Iltakävely napit korvissa

Harrastaako kukaan muu kässärin luovaa suunnittelua lenkin yhteydessä? Oi, suosittelen! Se on ihanaa! Tällä viikolla olen marssinut tunnin mittaisia kävelylenkkejä joka ilta. Lataan iPodiin sopivaa musiikkia (elokuvamusiikeista radiohitteihin), pistän napit korviin ja nautiskelen. Uppoudun kässärin maailmaan niin tyystin, että tuskin edes huomaan käveleväni. Tänäänkään en malttanut kääntyä kotiin ollenkaan ja ennen kuin huomasinkaan, olin kävellyt puolitoista tuntia. Olo on mitä loistavin, ja oma kässäri tuntuu taas maailman upeimmalta luomukselta. Vielä kun pääsisi niihin parhaisiin kohtauksiin, jotka ovat vasta tuloillaan...


Lenkkeily ja kässärin suunnittelu voisi tulla pysyväksi tavaksi. Minulla näet on paha tapa herkutella kirjoittaessani. Rehellisesti voin myöntää, että syksyn tiiviin kirjoituskauden aikana kesän treenit on tullut nollattua, ja kunto on huonontunut radikaalisti. Ai kauhea. Urheilua ei pitäisi unohtaa, vaikka tekstin maailmaan unohtuisikin pidemmäksi aikaa. Tässä siis keino. Iltakävelyt!


Tekeekö tauko pahaa?

Edellisessä viestissä oli puhetta, että Nanon aikana kirjoitustahti oli liian kova. No, nyt tilanne on päinvastainen. Tekstiä ei meinaa syntyä - ei sitten millään. On kulunut viikko siitä, kun sain Nanon vaatimat 50 000 sanaa kirjoitettua, ja päätin rauhoittaa kirjoittamistahtiani. En tiedä oliko päätös sittenkään niin hyvä. Minun on vaikea keskittyä. Tuijotan Wordin valkoista sivua ja yritän jatkaa. Jostain syystä en onnistu. Luen aiempaa tekstiäni, totean sen olevan hyvää ja yritän kirjoittamista uudelleen. Ei onnistu vieläkään.
Jes, nyt minä jatkan. Ei kun nyt. Tai nyt... no nyt sitten. Ja kaikki mitä saan aikaan on korkeintaan liuskan verran väkinäistä tekstiä, joka ei millään tavalla vie käsikirjoitusta eteenpäin.
Mikä nyt on niin vaikeaa?
Kässärini on hyvässä vaiheessa, tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu ja juoni on vasta kunnolla muuttumassa mielenkiitoiseksi. Tiedän, ettei viikko taukoa ole vielä paha asia. Orivedellä opiskellessani minulle annettiin ohje: "Anna kirjoittamisellesi arvoa." Olen yrittänyt pitää tämän mielessäni, kun ryntään kässärini juonikaarta eteenpäin. Hoen itselleni: "Sinulla ei ole kiire, sinulla ei ole kiire. Rakastat kirjoittamista, joten kirjoita. Lopputuloksesta viis."
Samalla näen kässärini projektina, joka on saatava päätökseen mahdollisimman nopeasti. Ensimmäinen versio on aina ollut minulle hengästyttävä luomisvaiheensa vuoksi. Sallin itseltäni rönsyilyn, lörpöttelyn ja töksähtelevät siirtymät tapahtumien välillä. Tärkeintä on saada tarinalle luuranko.
Miksi sitten tekstiä ei synny?
"Sen kuin vain kirjoitat", hoen itselleni. Minulla on glögiä, on aikaa, on kynttilöitä ja hyvää musiikkia taustalla. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Johtuuko tämä väsymys ja saamattomuus NaNoWriMo:n aiheuttamasta uupumuksesta? Ehkä minulla on kirjailijan alkeellinen burn-out. On kuitenkin otettava huomioon, että kirjoitin Kuuran ensimmäisen version syksyn aikana, otin NaNoWriMo:n haasteen vastaan, kirjoitin Arkkia neljän viikon ajan 24/7 niin, että rytmit menivät sekaisin ja silmät pyörivät päässä. Vielä nytkin lenkeillä ollessani, nukkumaan mennessäni ja bussissa istuessani suunnittelen Arkin kahta tulevaa jatko-osaa.
On vaikea keskittyä kouluun.
Kandi lähestyy.
Kesätöitä pitäisi hakea.

