Kun kässärin alku ei miellytä

Olen ollut tänään hyvin levoton. Pohdin jatkuvasti Kuuraa ja Arkkia ja sitä, kuinka voisin muokata näistä kahdesta käsikirjoituksestani rakenteellisesti parempia. Olen jo keskinyt muutaman keinon, mutta tuleva työmäärä pistää ahdistamaan. Samalla pelkään, että editointini vie käsikirjoitukset huonompaan suuntaan.

Juuri nyt olen päättänyt keskittyä Kuuraan, mutta Arkin maailma on yhä tuoreena mielessäni, ja siitä on hankala päästää irti. Tämä johtaa siihen, etten pysty keskittymään kunnolla kumpaankaan käsikirjoitukseen, ja ajatukseni poukkoilevat sekavasti tarinasta toiseen. En ole tyytyväinen mihinkään.
Onneksi Kuura on selvästi Arkkia pidemmällä valmistumisprosessissaan, eikä sen lukeminen enää kirvele silmiä niin kuin alussa. Aikaisemmilla editointikierroksilla olen saanut sen rakenteen johdonmukaiseksi ja kieliasun siistiksi. 

Ehkä suurin ongelma Kuurassa on tällä hetkellä sen aloitus. Olen siitä hyvin epävarma. Pohdin, voiko romaanin alku olla liian hektinen. Onko paha jos toiminta lähtee käyntiin heti ensimmäisestä sivusta alkaen? Kuuran ensimmäinen luku on hyvin jännittävä. Sen jälkeen tarinan kulku tasoittuu, arkistuu ja kerää sitten taas vähitellen uutta jännitettä, joka huipentuu loppukohtauksiin. 
Sisareni mielestä nopea (jopa hengästyttävä) aloitus on hyvä. Hän käski pitää sen sellaisenaan. Itse en kuitenkaan ole varma pidänkö siitä. On totta, että tämä kohtaus on se, josta varsinainen tarinani saa alkunsa, mutta pitäisikö alkuun kuitenkin lisätä muutama sivu rauhallista tarinaan johdattelua? Juuri nyt en saa päähäni ainuttakaan teosta, joka olisi heti ensimmäisestä sivustaan lähtien pamahtanut käyntiin takaa-ajokohtauksella. 

Tiedän, että epävarmuuteeni voisi auttaa useiden koelukijoiden mielipiteet. Vielä toistaiseksi en ole kuitenkaan uskaltanut etsiä käsikirjoituksilleni koelukijoita. Tiedä sitten olenko liian epäileväinen vai liian epävarma, mutta tähän mennessä olen antanut käsikirjoitukseni vain sisareni luettavaksi. Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelua olen harkinnut kokeilevani, mutta sieltä vastauksen saaminen kestää. 

Olisi kieltämättä helppoa, jos joku ulkopuolinen kommentoisi tekstiä ja neuvoisi mitä minun pitää tehdä. Että tällä ja tällä keinolla saat tarinasi kukoistamaan. Tee näin. 

Toisaalta koelukijatkaan eivät voi tehdä lopullista työtä puolestani. He voivat vain johdatella ja ehdottaa mahdollisia ratkaisuja. Loppujen lopuksi minun on itse osattava nähdä mikä käsikirjoitukselleni on parasta. Kenties juuri tässä se todellinen taito vasta punnitaankin.

13 kommenttia

  1. Pidä jännittävä alku! Kustantajat todellakin haluavat tarinan vievän mennessään - ja henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin että luultavasti 90-99% kirjoista saisi parannettua, jos niiden alut olisivat tenhoampia.

    Tämän toki saat testattua vain koelukijan kautta (ilmoittaudun vapaaehtoiseksi!), mutta uskaltaisin veikata, että toiminnallisempi ote toimii aika monessa tapauksessa rauhallista paremmin. (Ellei, kuten jo vihjasin, lähes kaikissa.) Voithan kokeilla tietenkin jonkinlaista hybridiä, esim. että toiminnallinen kohtaus koetaan pelkästään jonkun hahmon tajunnan läpi, niin että siinä on vahvasti sisäinen kuvailu mukana mutta se tiivis tunnelma kuitenkin säilyy - toimisiko sellainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. :) Jos vain todella ehtisit ja viitsisit, lähettäisin mielelläni Kuuran sinulle sitten, kun olen saanut seuraavan editointikierroksen päätökseen. Siihen voi mennä vielä viikko tai pari, mutta jos vaikka ilmoittelen sitten? Heh, tiedän jo nyt, että tulen kirjoittamaan kässärin saatteeksi pitkät puolustuspuheet...
      Toistaiseksi taidan pitää toiminnallisen alkuni, mutta teen siihen joitain muutoksia, jotka (toivon mukaan) loiventavat jännittävän alun ja rauhallisen keskivaiheen kontrastia.
      Tuo hybridiehdotuksesi on myös mielenkiintoinen ajatus! Pistän idean korvan taakse. Vielä toistaiseksi en uskalla kokeilla mitään liian radikaalia muutosta, koska haluan pitää kerronnan tyylin alusta asti samanlaisena. Ehkä sovellan ehdotustasi osittain.

