Kirjoittelua nettikahvilassa

No niin! Kuten arvelinkin, blogin (ja käsikirjoituksen) kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle proseminaarini alettua. Kandini aihe on alustavasti seuraava: "Naisen seksuaalisuuden kuvaus 2000-luvun kotimaisissa nuortenromaaneissa." Vaikka koen aiheeni hyvin mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi, otan kandista tällä hetkellä vähän liikaa stressiä. Tämä syö jaksamistani luovan kirjoituksen saralla. Vapaa-aikanani en vain yksinkertaisesti enää kykene keskittymään käsikirjoitukseen, vaan haluan pikaisesti pois tietokoneen ääreltä. Vaikka Arkin ensimmäinen osa on noin 30 liuskan päässä valmistumisestaan, voi valmistumispäivämäärä venyä vielä usealla viikolla. Kiitos kandin.
Koska olen nyt tiedostanut, että kirjoitustuntini ovat vähentyneet n. 6-10 tuntiin per viikko, olen tehnyt uuden aikataulun, jonka noudattaminen pitäisi olla helppoa. Tiistait ovat täten uusia kirjoituspäiviäni. Jo kolmen viikon ajan olen tiistaisin pyyhkinyt pääni tyhjäksi koulutehtävistä, ottanut läppärin mukaan ja painellut Helsingin keskustaan, Kampin kupeessa sijaitsevaan mBariin, joka toimii päivisin nettikahvilana.

Olen täysin hurahtanut siihen paikkaan!

Vaikka mBar on suosittu ja lähes aina kellonajasta riippumatta ruuhkaisa kahvila, sen ilmapiiri toimii kohdallani. Taustamusiikki on tarpeeksi neutraali eikä häiritse kirjoittamista. Ostan yleensä kyytipojaksi sitruunajääteen appelsiiniviipaleilla tai kaakaon kermavaahdolla ja avaan läppärin. Siinä sitten teen oloni mukavaksi ja alan kirjoittaa. Tähän mennessä olen istunut mBarissa neljän tai viiden tunnin erissä ja kirjoittanut n. 6 liuskaa per kerta. Kotona - mikäli vielä mieli tekee - olen sitten jatkanut kirjoittamista muutaman tunnin ajan ja näin ollen saan yleensä viikossa 10-12 liuskaa uutta tekstiä. Tällä aikataululla Arkin pitäisi olla valmis kuukauden päästä.

Toistaiseksi suunnitelmani toimii. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kokemus nettikahvilassa kirjoittamisesta on oikein virkistävä. Saan itsestäni paljon enemmän irti. Tottakai rahaa menee jonkun verran 3,60 euroa maksaviin sitruunajääteejuomiin, mutta kerran viikossa toteutettuna opiskelijabudjettikin kestää.

Jes, nyt kun olen mainostanut nettikahviloita, mikä oli tämän blogikirjoituksen pääpointti, voin loppuun lausua vielä muutaman sanasen itse käsikirjoituksesta. Olen innostunut kielistä. Koska Arkissa on runsaasti ulkomaalaisia henkilöhahmoja, olen päättänyt lisätä heidän dialogiinsa lyhyitä lausahduksia heidän äidinkielellään. Kohtuudella tottakai. Uskon, että siellä täällä viljeltynä vieraat kielet voivat tuoda dialogiin raikkaan lisän. Tärkeää on tietenkin tarkistaa, että lauserakenteet ovat oikein. Olen opiskellut saksaa koulussa, joten kykenen kirjoittamaan lyhyitä saksankielisiä lauseita, mutta ranska tuottaa tuskaa. Google translateen ei ole luottaminen. Näin humanistina minun pitäisi kai etsiä joku ranskan kääntämistä opiskeleva opiskelija ja pyytää haluamani lauseet häneltä. Sääli vain, että olen aika ujo...

Maailman kaunein näky: tulostettu käsikirjoitus. My baby!

P.S. Aiheesta kukkaruukkuun. Isosiskoni täytti 25 vuotta ja annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi Kuuran. Olin tulostanut käsikirjoitukseni paperille ja sitonut nivaskan ympärille paksun, punaisen rusetin. Olin itsekin aika ylpeä aikaansaannoksestani, mutten silti ollut uskoa, kun siskollani kostuivat silmät. Tuo liikutus oli niin aitoa, etten tiennyt miten päin olla. Toivottavasti hän pitää käsikirjoituksesta yhtä paljon kuin minäkin!