Luoja, joulukuun Thaimaanmatka tulee tarpeeseen. Saa nähdä pystynkö tyhjentämään päätäni kässäriin liittyvistä asioista vielä palmupuiden allakaan.

NaNoWriMo

Näin siinä sitten kävi. Selviydyin voittajana marraskuun NaNoWriMo:sta eli National Novel Writing Month:sta. Olisi ollut otollisempaa kirjoittaa Nanosta tapahtuman aikana, mutta koska sain aikaiseksi rakentaa blogisivuni vasta nyt, joudun kirjoittamaan Nanosta näin jälkikäteen.
Mitä marraskuussa siis oikein tapahtui?
En ollut aikaisemmin osallistunut tapahtumaan, ja tänäkin vuonna osallistumiseni oli silkkaa sattumaa. Olen viimeisen puolen vuoden aikana selannut paljon Suomi24-keskustelufoorumia ja juuri siellä näin maininnan Nanosta ensimmäisen kerran. Koska lisäksi tarvitsin juttuaiheen tulevaa yliopiston osakunnan lehteä varten, päätin ottaa selvää mistä Nanosta oikein oli kysymys. Paras konsti oli osallistua tapahtumaan itse.
Olin vasta saanut Kuuran ensimmäisen version valmiiksi, joten uuden käsikirjoituksen aloittaminen tuntui raskaalta ajatukselta. Idea uuteen kässäriin minulla kuitenkin oli valmiina, joten päätin hyödyntää Kuurasta jäänyttä kirjoittamisen "touchia" ja naputella uuden tarinan luettavaan muotoon. Uuden kässärin työnimeksi tuli Arkki.
Tekstiä on syntynyt alusta asti suhteellisen vaivattomasti.
En läpikäy tässä Nanon tapahtumia kohta kohdalta läpi. Kirjoitin aiheesta jo yhden artikkelin verran osakuntani lehteen, joten olen (rehellisesti sanoen) kyllästynyt käsittelemään Nanoa. Sanottakoon kuitenkin, ettei urakka ollut minulle helppo. Tavoitteena oli kirjoittaa 50 000 sanaa marraskuun aikana. Allaolevasta taulukosta näkyy edistymiseni, ja motivaationi kevyt uuvahtaminen marraskuun puolivälin tienoilla on huomattavissa. Ehdin monta kertaa ajatella, etten voisi mitenkään onnistua. Ilman käsikirjoitukseni mielenkiintoista juonta ja tuoretta innostustani aihetta kohtaan olisin varmasti heittänyt pyyhkeen kehään jo ensimmäisen viikon jälkeen.
Toisin kuitenkin kävi: kirjoitin kuin kirjoitinkin 50 000 sanaa yhden kuukauden aikana! Vau! Minun käyttämälläni fonttikoolla ja rivivälillä (Garamond 12, riviväli 1,5) tuo tarkoittaa n. 150 liuskaa, mikä vastaa arviolta noin 200-250 sivua painetussa romaanissa. Hurja tahti toisin sanoen!

Screenshottia viimeiseltä päivältä! Event Finished.
Sanojen laskeminen on minusta vieläkin hieman outoa. Käsikirjoitukseni kun olen tavallisesti pyrkinyt pitämään mahdollisimman tiiviissä muodossa. Minulle ongelma ei ole tuottaa tekstiä, vaan turhan rönsyilyn poissa pitäminen. Niinpä tiedän, että aloittaessani Arkin toisen version kirjoittamisen karsittavaa tulee olemaan paljon.
NaNoWriMo on siis nyt takana, mutta Arkin tarina on edennyt vasta puoleen väliin. Kirjoittaminen jatkuu, vaikkakin rauhallisemmalla tahdilla kuin marraskuun aikana. Tämä oli hyvä ponnahduslauta uuden kässärin maailmaan!