      Poista
    2. Tehdään näin, olisi etuoikeus päästä projektissasi auttamaan. Että kiitos sinulle jo näin etukäteen. :) Ja älä huoli, puolustuspuheet kuuluvat asiaan - ja palautteessa minäkin aion olla runsassanainen syistä, miksi olen parannusehdotuksiini päätynyt. Ei huolta. :)

      Tsemppiä editointirumbaan!

      Poista
  2. Nämä ovat aina hiukan hankalia kysymyksiä, kun puhutaan yleisellä tasolla. Toki nopea alku on asia, jota yleisesti ottaen pidetään hyveenä. Sillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa.

    Minä miettisin tässä sitä asetatko lukijalle vääränlaisia odotuksia rivakalla alulla. Jos 90% kässäristä on luonteeltaan täysin erityyppistä kuin alku, voi olla että rivakka alku ei auta. Täysin hypoteettinen esimerkki: kirjoitat romanttista kirjaa ja ekoilla sivuilla on toiminnallinen alku, jossa sattuu ja tapahtuu. Loppu kirjasta onkin sitten rauhallista ihmissuhdesäätöä. Lukija todennäköisesti pettyy.

    Toinen vaara on se, että revit lukijan keskelle toimintaa, josta hän ei ymmärrä mitään. Yleisesti ottaen lukija tarvitsee kontaktin päähenkilöön ennen kuin hän alkaa välittää tämän kohtalosta. Jos päähenkilö on toiminnan alkaessa pelkkä nimi ja muutama havainto (Joelle, jolla on kirkuvan punaiset hiukset), ei nopeatempoinen konflikti välttämättä toimi.

    Ymmärrät siis varmaan, että on aika vaikea sanoa juuta tai jaata lukematta? ;)

    Koelukijoihin siirtyminen on varmasti kaikille kirjoittajille oma prosessinsa. Tuntemattomia ei halua lähestyä ja läheisten palaute on aina värittynyttä. Uskon että tiedät kyllä itse, koska olet vienyt käsikirjoituksen niin pitkälle, ettet enää pysty parantamaan sitä yksin. Ja koelukijoita löytyy varmasti blogimaailmasta, kun niitä vain uskaltaa kysellä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä havaintoja! Taisit juuri pukea sanoiksi ne oleellisimmat huolet, jotka ovat häirinneet minua Kuuran alkuasetelmassa. En ole vain aikaisemmin osannut nähdä sitä, mistä huoleni ja ahdistukseni todella kumpuaa.
      Kenties suurin huolenaiheeni on juuri tuo, että pelkään päähenkilöni jäävän kohtauksessa kasvottomaksi. Lukijalle saattaa myös rakentua väärä ensivaikutelma hahmosta, jonka on luonteeltaan hyvin vahva ja rempseä, mutta joka kuitenkin heti alkuasetelmassa osoittaa heikkoutta. Tälle on selvästi tehtävä jotain nyt, kun viimein näen ongelman.

      Kieltämättä myös ensimmäisen ja toisen luvun jännityksen kontrasti on jyrkkä. Pettyykö siis lukija, kun vähintään 60% kertomukseta on rauhallista arjenkuvausta, vaikka annan alkuasetelmalla vihjeitä toiminnallisesta kertomuksesta? En osaa sanoa. Minusta ehkä ei, koska jännitys kertomuksessa kyllä jatkuvasti rakentuu ja lopulta huipentuu. Mutta kuten sanoit, näitä asioita on aika mahdotonta ja turhaa puida, mikäli tekstiä ei ole itse lukenut.

      Sinä olet tarjoutunut jo lukemaan Arkin, joten en tiedä raaskinko pyytää sinua lukemaan myös Kuuraa... Mitä mieltä olet, onko aikataulusi kuinka tiukka näin keväällä? Mielelläni kyllä luottaisin kässärini käsiisi.