11 kommenttia

  1. En saanut aikanaan kirjoitettua yhtään mitään sinä vuonna, kun tein oman opparini. Ei kannata stressata itseään kahdella kovalla tavoitteella, vaan hoitaa opiskelut ja hengittäminen pois alta ja keskittyä vasta sitten kirjoittamiseen. Kandin työ ei ole mikään tekosyy, vaan oikeasti pätevä projekti. ;)

    Kuulostaa ehkä hiukan oudolta, mutta lukisin kandisi mielellään kun se valmistuu. Nautin jostain syystä tutkimusten lukemisesta vapaa-ajallani ja aiheesi kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Tsemppiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että! Vertaistuki tuntuu kyllä aina yhtä hyvältä! Olen itse kovin ankara itselleni, mikäli en pysy käsikirjoitukseen laatimassani aikataulussa (niin kuin nyt on käynyt: alunperin Arkin piti valmistua tammikuussa), joten ihan mukava saada ulkopuoliselta kannustavaa palautetta. Luulenpa kyllä, etten pysty kokonaan luovaa kirjoittamista työntämään sivuun kandini ohessa. Pelkään, että "jumahdan" kirjoitusblockiin. Viimeksi blockini kesti lähes kaksi vuotta, enkä aio antaa saman toistua. Niinpä, jahka saan Arkin ensimmäisen version valmiiksi, alkaa Kuuran ankara editoiminen. Lähetin Kuuran vastikään Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun, joten saa nähdä minkälaista kommenttia sieltä suunnalta tulee.. Kirjoittelen sitten tänne oliko NVL:n arvostelupalvelusta minulle hyötyä, ja oliko palvelu mielestäni hintansa väärti.

      Ja vielä tuosta tarjouksestasi: lukisitko kandini oikeasti?! Siistiä! Kaikki mahdollinen palaute on tervetullutta. Toivottavasti kandini pystyy antamaan myös jotain sinulle. Sen valmistumista joudut kuitenkin vielä hetkisen odottamaan: valmiin kandini deadline on vasta toukokuussa. ;)

      Poista
    2. Hyvä tietenkin, että pysyy kirjoittamisensyrjässä kiinni, mutta älä uuvuta itseäsi ja anna aikataulujen joustaa. ;)

      NVL:stä olen kuullut kaikenmoisia kommentteja, joten olisi hauska kuulla miten siellä meni. En ole itse vielä arvostelupalveluihin tutustunut.

      Luen kyllä, ihan oikeasti. Kuten sanoin, googlettelen tutkimuksia vapaa-ajallani enemmänkin ja aihe on kieltämättä mielenkiintoinen. Muistuta asiasta ihmeessä sitten toukokuun puolella. ;)

      Poista
  2. Itse olen miettinyt myös tuota, että menisi jonnekin kahvilaan lukemaan. Auttaisi varmaan siihen, ettei olisi koko ajan kiusauksia tehdä kaikkea muuta kuin kirjoittaa (;

    Pitää testata jossain kohti, niin tiedän suosittelenko eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ainakin kokeilemaan! Julkisilla paikoilla kirjoittamisessa on juurikin se hyvä puoli, että tuona aikana kaikki muu paitsi itse kirjoittaminen ja tekstiin paneutuminen karsiutuvat pois.
      Varaudu kuitenkin siihen, että ensimmäisellä kerralla meteli ja hälinä häiritsee - näin tapahtui ainakin omalla kohdallani. Itse kirjoitin ensimmäistä kertaa julkisella paikalla Nanowrimon Write-in -tapahtumassa ja muistan tuolloin kamppailevani ankarasti keskittymisen kanssa. Vaatii totuttelua, mutta kyllä se on sen arvoista!

      Poista
  3. Minä taas sain gradun aikaan jonkin todella huolestuttavan maanisen kohtauksen ja kirjoitin kuukaudessa sekä 50 000 sanan nanowrimon että gradun ensimmäisen version. En tiedä mikä minuun meni.

    En kuitenkaan suosittele ;D Tieteellinen kirjoittaminen ja luova kirjoittaminen ovat kuitenkin niin kaukana toisistaan. Toisaalta vastakohdat täydentävät toisiaan; minulla on tällä hetkellä oikoluettavanani sekä romskuni oikolukuversio että tieteellisen kässärin oikoluku. En oikein tiedä mihin pistäisin pääni viilentymään, että osaisin vaihtaa vaihteelta toiselle ;D

    Tsemppiä proseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh.. :o Miten tuollainen kirjoitustahti on edes mahdollinen? Itse kamppailin ankarasti saadakseni Nanowrimon suoritettua - ei puhettakaan, että olisin voinu lisätä mukaan vielä kandin tai edes yksinkertaista blogikirjoitusta. Nano vei kaikki voimani.

