Kirjailijaoppaat ja muusat

Minua kiinnostaisi tietää, millaisia kokemuksia ihmisillä on kirjoittamisoppaista - ja vielä tarkemmin sanottuna kirjailijaoppaista, eli niistä kirjoista, joissa kirjailija kirjoittamisen ohjeiden lisäksi avaa omaa henkilökohtaista elämäänsä. Tämä aihe kiinnostaa kovasti, koska olen opponoimassa huomenna erään seminaariryhmäläiseni kandia, joka käsittelee juuri kyseistä aihetta. Kandissa pohditaan sitä, minkälaisen kuvan kirjailijaoppaat antavat kirjoittavasta persoonsasta, kirjoitusprosessista ja kirjailijuudesta työnä. Otoksessa käytetään Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi. Tuttavallisia keskusteluja kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää" -opasta, Stephen Kingin "Kirjoittamisesta: muistelmia leipätyöstä" -opasta, sekä Haruki Murakamin "Mistä puhun kun puhun juoksemisesta" -opasta. Vaikka otos on mukavan kattava, se ei kuitenkaan mielestäni kerro kaikkea etenkään suomalaisesta kirjailijuudesta harrastuksena ja ammattina. Tuo Waltarinkin teos on melko vanha (1935) ja suuri osa sen antamasta tiedosta on vanhentunutta. Osaisitteko siis suositella jotain nykyaikaisempia, suomalaisia kirjailijaoppaita, jotka olette kokeneet erityisen antoisiksi ja onnistuneiksi opaskirjoiksi? Voisin mainita niistä osan huomisessa opponoinnissani.

En ala avamaan opponoimaani kandia tähän sen tarkemmin, mutta nostan ylös joitain yleisiä ajatuksia, joita tämä aihe minussa herätti. Ensinnäkin tuo kirjailijakuva. Tarkasteltavien kirjailijaoppaiden ja käytettävän tutkimuskirjallisuuden valossa kirjailijan/kirjoittajan on omattava luonteessaan aina tietyt ominaisuudet: hänen on oltava pitkäjänteinen, sinnikäs ja täsmällinen. Hänen on oltava älykäs. Hänen on omattava luontaista, synnynnäistä lahjakkuutta, jota ei kovimmallakaan harjoittelulla voi saavuttaa. Etenkin Waltarin oppaan lukeneet ymmärtävät sen, kuinka kovat kriteerit kirjailijuudelle asetetaan.
Olen vähän hämilläni näistä väitteistä. Toki on totta, että kirjailijan on oltava kärsivällinen ja pitkäjänteinen, koska yleensä hyvän kässärin työstäminen kestää. Mutta entä tuo synnynnäinen lahjakkuus? Enpä tiedä.
En myöskään koe olevani äärimmäisen täsmällinen - en kirjoita ja lue joka päivä, en vaikka siihen olisikin mahdollisuus - joten tarkoittaako se, ettei minusta voi koskaan tulla hyvää kirjailijaa? Suoraan sanottuna nämä tutkimuskirjallisuuden väitteet yhdistettynä kirjailijaoppaisiin jossain määrin hermostuttavat. Kamalaa yleistystä.

Toinen, vähän hauskempi ajatus, joka jäi kandin lukemisen jälkeen päähäni pyörimään, oli ajatus kirjailijan muusista. Uskotteko te muusiin? Onko teillä omaa muusaa? Jos on, onko sillä mielikuvissanne konkreettinen hahmo? Muistan viime NaNoWriMo:sta sen, että Lahden write-ineissä vetäjä otti aina mukaansa Lahden NaNo-ninjojen maskotin. Se oli käsintehty ninja Ran Win Moo, joka oli sitä kokoluokkaa, että se mahtui istumaan kämmenellä. Sanoisin, että tuo otus oli ryhmän muusa.

Kuvan kandi on omani, ei opponoitavani.
P.S. Kevään ensimmäiset mansikat ostettu. Nams! Vaikka eiväthän nuo espanjalaiset vedä makeudellaan vertoja suomalaisille mansikoille. En malta odottaa sitä, kun voi mennä mansikkatilalle poimimaan omat laatikot täyteen mansikoita. Voi sitä tuoksua.

