Työ kesätoimittajana alkaa

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni paikallislehden toimituksessa. Eilen illalla jännitin kovasti ja vielä tänä aamunakin mahassa kupli inhottavasti. Ruoka ei maistunut. Jännittäminen osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ensimmäinen työpäiväni eteni oikein mukavasti. Minulla on oma, tilava työpiste ja ikkuna, josta katsella vihertäviä puita. Lyhyen perehdytyksen jälkeen minut lähetettiinkin tekemään haastattelua. Toimituksen auton avaimet lyötiin toiseen käteen ja järkkäri toiseen. Ja ei kun menoksi. Ei pidä miettiä liikaa.
Kirjoitin siis tänään ensimmäisen juttuni lehteen. Jälkifiilis on hyvä, vaikka tiedän senkin, että minun on nopeutettava tahtiani kirjoittajana, mikäli haluan pysyä toimituksen aikatauluissa jatkossa. Kirjoitan tällä hetkellä rauhalliseen tahtiin, välillä haaveillen ja puntaroin kirjoittamiani lauseita ihan liian tarkkaan. Tämä on hassua, sillä kirjoittaessani proosaa tyylini on täysin päinvastainen: sanat vain lentelevät paperille enkä liioin palaa tarkastamaan kirjoittamaani tekstiä. Tasapaino noiden kahden välillä on siis löydyttävä.

Tästä on tulossa oikea kirjoituskesä. Toivottavasti työni ei vaikuta halukkuuteeni editoida kässäriä. Editoiminen muutenkin tökkii juuri nyt. Olen ilmeisesti pitänyt sen surullisen kuuluisan liian pitkän kirjoitustauon, joka on aikaansaanut sen, että kirjoittamisen aloittaminen on entistäkin vaikeampaa. Mielikuvissani olen tiukasti sisällä kässäreideni maailmassa, mutta ajatusten tasolle intoni sitten jääkin.

Miksi kesällä kirjoitustahti aina hidastuu? Luulisi tämän upean ilman ja ihanien tuoksujen stimuloivan luomishaluja. Mutta ei.

Yritän seuraavaksi hieman epätoivoisempaa konstia: koska olen näin kesän ajaksi muuttanut lapsuudenkotiini asumaan, vaihdan huoneeseeni saman vanhan järjestyksen, joka huoneessani vallitsi silloin kun kirjoitin ensimmäisen käsikirjoitukseni, Bluesin. Ehkä nostalgiafiilis auttaa minua pääsemään kirjoitusblockista yli.


P.S. Luen tällä hetkellä Glen Duncanin kauhuromaania "Viimeinen ihmissusi". Ah, miten ihanaa lukea pitkästä aikaa hyvää, klassista ihmissusitarinaa! Kyseessä taitaa lisäksi olla trilogia, joten voin odottaa jatkossakin Liken suomentavan mielenkiintoista ihmissusikirjallisuutta.

6 kommenttia

  1. Kesätyösi kuulostaa kivalta. Toivottavasti ei kuitenkaan muutu liian kiireiseksi ja vie luovan kirjoittamisen editointi-intoa. :) Monet sanovat, ettei kesällä kirjoittaminen suju. Minä olen yleensä jotakin kirjoittanut, mutta toisaalta hyvällä ilmalla sitä jotenkin laiskistuu... Tuo ihmissusiromaani ei ole minulle yhtään tuttu, mutta luen aika vähän kauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sitä minäkin toivon. Olen aikamoinen stressaaja, joten kyllä tässä varmaan ainakin pari viikkoa ehtii vierähtää, ennen kuin alan ottaa kesätyöt rutiinilla. Olisi mukavaa jos työt voisi jättää työpaikalle. Juuri nyt raahaan ne kuitenkin ajatuksissani kotiini ja pohdin pitkin iltaa mitähän seuraava työpäivä tuo tullessaan.
      Puuduttavaa pitkällä tähtäimellä.
      Minäkin olen kyllä yleensä aina saanut kesällä uusia kässäri-ideoita, mutta toteuttaminen tapahtuu madellen. Syksyllä ilman viilentyessä paneudun sitten kesän projekteihin aivan uudella teholla. Nyt yritän kuitenkin pyhittää kuitekin vain kesäviikonloput kirjoittamiselle. En viitsi vaatia itseltäni liikoja näin arkisin, kun työt vielä stressaavat.

