjavinkkauksia. 

Hel-YA:n lisäksi sain sähköpostia Suomi100-vuotisjuhlaan liittyen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minua pyydettiin mukaan kirjoittamaan lyhyt, Suomen nykypäivää kuvaava tarina yläkouluille jaettavaan laulukirjaan. Kyseinen kirja painetaan sekä suomeksi että ruotsiksi, ja sen kuvittaa Pekka Rahkonen.
Tulen varmasti kirjoittamaan tästä vielä myöhemmin perusteellisemmin, mutta en malta olla mainitsemasta hankkeesta jo nyt. Sen verran jännän äärellä tunnen olevani. Suomen juhlavuoteen kun kuuluu paljon vastuuta, enkä halua pilata kirjaa.  


Lopuksi mainostan vielä vähän Demin uusinta maaliskuun numeroa. Olen haalinut sieltä aukeaman itselleni. Demin toimitus pyysi minua ennen joulua kirjoittamaan heidän Totuuden hetki -juttusarjaansa omaelämänkerrallisen artikkelin, jossa kerron jostain elämäni oivalluksesta tai käännekohdasta. Noh, minun elämäni on ollut melkoisen tasapaksua enkä meinannut keksiä aihetta tekstilleni millään. Lopulta tajusin, että etsin aihetta ehkä turhan kaukaa. Kirjoittaminenhan on ollut se, joka minua on eniten muuttanut, joten miksen kirjoittaisi siitä. 

Demikuvat (c) Kaisu Sandberg
Rajasin aiheeni käsittelemään harrastukseni alkuvuosia. Keskityin erityisesti siihen, miten epävarmalta kirjoitusharrastus tuntui lähipiirissä, jossa arvostus keskittyi pitkälti rahalliseen menestykseen. Jännitin vähän mitähän ihmiset tästä henkilökohtaisesta tekstistäni tuumaavat, mutta palaute on ollut tosi hyvää. Parasta oli, kun sain sähköpostiini lukihäiriöstä kärsivältä tytöltä viestiä, jossa hän kertoi saaneensa kirjoituksestani voimaa uskoa itseensä. Tuli niin epätodellisen häkeltynyt olo, etten oikein osannut edes hymyillä. En ole koskaan ennen saanut vastaavanlaista sähköpostia. 


Oikeastaan nuo olivat ne mainittavimmat asiat, joita tässä parissa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua. Tämä viesti alkaa venyä jo sen verran pitkäksi, että katson parhaakseni jatkaa juttua seuraavassa postauksessa. Yritän päästä takaisin vanhaan "postaus per viikko" -rytmiin. On niin paljon kaikkea kirjoittamiseen ja tarinankerrontaan liittyvää asiaa, etten tiedä mihin keskittyä näin alkuun. Haluan kuitenkin säilyttää blogin myös kirjoitusblogina, vaikka kaikkea julkaisuun liittyvää on ollut viime aikoina paljon.

Ja mitä uusiin kotisivuihin tulee, ne ovat työn alla. En millään haluaisi luopua Bloggerista, joten punnitsen hieman vaihtoehtoja. Oma domain olisi joka tapauksessa hyvä saada. 

Kotisivut muuttavat

Minua on vaivannut viime aikoina blogini armoton laiminlyönti. Kunnolliset blogipostaukseni ovat väistyneet käsiksen editoinnin tieltä, ja nettinäkyvyyteni on rajoittunut pitkälti muiden somekanavieni nopeaan päivittämiseen. Monet mielenkiintoiset postausaiheet, kuten kouluvierailuista kertominen, jatko-osan kirjoittamisen hyödyt ja haitat, tarinan pahishahmot, lukijapalautteen vastaanottaminen, kokopäiväkirjoittaminen sekä nuortenkirjan kirjoittamisen hyödyt ja haitat ovat jääneet roikkumaan "ensi viikolla sitten" -listaani.

Kuva (c) Sami Kuusivirta
Saadakseni asian pois omatunnoltani tein päätöksen, että pistän Bloggerin kotisivuni jäihin n. kahden kuukauden ajaksi. Tauko kestää ainakin siihen saakka, kunnes saan Kajon painovalmiiseen kuntoon. Tämän jälkeen sivuni muuttavat todennäköisesti Wordpressiin, koska ajattelin hakea virallista elinapitkakangas.fi-domainia, ja olen kuullut että Bloggerin kautta moisen saaminen on aika vaikeaa. 
Bloggerista on kyllä vaikea luopua, tiedän sen jo nyt. Vaikka en ole päivittänyt omia sivujani juurikaan viime aikoina, luen edelleen päivittäin muiden blogeja. Bloggerin lukemisto-lista helpottaa kummasti uusien postauksien seuraamista. Pidän myös aika paljon blogini ulkoasusta tällä hetkellä. 