      Poista
    2. Riippuu tosiaan paljon genrestäkin millaisesta alusta pidän. Toiminnallisuutta tärkeämpää minulle on se, että tarinaan tulee nopeasti muutos päähenkilön elämään. Muutoksen ei itsessään tarvitse olla toiminnallinen. Tunne siitä, että ollaan vieraalla maalla riittää.

      Kuulostaa hiukan siltä, että alkuusi liittyy suuri mullistus, joka heittää päähenkilön elämän sijoiltaan. Silloin on ihan aiheellista, että sitä seuraa rauhoittumisen ajanjakso.

      Voin ottaa Kuuran lukuun aikaisintaan huhtikuun puolella. Olen lukenut aika monta kässäriä parin viime kuun aikana, joten alkaa olla vähän uupumusta ilmassa. ;)

      Poista
    3. Aaa, ymmärrän! Pieni paussi luku-urakasta voisi tehdä ihan hyvää, ettei harrastus vain muutu vastenmieliseksi. Kuura on täällä ja odottaa, kunnes jaksat ottaa sen syynättäväksi. :)

      P.S. hämmästyttävää, miten tarkkasilmäinen sinä olet. En nimittäin ole kuvannut Kuuraa monellakaan sanalla, mutta pystyit päättelemään heti mukavasti päähenkilön alkutilanteen. Nappiin meni: päähenkilön elämässä tapahtuu nimittäin heti alussa suuri muutos, johon alkutilanteen jälkeen mukaudutaan.

      Poista
  3. "Minä miettisin tässä sitä asetatko lukijalle vääränlaisia odotuksia rivakalla alulla. Jos 90% kässäristä on luonteeltaan täysin erityyppistä kuin alku, voi olla että rivakka alku ei auta. Täysin hypoteettinen esimerkki: kirjoitat romanttista kirjaa ja ekoilla sivuilla on toiminnallinen alku, jossa sattuu ja tapahtuu. Loppu kirjasta onkin sitten rauhallista ihmissuhdesäätöä. Lukija todennäköisesti pettyy."

    Näinhän tämä menee. Tosin tarkennan omaa kommenttiani vielä sen verran, että tenhoavia/rivakoita/toiminnallisia kohtauksiakin on kuitenkin monenlaisia. Eli lukijan huomion tehokkaasti kiinnittäviä aloitustapoja mahtuu sen pääkategorian alle aika monta (ja valintaa ei siis tarvitse tehdä joko täysin hitaan tai täyttä actionia olevan kohtauksen välillä). Jopa yksinään toiminnallistenkin kohtausten alle mahtuu monta tyyliä - riippuu ihan mistä kertoo ja miten kertoo ja ennen kaikkea mistä näkökulmasta. Siitä millaisia tehokeinoja käyttää. Yksittäisen tekijän vaihtaminenkin muuttaa yleensä aika paljon.

    Eli kuten vaarnan kanssa tuossa sanoimmekin, niin lukijana vasta pystyy asiaa kunnolla arvioimaan. :)

    Kannattaa tosiaan vaarnan neuvojen mukaan katsoa ensin kokonaisuutta ja kysyä, pettyykö lukija, jos alku on todella toiminnallinen ja äkkinäinen, mutta loppu on omistettu rauhaisalle kotielämälle. Jos tuntuu, että tarinan kokonaisuuteen sopii tenhoava alku, niin mielestäni kannattaa - kuten sanoin - pitää se, tai korkeintaan muuttaa sitä kohtauskategoriaa hieman (esim. hengästyttävästä toiminnasta hengästyttävältä tuntuvaan henkilön sisäisen maailman maalailemiseen). Jos loppukirja on rauhallisempi, kannattaa tosiaan lähteä tiputtamaan hengästyttävyyttä pois pienissä erissä ja katsoa miltä kokonaisuus vaikuttaa muutosten jälkeen. Pysyn edelleen kannassani, että moni kirja paranisi reippaammalla alulla, vaikka olenkin vaarnan kanssa samaa mieltä, että kaikki reippauden tyylit (esim. täysaction) eivät esim. romanttisiin kasvuromaaneihin välttämättä sovi. :)

