Maailman ihanin olento tuli käymään

Nukkuva rakas <3
En tiedä rakastanko mitään muuta tässä maailmassa niin paljon, kun tuota eläintä, joka tällä hetkellä kuorsaa olohuoneeni sohvannurkassa. Haluaisin hyökätä sen kimppuun, suukotella sen unista karvanaamaa ja kehua vain kokoajan miten hieno poika se on.
Sain siis Elmon hoitoon täksi viikoksi. Kyseessä on 14-vuotias vehnäterrierivanhukseni, jonka kanssa harrastin ja kilpailin hyvinkin paljon nuorempana. Opintojeni alkaessa Elmo jäi Hollolaan vanhempieni luo, koska siellä se saa nauttia raittiista taajamaelämästä. Aina silloin tällöin Elmo kuitenkin tulee hoitoon tänne Espooseen. Noina aikoina olen pakahtua onnesta. Koiran tultua taloon tuntuu heti siltä kuin jokin tyhjiö kodissamme olisi täytetty.
Ajankohta koiranhoidolle on tällä hetkellä myös mitä otollisin. Saan ajatukseni pois hetkeksi stressaavista aiheista, kuten koulusta ja töistä. Kandi on edistynyt loistavasti, mutta se on vielä viimeistelemättä ja jostain syystä olen tutkielmaani edelleenkin kovin tyytymätön. Orastava väsymys on alkanut hiipiä pintaan, minkä vuoksi Elmon läsnäolo ja heiluva häntä piristävät autuaalla tavalla. Tulee hieman lohdullisempi olo, kun tuo vanha koira on täällä.

Mitä taas käsikirjoituksiin tulee, Kuura ja Arkki ovat molemmat olleet koskemattomina nyt useamman viikon ajan. Tuntuu oudolta, kun en ole kirjoittanut mitään uutta pitkiin aikoihin. Vain kandi, kandi, kandi pfff... Haluaisin paneutua takaisin Kuuraan. Lukijapalautteissa on noussut esiin monta asiaa, joiden kimppuun haluaisin jo päästä. Välillä tuleva työmäärä ahdistaa, välillä innostaa. Tavoitteeni olisi saada Kuura täysin valmiiksi kesäkuuhun mennessä. Saa nähdä onnistunko pysymään aikataulussa. En millään haluaisi könytä Kuuran kanssa enää kesälomalla, koska haluaisin osallistua Otavan nuortenkirjakisaan ja tarvitsisin uuden kässärin työstämiseen vähintäänkin sen pari kuukautta aikaa.
Kuurassa on kuitenkin vielä tekemistä, enkä aio siirtyä uusiin projekteihin ennen tämän valmistumista. Tällä hetkellä Kuuran suurimmat editointiurakat tulevat liittymään käsikirjoituksen alkuasetelmaan sekä miljööseen. Olen päättänyt vaihtaa Kuuran miljöön kokonaan Suomen maaperälle, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien henkilöhahmojen nimet muuttuvat. Olen tylsien koululuentojen aikana surffaillut netissä babynames-sivuilla ja etsinyt erikoisia (muttei liian erikoisia) suomalaisia nimiä. Minua miellyttävät vanhat, söpöt nimet kuten Reetu, Niilo, Matleena ja Kerttu.

Toki Kuuran tiukka aikataulu ja Otavan nuortenromaanikilpailu aiheuttaisivat sen, että pääsisin editoimaan Arkkia vasta ensi syksynä. Kamala ajatus, mutta niin tässä tulee väkisinkin käymään.

4 kommenttia

  1. Vaikka useiden kässärien työstäminen on kivaa, seuraa siitä aina eittämättä se, että johonkin on aina keskityttävä ensin ja muihin vasta sitten. Minua välillä ahdistaa, kun tuntuu ettei mikään valmistu. Luulen kyllä että saat paremmin potkua viimeistellä kässärisi kuin minä. ;)

