Liikaa melankoliaa?

Arkki on viimein edennyt lähelle loppuaan. Seuraavat luvut tulevat käsittelemään loppuratkaisua ja lopetusta: tiedossa on siis paljon henkilöhahmojen surujen ja murheen höykytystä. Tästä vaiheesta olen sekä innoissani, että huolissani. Mitä jos vedän surun kuvauksen överiksi? Koska kertomus itsessään sijoittuu melkankoliseen miljööseen eikä pitkäaikaisia ilon hetkiä ole ollut, olen alkanut pohtia, onko tämä kaikki "angsti" lukijalle liikaa. Onko jokaisessa tarinassa pakko olla välissä iloa ja onnea, jotta sen jaksaisi lukea alusta loppuun? Nyt on otettava huomioon se, että kirjoitan lanua.

Miten paljon nuorille voi kirjoittaa pahasta olosta?

En olisi tullut ajatelleeksi tätä muuten, mutta pari päivää sitten ystäväni kommentoi asiaan liittyen jotain sellaista, joka sai minut pohtimaan omaa käsikirjoitustani. Ystäväni oli alkanut lukea Harry Pottereita uudestaan ja oli edennyt kuudenteen kirjaan. Oli kuulemma ärsyttävää ja uuvuttavaa huomata, miten synkäksi Potterit muuttuivat neljännen kirjan jälkeen.
"Ensimmäiset ovat parempia, koska ne ovat kevyempää luettavaa", kuului kommentti.
Jäin pohtimaan tätä mielipidettä. Henkilökohtaisesti minusta on mahtavaa, että Potterit muuttuivat loppua kohden synkemmiksi, koska kyseessä on kasvutarina. Mutta mutta... Olen huolissani, koska oma kasvutarinani ei noudata tätä loogista "iloisesta synkkään" -kaavaa. Mitä jos jo jatkokertomuksen ensimmäinen osa on synkkä? Arkkiin tulee vielä kaksi osaa, ennen kuin tarjoan sitä kustantajalle, joten ehdin nähdä kokonaisuuden ja muokata siitä mieleiseni. Jokainen osa on kuitenkin osaltaan synkkä eikä muuksi muutu: hilpeät huispauspelit ym. eivät vain sovi Arkin miljööseen.

Ah, taidan taas mennä kauheasti asioiden edelle. Kunhan vain kirjoittaisin kässärini loppuun ja miettisin sen ongelmia vasta editointivaiheessa.

2 kommenttia

  1. Vuodata paha olo sellaisenaan paperille ainakin ensimmäisessä versiossa. Nuoria lukijoita ei kannata aliarvioida. Suomessa on julkaistu paljon lanukirjoja vaikeista aiheista, joten suru ei ole mitenkään kielletty elementti. Se voi olla jopa elintärkeä osa kirjaasi.

    Kykenet arvioimaan surun kuvausta vasta, kun näet kokonaisuuden. Nyt kannattaa vain kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti ja jättää pohdinta myöhempään.

    Potterin tapauksessa ystäväsi pettymys voi olla myös johtoisin siitä, että hänellä itsellään on erilaiset odotukset "lasten kirjaa" kohtaan. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu! Olen melko varma siitä, että kun ensimmäinen versio on valmis, tulen poistamaan runsaasti ylimääräisiä tunteenkuvauskohtauksia käsikirjoituksestani. On palautettava mieleen ohje "näytä, älä kerro". Jo pelkästään tätä ohjetta noudattamalla uskon käsikirjoitukseni suurimman ongelman ratkeavan.

      Poista