14 kommenttia

  1. En nyt jotenkin saa mieleeni tuoreita suomalaisia kirjoitusoppaita, jotka olisivat nimenomaan kuvailemasi kaltaisia - niin että siinä avattaisiin myös sen kirjoittaneen kirjailijan omaa persoonaa ja työskentelytapaa. Sellaisia voi hyvinkin olla, mutta kaikki joita itse olen viime vuosina lukenut ovat olleet lähinnä harjoituskokoelmia (tai sitten jotain turhaa kuten Haluatko todella kirjailijaksi?). Joten valitettavasti en nyt osaa auttaa. Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin Sata sivua -kirjoitusoppaassa on tosin useita lyhyitä pätkiä eri kirjailijoilta, joissa he kertovat jotain omaan kirjoittamiseensa liittyvää.

    Mitä tulee noihin kirjailijavaatimuksiin... Hmm. Olisikohan niin, että kirjoittajat uskovat, että paras tapa kirjoittaa on heidän omansa? Ja tuon tyyppiset kirjoittajat ehkä helpoiten saavat aikaiseksi "tällainen sinun pitää olla jotta menestyt kirjailijana" -oppaita? Kirjoja on kirjoitettu maailman sivu hyvin erilaisissa olosuhteissa, ja niiden kirjoittajat ovat erilaisia ihmisiä. Jos kaikki kirjailijat olisivat luonteeltaan samanlaisia, se varmaan kaventaisi tarpeettomasti myös kirjojen sisältöä! Näin minä ajattelen.

    Minulla ei ole varsinaista kirjoitusmuusaa. Sen sijaan minulla on useita näyttelijöitä sillä tavoin "muusan" roolissa että he inspiroivat minussa tarinoita ja hahmoja. Eivät heidän kuvitteelliset versionsa kuitenkaan käy itse kirjoittamiseen puuttumassa, vain antavat jotain mitä kirjoittaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tuosta "Sata sivua" -kirjoitusoppaasta, tein siitä maininnan luennolla. :)

      Olet kyllä varmasti oikeassa noiden kirjoitusoppaiden suhteen. Kirjoitusoppaitahan on ihan älytön määrä, eivätkä niistä kaikki suinkaan tylytä harrastavaa ja kirjailijan urasta haaveilevaa kirjoittajaa (alempana keskustelussa tehdään useita mainintoja näistä mukvista kirjoitusoppaista). Ihmettelen kyllä kovasti sitä, kuinka kukaan voi antaa noin suoria ohjeita kirjoittamiselle kuin esim. Stephen King tekee. On toki mielenkiintoista lukea siitä, miten bestsellerkirjailija nämä hommat hoitaa, mutta melkoisen naiivia mielestäni on väittää, ettei kirjailijanurasta kannata haaveilla, jos ei esim. lue ja kirjoita joka päivä. Luulisi nyt tällä vuosituhannella jokaisen ymmärtävän, että erilaiset ihmiset työskentelevät eritavoin.

      Poista
  2. Itsellä ei ole minkäänlaista muusaa, tai oikeastaan mitään muutakaan vakituista inspiraation lähdettä. Se vain lähtee itsestä, jos on lähteäkseen.

    Ainoa kirjoittamista käsittelevä kirja, jonka olen lukenut, on tuo Kingin ja siitäkin on aikaa. Muistan kyllä siinäkin olleen se toteamus, että sinun on PAKKO kirjoitta joka päivä... neljä(?) tuntia, tai et tule koskaan olemaan kirjoittaja. Saattaa olla, että luku oli vieläkin suurempi. Tuolloin tuntui suurelta vääryydeltä: eihän kukaan noihin lukuihin pääse.