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta työltä! Itseänikin kiinnostaisi päästä tekemään tuollaista kirjoittamista, ja vaikka se on tietyllä tapaa täysin erilaista kuin proosakirjoittaminen, kehittää se takuulla monia samoja lihaksia :) (Itse toivon, että minun jatkuva blogipäivitykseni ajaisi samaa asiaa...)

    Sympatiat siitä, ettei kirjoittaminen onnistu. Itsellä on samoja taisteluita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lehtityö on tosiaan erilaista kuin proosakirjoittaminen! :) Näin viikon työrupeaman jälkeen voin kuitenkin sanoa, että asiatekstien kirjoittaminen on helpottunut päivien mittaan kovasti ja tekstiä syntyy jo melko vaivattomasti. Myös kässärin editointi on löytänyt mukavasti paikkansa työn ohesta, vaikka töiden jälkeen vähän väsyttääkin (blogikirjoittaminen tosin jääny vähemmälle). Uskon kyllä, että mikä tahansa kirjoittaminen kehittää sanallista osaamista. Tietenkään lehden toimittaminen ei ole läheskään yhtä mukavaa kuin oman kässärin kirjoittaminen, ja unelmoin edelleen ammattikirjailijan urasta, mutta kyllä tämä kesä tulee menemään oikein mukavasti näillä eväillä.

      Kirjoitusblokit ovat minun osallani melko säännöllisiä. Ne tulevat muutaman kuukauden välein, mutta niistä pääsee aina eroon kun sinnittelee viikon tai pari. Näin taisi käydä tämänkin jumituksen kanssa. :)

      Poista
  3. Uusi työpaikka kuulostaa upealta! Aika monella kirjailijallahan on jonkinlainen toimittajatausta, joten uskon tästä olevan oikeasti hyötyä. :D

    Minusta kesäkirjoittaminen kankeuteen vaikuttavat meillä lisääntynyt kuumuus ja kirkkaus, lomia edeltävä väsymys (ainakin työelämässä oleville) ja sosiaalisten tapaamisten ja tapahtumien lisääntyminen. Minä ainakin kirjoitan keskittyneemmin pimeällä, jota nyt on vähän. Kesä tuo mukanaan hirveästi tapahtumia ja tapaamisia, koska ihmisillä on kerrankin vapaata samoihin aikoihin (vuorotyöläisiä on välillä hankala nähdä muuten).

    Mutta Motivaatiovalaan sanoin: "Kyllä se siitä!" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että duunipaikkani kuulostaa muidenkin korvaan mielenkiintoiselta. :) Tottakai omaa työtään arvostaa paljon enemmän silloin kun muutkin tekevät niin. Ammattiylpeys on tärkeä asia.
      Heh, toimittajatausta. :D Toivon, etten joutuisi työskentelemään toimituksessa ikuisesti, vaikka ihan mukavaa touhuahan tämä näin kesäaikaan on. Hain lehteen töihin lähinnä sen vuoksi, että aion hakea työharjotteluun Otavalle ensi keväänä, ja Otava vaatii työharjoittelijoiltaan työkokemusta lehden toimituksesta. Duuni kustantamossa olisi se todellinen päämäärä.

      Tuo kuumuus ihan varmasti vaikuttaa kirjoittamishaluihin. Samoin valo. Minäkin kuulun yökirjoittajiin, mutta työn vuoksi en pysty valvomaan myöhään arkisin. Viikonloppu onneksi hieman helpotti kirjoitusblokiani ja pääsin X-Menin ensi-illan voimin jatkamaan Kuuran editointia. Ai että tykkään yöperhosista, jotka lentelevät ikkunan takana yölamppuni valossa. :)

      Minä en kuulu niihin, jotka näkisivät ihmisiä useammin kesällä. Päinvastoin, kesä on minulle usein hiljaista ja rauhallista aikaa: ystävät ovat eri kaupungeissa kesätöissä, täällä ei ole juuri muuta kuin äiti ja isi ja koira, jota käytän säännöllisesti järvessä uimassa. En voi siis käyttää sosiaalista aktiivisuutta tekosyynä kirjoitusblokiini. Ei, syynä on vain oma viitseliäisyyteni. Löhöän riippumatossa ja luen kirjaa, kunnes nukahdan. :D

      Poista