Tekeekö tauko pahaa?

Edellisessä viestissä oli puhetta, että Nanon aikana kirjoitustahti oli liian kova. No, nyt tilanne on päinvastainen. Tekstiä ei meinaa syntyä - ei sitten millään. On kulunut viikko siitä, kun sain Nanon vaatimat 50 000 sanaa kirjoitettua, ja päätin rauhoittaa kirjoittamistahtiani. En tiedä oliko päätös sittenkään niin hyvä. Minun on vaikea keskittyä. Tuijotan Wordin valkoista sivua ja yritän jatkaa. Jostain syystä en onnistu. Luen aiempaa tekstiäni, totean sen olevan hyvää ja yritän kirjoittamista uudelleen. Ei onnistu vieläkään.
Jes, nyt minä jatkan. Ei kun nyt. Tai nyt... no nyt sitten. Ja kaikki mitä saan aikaan on korkeintaan liuskan verran väkinäistä tekstiä, joka ei millään tavalla vie käsikirjoitusta eteenpäin.
Mikä nyt on niin vaikeaa?
Kässärini on hyvässä vaiheessa, tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu ja juoni on vasta kunnolla muuttumassa mielenkiitoiseksi. Tiedän, ettei viikko taukoa ole vielä paha asia. Orivedellä opiskellessani minulle annettiin ohje: "Anna kirjoittamisellesi arvoa." Olen yrittänyt pitää tämän mielessäni, kun ryntään kässärini juonikaarta eteenpäin. Hoen itselleni: "Sinulla ei ole kiire, sinulla ei ole kiire. Rakastat kirjoittamista, joten kirjoita. Lopputuloksesta viis."
Samalla näen kässärini projektina, joka on saatava päätökseen mahdollisimman nopeasti. Ensimmäinen versio on aina ollut minulle hengästyttävä luomisvaiheensa vuoksi. Sallin itseltäni rönsyilyn, lörpöttelyn ja töksähtelevät siirtymät tapahtumien välillä. Tärkeintä on saada tarinalle luuranko.
Miksi sitten tekstiä ei synny?
"Sen kuin vain kirjoitat", hoen itselleni. Minulla on glögiä, on aikaa, on kynttilöitä ja hyvää musiikkia taustalla. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Johtuuko tämä väsymys ja saamattomuus NaNoWriMo:n aiheuttamasta uupumuksesta? Ehkä minulla on kirjailijan alkeellinen burn-out. On kuitenkin otettava huomioon, että kirjoitin Kuuran ensimmäisen version syksyn aikana, otin NaNoWriMo:n haasteen vastaan, kirjoitin Arkkia neljän viikon ajan 24/7 niin, että rytmit menivät sekaisin ja silmät pyörivät päässä. Vielä nytkin lenkeillä ollessani, nukkumaan mennessäni ja bussissa istuessani suunnittelen Arkin kahta tulevaa jatko-osaa.
On vaikea keskittyä kouluun.
Kandi lähestyy.
Kesätöitä pitäisi hakea.

Luoja, joulukuun Thaimaanmatka tulee tarpeeseen. Saa nähdä pystynkö tyhjentämään päätäni kässäriin liittyvistä asioista vielä palmupuiden allakaan.

Ei kommentteja