    Myöhemmin olen oppinut, että ei todellakaan vaadita niin paljoa. Ja se, että sinä joko olet lahjakas tai et, on täyttä bullshittiä, näin suoraan sanottuna. Kaikkea voi oppia, myös kirjoittamista. Toki sitä haluaa sanoa, että se on vain tietyille varatuille (kuten itselle, se on varmaa), mutta ei se niin ole. Moni muu kirjailija osoittaa asian olevan juurikin näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä etten ole ainoa, joka on jokseenkin tyrmistynyt noista kirjailijaoppaiden luettelemista kriteereistä. Normaalilla, työssäkäyvällä ihmisellä harvoin on aikaa (tai voimia) kirjoittaa joka päivä edes sitä yhtä tuntia.
      Toki on totta, että ote henkilöhahmoihin katoaa, mikäli kirjoitustaukoa venyttää liikaa. Samoin olen todennut käytännölliseksi tavan kirjoittaa kässäri kokonaan "yhdeltä istunnalta" loppuun, koska silloin en ehdi kyllästyä tarinaan. En ole koskaan käyttänyt ensimmäisen version kirjoittamiseen enempää kuin kolme kuukautta aikaa. Editointiversiot sen sijaan venyvät hävyttömän pitkiksi, minkä toisaalta voi nähdä hyödyllisenäkin asiana siitä syystä, että kässärin juoni ehtii muhia päässä ja rakenteelliset puutteet näkee helpommin. Toisaalta mitä pidempi kirjoitustauko, sitä hankalampi on ryhtyä hommiin uudelleen.

      Minäkin uskon siihen, että kirjoittaminen on taito, jonka voi oppia siinä missä esim. pianon soitonkin. Kaiken mestarilliseen oppimisiseen tarvitaan vain tarpeeksi halua. Toki luovuus on luonteenpiirre, joka tulee syntyessä, ja siitä on taatusti hyötyä myös kirjoittamisessa. Luulen, että nerokkaat juonikääneet ym. tulevat luovien ihmisten kynästä. Luovaa ajattelua voi kuitenkin harjoittaa aivan siinä missä esim. matemaattistakin ajattelua. Toisille riittää vähempi harjoittelu siinä missä toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

      Poista
  3. En ole lukenut kauheasti henkilölähtöisiä kirjoittajaoppaita suomeksi. Usein kirjoittajan pitää itsensä olla jo jonkinsorttinen instituutio, jotta hän voi näin voimakkaasti omakohtaisen kirjoitusoppaan tehdä (kuten King, Murakami ja Waltari varmasti ovat). Meillä sellaisia harvemmin on.

    ...paitsi nyt muistin lukeneeni Antti Tuurin kirjailijaoppaan, joka oli hieman samanmallinen: Vanhan liiton kirjailija, joka kertoo kirjoittamisesta hyvin omaleimaisesti ja vahvasti omiin kokemuksiinsa pohjautuen. Senkin tiedot tosin ovat nykykirjoittajille jo vanhentuneita. Minusta kirjoittajaoppaat ovat siirtyneet pitkälti nettiin kirjoittajablogeiksi, mikä on lukijoiden kannalta ihan hyvä juttu.

    Suomennetuksihan löytyy myös Natalie Goldbergin kirjoitusoppaita, jotka kertovat kirjoittamisesta hänen elämänsä ja kokemustensa kautta. Niissä näkyy voimakkaasti kirjailijan oma zenbudhalainen elämänfilosofia, jota itse vierastin.

    Murakamin kirjaa en lukisi edes kirjailijaoppaaksi, koska sillä on hyvin vähän tekemistä kirjoittamisen kanssa. Kirja kertoo juoksijasta, joka vain sattuu olemaan kirjailija.

    Parhaat lukemani kirjoittajaoppaat ovat keskittyneet siis pikemminkin kirjoittamiseen kuin kirjoittajaan. Kotimaisista "Kirjoita kosmos" oli minusta todella hyödyllinen. Haluaisin myös lukea Taija Tuomisen kirjoittajaoppaan, jonka nimeä on juuri nyt muista. Chuck Wendigin "Kickass writer" on kokoelma miehen blogissa julkaistuista neuvoista, jota pidin myös erinomaisena.

    Minulle hyödyllisin kirjoittamisopas on ollut Jack M. Bichamin "Scene & Structure", joka on jo hyvin teoreettispohjainen. Se ei ota lainkaan kantaa siihen millainen kirjailijan on oltava, vaan esittää fiktion puhtaasti kaavana, jota kuka vain voi halutessaan hyödyntää.

    Olen tainnut oikeasti lukea oppaita AIVAN liikaa. O.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo viittauksesi kirjoittajablogeihin - oppaat ovat siirtyneet pitkälti tänne. Myös Internetkirjoituksista oli puhetta tässä käsittelemässäni kandissa (joskin ehkä hieman negatiivisessä sävyssä). Omasta mielestäni on hyvä, että netissä saattaa lukea niin helposti ohjeita kirjoittamiseen toisten harrastajien kautta. Itselleni blogin perustaminen on ollut harrastukseni kannalta todella merkittävä asia. Pystyn puhumaan suoraan omasta työskentelytavastani ja saan tarvittaessa neuvoja ja vinkkejä suoraan toisilta kirjoittajilta.