      Toisaalta taas... Tavallaan tuollainen tekstin "rykäiseminen" vauhdilla on myös minun tapani tehdä töitä. En ehkä ole aivan niin vauhdikas kuin sinä, mutta esim. kässäreideni tapauksessa ei minulla ole koskaan mennyt kovin montaa kuukautta saada ensimmäistä versiota päätökseen. Oikein suuren flow-tilan iskettyä kirjoitan kellon ympäri, kunnes homma on pulkassa. Näin tapahtui Kuuran loppuratkaisua kirjoittaessa: viimeiset 100 sivua kirjoitin viidessä päivässä. Hieno tunne!

      Poista
  4. Ha, uusi blogilöytö. Kirjoitusblogeja ei koskaan ole liikaa.

    Mä olen muuten vähän samassa venheessä. Mulla on työn alla surkeasti etenevä gradu ja kässäri jonka N:nnen version deadline puhkuu niskaan. Jonkinlainen maanisuus ja pitkät kirjoitusrupeamat olisivat kivoja, mutta mun aivokapasiteettia syö viisikuukautinen tissitakiainen. Kohta on pakko eristäytyä kirjastoon... tai kirjakahvilaan, täällä on sellainen.

    (Sinänsä turha kommentti, mutta sitä piti vain sanoa, että jos tarttee ranska-apua, niin saa heittää s-postilla. Jos itse epäröin, niin täältä löytyy natiivipuhujakin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Tuntuu kyllä aina niin hyvältä, kun uusi lukija eksyy lukemaan blogiani. :) Siksihän minä tätä kirjoitan: että saisin puhua harrastuksestani samanhenkisten ihmisten kanssa. Omassa perhepiireissäni kun ei juuri kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä ole.

      Vau, sinulla on tosiaan monta rautaa tulessa tällä hetkellä! Anna vaan itsellesi aikaa, eihän tässä jäniksen selässä eletä. Voisin kuvitella, että juuri tuollainen kirjasto- tai kahvilahetki voisi olla raikas lisä kirjoitusharrastukseen, mikäli kässärin loputon työmäärä on alkanut puuduttaa. Kirjoittelet vaan rauhassa, kyllä se kässäri sitten lopulta valmistuu! Sinulla kun on sentään oiva syy joustaa deadlineista. ;) btw, Stephanie Meyer kirjoitti Twilight-sarjansa ensimmäisen osan ollessaan äitiyslomalla. Sillä aikaa kun vauva nukkui, hän kirjoitti omaksi huvikseen kuuluisan vampyyrirakkaustarinansa...

      Ja hei vielä tuosta ranskan kielestä. Hei, olisi upeaa jos voisit tsekata minulle muutaman hassun lauseen/lausahduksen. En tosiaan anna hahmojeni puhua äidinkielellään kovin pitkiä pätkiä (koska lähtökohtaisesti oletan, ettei lukija välttämättä ymmärrä ranskaa), mutta jopa lyhyissä lauseissa olen epävarma, koska en ole koskaan opiskellut sanaakaan ranskaa.
      Jos siis vain viitsisit kääntää minulle muutaman lauseen, olisin enemmän kuin kiitollinen. Ihan vielä en viitsi lähettää sinulle sähköpostia koska kässärini on kesken, mutta jahka saan ensimmäisen version valmiiksi, voisin kirjoittaa sinulle sähköpostia. :)

      Poista
    2. Siitä vain sähköpostia tulemaan.
      Mutta siis joo, ongelmahan tässä on tosiaan se, ettei kalmanlinjoista voi enää joustaa. Joten sitten kirjoitetaan yöllä. ;)

      Poista
    3. Aaa joo! Tutustuin sivuihisi kunnolla vasta kommentini kirjoittamisen jälkeen ja ymmärrän nyt toki, ettei deadlinesta joustamiset sinun kohdallasi oikein käy laatuun. Sinultahan on romaani "Tulen tyttäriä" tulossa vuoden lopussa! Suuren suuret onnittelut!! Juuri tämän romaanin deadlinestako oli kyse?

      Voi, sinulla on sitten jännittäviä aikoja meneillään! Vaikka kiirettäkin toki tuntuu olevan... Yritä samalla kuitenkin nautiskella. :) Tuo romaanin julkaiseminen on minunkin unelmani, ja toivonmukaan saan vielä kokea sen tunteen, kun oma unelma on käymässä toteen.

      Paljon onnea vielä kerran! Seurailen blogiasi mielenkiinnolla.

      Poista