    Nämä olisivat minun evästykseni. :) Suosittelen kuitenkin olemaan stressaamatta liiaksi, koska onneksi versioita voi tehdä vaikka erillisiksi tiedostoiksi väsymiseen saakka kuinka monta tahansa -kyllä se oikea sieltä kokeilemalla löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kattavasta viestistä! :) Nostit esille paljon hyviä pointteja.
      Olen nyt neljä päivää taistellut Kuuran alun kanssa, ja se kieltämättä alkaa näyttää jo hitusen aiempaa paremmalta. Enimmäkseen olen poistanut tekstikatkelmia, karsinut liikaa kuvausta sekä pehmentänyt ja pelkistänyt kerrontaa. Jo pelkästään nämä keinot ovat tehneet tekstistä jo vähemmän hengästyttävän. Toiminnallinen kohtaus siis pysyy, mutta kerronta keskittyy nyt paremmin päähenkilön sisäiseen maailmaan.

      Toistaiseksi jätän alun rauhaan ja annan sen muhia rauhassa. Jatkan editoimista eteenpäin ja palaan alkuun taas myöhemmin. Lähetän tekstin sinulle kuitenkin tällä tämänhetkisellä alkuasetelmalla. Katsotaan sitten myös, mitä mieltä olet siitä. ;)

      Poista
  4. Henkkohtaisesti en pidä liian hitaasti käynnistyvistä kirjojen aluista, vaan sellaisista joissa jo alussa on konflikti (konfliktin ei tarvitse olla actionia). Toki kaikki riippuu aina kaikesta. :) Ei ole yhtä oikeaa alkua. Kuitenkaan alun konflikti ei saisi olla loppuhuipennusta suurempi, muuten loppu lässähtää. Kustannustoimittajat kai eniten kiinnittävät huomiota ensimmäiseen tqi ensimmäisiin sivuihin, joten niiden pitäisi koukuttaa jollain tavalla. Voihan se koukku olla toki jokin muukin kuin toiminta, esim. kieli tai maailma, jos se vain vetoaa lukijaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Jotkut kustannustoimittajat ovat myös sanoneet käytännökseen lukea ensimmäisen sivun jälkeen muutamia otteita satunnaisesti sieltä täältä käsikirjoitusta. Joillain on ihan selkeä kaava siihen, mitkä sivut he lukevat, esim. sivut 1, 13, 44, 92 ja 107. Toiset taas lukevat kronologisesti alusta alkaen. Itseäni henkilökohtaisesti lohduttaisi ajatus siitä, että jos kässäristäni luettaisiin vain muutama sivu, sivut olisi valikoitu satunnaisesti sieltä täältä. Alku kun ei aina kerro kaikkea.

      Olen myös pitänyt silmällä loppukohtaustani, eikä se onneksi jää alkuasetelman varjoon (etenkään nyt, kun olen koko viikon työstänyt actionalustani tasaisempaa). Loppukohtaus onkin kyllä sitten ihan toinen juttu, ja kirjoitan siitä varmaan ihan oman blogipäivityksen myöhemmin... Pohdin mm. millainen lopetus on hyvä ja missä menee lukijan positiivisen yllättämisen ja lukijan odotusten pettämisen raja.

      Poista
  5. Minulle todettiin toisaalla kässärin alun kanssa tuskaillessani, että "Ota 20-30 sivua alusta pois ja päätä että siinä on uusi alku". Ajatus ei loppujen lopuksi ole ollenkaan niin huima ja typerä kuin miltä ensilukemalla tuntuu. Siinähän sitä näkisi, onko alku toimiva / tarpeellinen. Saisiko kaiken sanottua toisin. Vielä en ole tuota toteuttanut, mutta roskiin on ekasta luvusta lähtenyt paljon. (Ja siltikin ahdistaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös kuullut saman neuvon! 30 sivun poistaminen kyllä tuntuu todella huimalta määrältä, vaikka uskon kyllä myös, että joidenkin kohdalla se varmasti toimii. Varmaan riippuu paljon myös siitä kuinka laaja käsikirjoitus on kyseessä. Päälle satasivuisessa romaanikäsikirjoituksessa 30 sivua on heti noin 1/4 kässärin pituudesta.
      Kokeilin huvin vuoksi tätä tekniikkaa Kuuraan, ja vaikka uusi alkuasetelma olisikin ollut ihan mielenkiintoinen, se jätti lukijalle liikaa aukkoja ja kysymyksiä. Näin ollen uskon, että nykyinen alkuni on perusteltu. Se vaatii vain viilausta tai jotain muuta pintaremonttia. Työtä on paljon, mutta jokaisen editointikierroksen jälkeen lopputulos on taas hieman edellistä parempi... ainakin toivon niin.

      Poista