      Murakamin teoksesta sen verran, että perinteinen kirjailijaopas sehän ei ole juuri juoksuharrastuksen painopisteen vuoksi. Toisaalta juoksuoppaana teos on taas kammottavan huono: äijähän vain juoksee ja juoksee... :D ... niin että mieluummin miellän juoksun teoksessa kirjoittamisen metaforana.

      Kiitos noista opasvinkeistäsi! En ole tutustunut moisiin (vielä), mutta etenkin tuo Jack M. Bichamin teos vaikuttaa mielenkiintoiselta. Teoriatietämykselle löytyy näin editointivaiheessa aina käyttöä. :D

      Poista
  4. Ja muusaa minulla ei ole. Moni asia inspiroi, pääasiassa kuitenkin taide: kuvat, kirjat, elokuvat, musiikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minullakin toimii kaikki nuo. Etenkin musiikki. Ja pakko vielä mainita: menin juuri katsomaan elokuvan 300 Rise of an Empire ja siinä oli aivan ilmetty kopio eräästä Arkin pahissivuhahmosta. Eli nyt olen sitten taas inspiroitunut kehittämään Arkkia eteenpäin. Tässä näkyy heti alkuun tuota kyseistä naishenkilöä, Artemisiaa: https://www.youtube.com/watch?v=3APm2x-MNpI

      Poista
  5. Minä olen lukenut aika paljon erilaisia kirjoitusoppaita ja kirjailijakirjoja. Niitä löytyy selostettuna blogistanikin, mutta tähän aiheeseen liittyen voisi nostaa esille tuon Vaarnankin mainitseman Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija, sekä Pirjo Rautiaisen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi. Samaan genreen menee myös Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto. Juuri äsken kannoin kirjastosta kotiin Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen -kirjan, joka sopisi varsin hyvin etsimääsi genreen.

    Mitä tulee kirjailijuuteen ja luovuuteen, tämä on varsin visainen kysymys. Ensin pitäisi ylipäätään määritellä mikä on kirjailija. Onko se kaupallisella kustantamolla julkaissut kirjoittaja, vai voiko myös omakustantaja olla kirjailija? Kirjan voi kirjoittaa oikeastaan ihan kuka tahansa, mutta tekeekö se ihmisestä kirjailijan?

    Minusta kirjoittaminen vaatii ensisijaisesti intuitiota. Ehkä tätä voisi kutsua myös luovuudeksi, eli siinä mielessä edustan koulukuntaa, jonka mukaan kirjoittamista ei välttämättä voi oppia. Voi toki oppia tekniikoita, yksityiskohtia ja tekstinrakennusta, mutta luovuuden opiskeluun en usko. En ainakaan usko uskovani siihen. Pitää huomata, että erotan tässä toisistaan teknisen kirjoittamisen ja kirjallisuudellisuuden (tiedän, tuo ei ole sana.) Kuka tahansa voi laittaa sanoja paperille, mutta sisältö syntyy, tai ainakin kuvittelisin sen syntyvän, jostakin jota joko on tai ei ole.

    Ei, en oikeasti edes tiedä olenko tätä mieltä vai en. Tämä on vain pohdintaa, joten ottakaa se sellaisena ;)

    Joskus koululaisena kuviksenopettajani sanoi, että piirtäminen on oppimista katsomaan. Mielestäni siinä on pontti, jota voi soveltaa myös kirjoittamiseen. Minusta kirjoittaminen on oppimista NÄKEMÄÄN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, nyt on ainakin kirjoitusoppaita lueteltu kerrakseen! :D Kiitos sinullekin antamastasi listasta! Tuosta Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinnosta olen kuullut puhuttavan hyvää aikaisemminkin. En ole kyseiseen teokseen itse tutustunut, mutta olen ymmärtänyt että teos on mainio haihduttamaan esim. writer's blockia (joka häilyy uhkaavasti ylläni tällä hetkellä).