    Suomalainen miljöö on kai aika tärkeä suomalaiselle kirjalle. Olen käsittänyt, että ainakaan kustantajat eivät pidä (ilman hyvää syytä) ulkomaille sijoittuvista kirjoista, koska yleisö on kumminkin suomalainen ja käännöskirjallisuutta on jo valmiiksi tarjolla. Eiköhän Kuuraankin löydy sopiva maisema ja nimistö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla on tunnetusti tuo rohmuamisen vika. Ensimmäisten versioiden kirjoittaminen on vain niin mukavaa, etten haluaisi muuta tehdäkään. Olen kyllä tehokas sitten, kun viimein alan editoimaan, mutta suurien rakenteellisten muutosten tekeminen ahdistaa hirveästi. Vaikka esim. tiedän, ettei uuden alun kirjoittamiseen menisi välttämättä kuin yksi ilta, urakka tuntuu täysin mahdottomalta. Rakastan käsikirjoituksia aina ensimmäisestä versiota kirjoittaessa, mutta editoidessa kaikki muuttuu hataraksi. En pidä siitä.

      Ja tosiaan, sain eräältä esilukijaltani juuri tuon vinkin, että suomalaisia kustantajia kannattaa kosiskella suomalaisella miljööllä. Jännä. Minä olen aina tavannut ottaa etäisyyttä juuri tarinan miljööstä kerronnassani. Kuurankaan sijaintia ei tällä hetkellä ole varsinaisesti missään sanottu, vaikka henkilöhahmojen nimet antavat toki ymmärtää, ettei miljöö ole ainakaan Suomessa. Tämä asia on onneksi helposti korjattavissa, eikä henkilöhahmojeni "suomalaistuminen" ihme kyllä häiritse minua yhtään. Ainakin dialogin puhekielimäisyys sopii hahmojen suuhun nyt entistä paremmin.

      Poista
  2. Minulla on kamalasti viimeistelemättömiä kässäreitä, ja ahdistaa kun en tiedä milloin ehdin viimeistellä ne kaikki! Jotkut ovat kyllä jääneet niin syvälle päytälaatikon uumeniin, etteivät ne ole enää ajankohtaisia. Haluaisin silti viimeistellä ne joskus itseäni varten, vaikka en niitä aiokaan minnekään tarjota. Pidän ensimmäisten versioitten kirjoittamisesta kamalasti, mutta en juuri koskaan pidä ensimmäisiä versioita kovin onnistuneina. Mutta tsemiä editointiin! :)

    Joo, suomalainen miljöö on varmasti tärkeä suomalaiselle nuortenkirjalle. Tai muillekin kirjoille, noista vaarnan mainitsemista syistä. Jännää, että jotkut tykkää lukea nimen omaan jonnekin etäämmälle sijoittuvia juttuja, ja toiset taas ei - itse luin nuorena lähinnä kotimaisia nuortenkirjoja tai ruotsalaisia aika paljon, koska halusin lukea tapahtumista, jotka ovat jotenkin "lähellä". Sitten taas esim. kaikki amerikkalaiset nuortenkirjat high schooleineen tuntuivat jotenkin liian kaukaisilta minulle, että olisin niistä kiinnostunut samalla tavalla. Nykyään kyllä luen kaikenlaisia kirjoja, tai ainakin yritän lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin anteeksi, että vastaukseni tulee näin myöhään! En ole ehtinyt pitää huolta blogista ollenkaan viime aikoina.
      No mutta!
      Tosiaan tuosta miljööstä. Minä kyllä ymmärrän miksi suomalainen miljöö on tärkeä suomalaisille kustantajille, mutta totta puhuakseni en henkilökohtaisesti piittaa tällaisista periaatteista. Kustantajathan haluavat myydä. Ja jos nuori lukijakunta suosii ulkomaalaista miljöötä, miksi se olisi niin paha? Minä olen aina kovin laiska miljöön kuvaaja, josta johtuen olen pyrkinyt sijoittamaan tarinani aina "ei mihinkään". Syy, jonka vuoksi tarinani oletetaan sijoittuvat Suomen ulkopuolelle johtuu useinmiten henkilöhahmojen nimistä. Mutta sekin on vain makuasia... Minun korvaani vain esim. Jamie kuulostaa paremmalta kuin Jaska. Nyt kun suomalaistan Kuuran henkilöhahmojen nimiä, olen nähnyt kovasti vaivaa löytääkseni hahmoilleni sellaiset nimet, jotka eivät särähdä korvaani perisuomalaisina. Onneksi valinnanvaraa löytyy!

      Poista