Mutta noh.. Katson tätä asiaa uudelleen sitten parin kuukauden päästä. Pitäkää peukkuja, että Kajo on hyvällä mallilla siihen mennessä! Ja seuratkaa meitsiä ihmeessä Instassa, Twitterissä, Snapchatissa (epitkakangas) tai Facessa - näissä kanavissa päivittelen kuulumisiani edelleen. 

Blogini osalta toivotan lukijoilleni nyt pienet heiheit. Palaillaan! <3

Hyvää joulua!

Hyvää joulua vielä kerran kaikille! Tarkoitus oli tehdä joulupäivitys ajallaan, mutta en joutanut tietokoneelle viikonlopun aikana kertaakaan. Perheessämme on kaksi pientä vauvaa, eikä sellaisten himpuloiden läsnäollessa halua hautautua tietokoneen taakse. Meillä oli oikein rauhallinen ja lämpöinen joulu. Söimme, saunoimme ja pelasimme lautapeliä nimeltä Place (joka sai matkakuumeeni vain pahenemaan). En saanut joululahjaksi yhtään kirjaa, mutta se ei sinänsä haitannut, koska olen hamstrannut lukukappaleita töistä ihan liikaa viime aikoina. Sen sijaan sain lupauksen kauan toivomastani järjestelmäkamerasta! Vanhempani antavat minun valita mallin, joten vielä en saanut kameraa käsiini, mutta kohta, kohta... <3

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Tässä vaiheessa vuotta on ollut tavallista listata vuoden aikana luetut kirjat ja muut kertyneet saavutukset. Minä en osaa käyttää Goodreadsia riittävän hyvin, jotta osaisin löytää sieltä kaikki tänä vuonna lukemani kirjat listattuna. Twitteriä selanneena tiedän, että sellainen lista pitäisi olla jossain nähtävissä. Joka tapauksessa epäilen lukeneeni tänä vuonna noin 25 kirjaa. Aika vähän kun vertaa useimpien kirjabloggareiden määrään, mutta minulle se on oikein keskivertosaavutus. Suuri osa vapaa-ajasta on mennyt oman kirjan ympärillä ähertämiseen. 

Kuura julkaistiin huhtikuun lopulla, vaikka minusta tuntuu kuin siitä olisi kukunut jo pieni ikuisuus. Kajon kirjoittamisen aloitin niin ikään maaliskuussa (muistaakseni), ja olenkin naputellut uutta kässäriä pitkin vuotta. Olen myös aktivoitunut jonkin verran somessa ja päivitellyt hiljakseen Kuuran Facebookia ja omaa Instagram-tiliäni. En halua pakottaa itseäni someaktiiviseksi, joten yritän päivittää sivuja oman fiiliksen ja viitsimisen ehdoilla. On ihan mahdollista, että tuleva kamerani aktivoittaa minua Instan puolella jonkin verran. Haluan opetella hyväksi valokuvaajaksi!

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut oikein tapahtumarikas. Uusia kokemuksia on tullut paljon, uusia ihmisiä ja uutta tietoa. Kirjamaailma on muuttunut selkeämmäksi, ja jotenkin sellainen mystinen ja taianomainen mielikuva kustannusalasta on haihtunut. Toisaalta se ei minua juuri nyt haittaa. En ehkä ole yhtä kunnianhimoinen kuin 18-vuotiaana ensimmäistä käsikirjoitustani kirjoittaessani, mutta minulla on enemmän realistisia tavoitteita, jotka tiedän voivani vielä saavuttaa. 

Mitä toivon ensi vuodelta? Eniten toivon Kajon valmistuvan eheänä ja kauniina nuortenromaanina ensi kesään mennessä. Toivon sen tuovan minulle uusia lukijoita ja keikkoja. Toivon saavani Ruskan raakaversion valmiiksi ja toivon editoimisen jälkeen voivani jättää kirjoittamisen vuodeksi tai pariksi. Toivon voivani matkustaa ja valokuvata paljon. 

Niin ja uusi tatuointi! Sen ajattelin hankkia myös. Ehkä jotain Kuuraan liittyvää - ei mitään liian selkeää, mutta jotain, joka muistuttaa minua esikoisromaanistani. Kukkia tai susitaidetta tai ehkä molempia? Visioita on, niitä pitää vain vielä vähän työstää.

Kuuratee (c) Kaisu Sandberg