      Muistaakseni kirjailijaliiton sivuilla kirjailijaksi luokitellaan sellainen henkilö, joka on julkaissut kaupallisella kustantamolla vähintään kaksi teosta. Usein vaaditaan enemmänkin. Hmm, meniköhän se noin? No, mutta tämä on siis vain yksi tapa määritellä se, kuka on kirjailija ja kuka ei. Itse koen, että "kirjailija" sanana on vähän sellainen yleinen. Kirjailijaksi kun ei voi opiskella eikä siihen vaadita tutkintoa, niin että periaatteessa kirjailijaksi voi kutsua melkein ketä tahansa. Loppupelissä se taitaa olla kirjoittajan oman analyysin varassa pitääkö hän itseään kirjailijana vai ei.

      Avaat luovuutta (tai intuitiota, kuten sitä kutsuit) mukavan kattavasti. Itse olen kuitenkin tästä oivallisen kässärin sisällön syntymisestä vähän erimieltä. Kyllä, uskon myös että ihmisillä on syntyessään erilaiset taipumukset luovuuteen aivan samalla tavalla kuin toiset ihmiset ovat syntyjään tempperamenttisia ja toiset säyseitä. Mutta se, kuinka noita ominaisuuksia hyödynnetään ja ärsytetään, määrittää lopulta sen kuinka luovaksi kukin ihminen kehittyy. Ehkä toisen ihmisen on helppo rakentaa esim nokkela ja ovela juonirakenne, koska hän on syntyjään luova. Toiselta, vähemmän luovalta ihmiseltä näiden nokkelien oivalluksien saaminen voi sen sijaan kestää vuosia, paljon epäonnistuneita kässärinversioita ym. mutta lopulta lopputulos tuottaa hedelmää. Uskon siihen, että halu on lopulta se, joka määrittää kuinka hyvä kustakin kirjoittajasta lopulta tulee. Luovuus on vain yksi ominaisuus, joka hallitsevuus toki voi helpottaa kirjoittamista - mutta jonka puuttuminen ei tee onnistumisesta täysin mahdotonta.

      Tähän haluan kuitenkin painottaa, että mikäli ihminen ei ole missään määrin luova, hänen kiinnostuksensa harvemmin osuu luovalle alalle. Yleensähän ihmiset tuppaavat harjoittamaan niitä asioita, joissa ovat jo pienestä pitäen kokeneet olevansa lahjakkaita. Esim. minulle on esikoulusta lähtien hehkutettu sitä, että olen luova: päädyin siis kehittämään piirrustus- ja tarinanluontitaitojani.

      Poista
  6. Jep, minäkin sanoisin uusista kotimaisista Taija Tuomisen ja Maria Peuran teokset.

    Kriteerit ovat mielestäni hanurista: "tee näin, niin sinusta tulee kirjailija" - hitot tulee. Vaikka kirjoittaisin joka päivä kuusi tuntia tai kuusi minuuttia, niin minkään koulukunnan sääntöjen orjallinen noudattaminen ei ole takuu yhtään mistään. Luen paljon kirjoittajaoppaita ja käytän niitä vertaistukena, ideoiden antajina, keskusteluna kirjoittamisesta, ajatusten herättäjinä ja niin edelleen. Se on fakta, että normaalisti kirjan julkaisemista varten joutuu tekemään järjettömän määrän työtä, mutta sitten on niitä, jotka kirjoittavat ekan version ekasta kässäristään ja oho, saavat sillä sopimuksen. Eli yleistykset ovat - no, yleistyksiä. Kirjoittajaoppaista voi saada paljon, mutta niitä on niin erilaisia, että jokainen on vain oman kirjoittajansa näkemys asiasta. Ja Waltarin ja Kingin tyyliin nyt vaan kuuluu ladella tiettyjä suureita, "joita ilman ei voi tulla kirjailijaksi". Jokainen voi valita ihan itse, uskooko niihin määräyksiin ja suureisiin vai ei ;).

    Ja mitä tulee lahjakkuuteen, niin kyllä, sitä tarvitaan. Missä määrin, se on sitten eri asia. Mutta luulen, että kielen taju helpottaa kirjan kirjoittamisen urakkaa. Ja jotkut onnistuvat kirjoittamaan kirjan, vaikka eivät ns. "osaa kirjoittaa", eli tekstin pinta ei vaan toimi, vaan kustannustoimittaja joutuu sen kanssa lujille. Siinä kohtaa kirjoittajan lahjakkuus on muualla - ehkä juonessa tai jossain, mutta ei itse kielessä ja tekstin pinnassa. Eli yleistyksiä ei minusta voi tehdä tässäkään kohtaa. Tulipa paasaus.

    Ja mitä muusaan tulee - ei täällä. Sanat ovat minun muusiani. Tai ovatko nekään. En ole koskaan oikein käsittänyt tuota muusan käsitettä - se ei tunnu koskettavan minua. Tässäkin huomataan, että kirjoittajat ovat erilaisia :).

    Olinkohan oikein sekava tuossa yllä? Melkoisesti tuntuu siltä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain kyllä hyvin kiinni punaisesta langastasi! :)

      Luen kirjoitusoppaita samasta syystä kuin sinäkin: saadakseni vertaistukea, innoitusta, ideoita, ajatuksia. Henkilökohtaisesti rakastan ja arvostan Stephen Kingiä, ja alle kaksikymppisenä pyrin matkimaan miestä lähes kaikessa. Siispä luettuani tuon kirjoitusoppaan "Kirjoittamisesta: muistelmia leipätyöstä" otin melko kirjaimellisesti kaiken, mitä King sanoi. Onneksi olen tänä päivänä ottanut opikseni ja etsinyt sitä omaa, yksilöllistä tapaa kirjoittaa.

      Tuosta muusasta käsitteenä: kun itse sanon omaavani muusan, en sano sen olevan ns. klassinen muusa, joka ilmestyy haamuksi viereeni aina, kun minun olisi aika kirjoittaa. Ei, elokuvat ja musiikki hoitavat innoittamisen puolen. Minulle muusa on kuitenkin sellainen tyylin ja omaleimaisuuden muodostuma, joka muodostuu mieleen heti, kun ajattelen kaikkia käsikirjoituksiani yhdessä. Minun ei tarvitse miettiä yhtä sekuntia pidempään, kun näen tuon käsikirjoituksistani syntyneen hahmon mielessäni. En sitten tiedä onko kyse perinteisestä antiikin muusasta, mutta näin minä sitä kutsun.

      Fiuu, nyt minä puolestani kirjoitin epäselvästi. :D

      Poista
  7. Kuvittelin kommentoineeni tähän, mutta ilmeisesti sitten en. Vaikka tässä haetaankin suomalaisia oppaita, niin mainitsen silti oman suosikkini, How To Write a Damn Good Novel. Siinäkin on paljon "tee just näin" -totuuksia, mutta siinä sivussa inspiroivia ja konkreettisia neuvoja.
    Julia Cameronissa oli jotain sellaista ärsyttävän pennissä-on-miljoonan-alku -amerikkalaisuutta, mutta kun sen sivuutti, Tyhjän paperin nautinto oli ihan kiva.

    Suomalaisista toivon vielä joku päivä lukevani Kirjoita kosmoksen. Ja ainiin, spefipiireissä on kehumalla kehuttu viime aikoina Jeff VanderMeerin Wonderbookia.

    Ja muusista: kyllä, minulla on muusa. Ihminen, joka on pelkällä virtuaalisella läsnäolollaan motivoinut kirjoittamaan monta tekstiä loppuun ja yhdessä minun kanssani setvinyt kässäreiden epäolennaisia solmuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, ja minä puolestani unohdin vastata tähän! :D
      Kiitokset kirjavinkeistä! Tuo pennissä-on-miljoonan-alku -ajatustapa vetosi minuun kirjoitusharrastukseni alkutaipaleella, mutta nykyisen se tosiaan vähän ärsyttää. Tottakai omaan kässäriinsä tulee uskoa, mutta realistinenkin saa mielestäni olla. En kirjoita kässäreitäni kuvitellen, että haa nyt ehkä tuntuu vaikealta, mutta viiden vuoden päästä olen tähti. Kirjoitan, koska nautin siitä, en siksi että voisin rikastua sillä.

      Muusista: jes, kivaa että jollain toisellakin on tämä muusa-mielikuva! :D Se on nykypäivänä ehkä vähän hankala käsite, mutta uskon että muusa merkitsee jokaiselle taiteilijalle vähän eri asiaa.

      Poista