Vuoden pysäyttävin romaani

En ole kirjoittanut blogia pitkään aikaan. En ole myöskään editoinut käsikirjoitustani, koska töistä tultuani olen monesti ollut liian väsynyt. Olen halunnut ulkoilla, katsoa leffoja, sisustaa - käytännössä tehdä kaikkea muuta paitsi kirjoittaa. Kun on ensin koko päivän keskittynyt haastatteluihin ja kirjoittamiseen, kotona haluaa vain nollata päänsä. Ihan ymmärrettävää, niinhän siinä väistämättä käy - ikävää tosin Kuuran kannalta. 

Mutta se siitä. En halua kirjoittaa blogiviestiä pelkästään valittaakseni. Niinpä haluan esitellä tällä kertaa romaanin, jota voin suositella lämpimästi jokaiselle hyvää kirjallisuutta rakastavalle ihmiselle. 

William Marchin ”Komppania K”.


Tutustuin tähän romaaniin sattumalta. Koska olen kirjallisuustieteen opiskelija, lehden päätoimittaja on antanut kaikki vähääkään kirjallisuuteen liittyvät jutut minun käsiteltäväkseni. Jackpotin sain viime viikolla.
”Elina, ottaisitko sä tän jutun? Luet tämän kirjan ja otat yhteyttä sen suomentajaan. Teet jutun sitten romaanin ja haastattelun pohjalta.”
Ai että! Uunituore romaani pyörii hyppysissäni ja minulla on lähes vapaat kädet tulevan jutun suhteen. Olen lievästi sanottuna taivaassa. 

Kirjan on kustantanut Suomessa Viestintä Tarmio Oy, sen suomentaja on Janne Tarmio, eli WSOY:n entisen pääjohtajan poika. ”Komppania K” on ilmestynyt Yhdysvalloissa 1933, mutta se suomennettiin vasta tänä vuonna. Ensimmäisestä Maailmansodasta tulee kuluneeksi heinäkuun lopulla sata vuotta, joten romaani on ajankohtainen.
Luin ”Komppania K”:n lähes yhdeltä istumalta. Sanon ”lähes”, koska pysähtelin tarkoituksella romaanin lukujen välillä. Tarina oli liian mykistävä. Oli vedettävä henkeä välissä. Tunteet lukiessa pomppivat laidasta laitaan. En muista milloin olisin viimeksi lukenut jotain, jossa olisi ollut yhtä paljon kauhua, pelkoa, huumoria, empatiaa ja kaipuuta. ”Komppania K” on yksi vaikuttavimmista sodanvastaisista romaaneista. Siinä ei ole mitään sankarillista, ei mitään kunniallista.
Tarinassa kuvataan 113 anekdoottia. Kertoja vaihtuu, mutta komppania pysyy samana. 113 erilaista, toinen toistaan puhuttelevampaa ihmiskohtaloa.
En ole lukenut kauheasti sotakirjallisuutta, mutta sen sijaan olen väkevä sotaelokuvien ystävä. Sanoisin tämän kirjan aiheuttavan suurempia tunteita kuin yksikään katsomani elokuva on aiheuttanut. Tämä ei ole jenkkihapatusta, eikä se tee päähenkilöistä hyviä ja vastustajista pahoja. Hahmot on rakennettu hienosti. Kuinka kukaan kirjailija kykenee yhteen aukeamaan sisällyttämään niin paljon syvyyttä yhdestä henkilöhahmosta, että hahmo jää elämään mieleesi vielä päivien ajaksi lukukokemuksen jälkeen?
Väinö Linnan ”Tuntemattomaan sotilaaseen” en tätä viitsi verrata, mutta jotain samaa niissä on: lika, nälkä, epätoivo, sotilaiden erilaiset persoonat ja aseveljeys. ”Komppania K”:ssa puhutaan usein valheesta. Siitä, miten nuorille pojille uskotellaan, että sota on kunniakas asia, jonka keinoin luodaan parempaa tulevaisuutta. Mutta parempaa tulevaisuutta ei ole, eikä tappamisessa ole mitään kunniakasta. 
"Komppania K" kuvaa aikaa vielä sodan jälkeenkin. Kerronnan painopiste kohdistuu miesten postraumaattisen stressin, painajaisten ja kyynisyyden kuvauksiin. Romaanissa tasapainotellaan kauniin lyyrisen kielen ja karun, rankan väkivaltakuvauksen välillä.

Suosittelen tutustumaan tähän romaaniin. Ainakin omalla kohdallani "Komppania K" oli puhuttelevin kertomus vähään aikaan.


P.S. Komppania K:sta on tehty myös elokuva 2000-luvun alussa. Leffa "Company K" tekee hyvin kunniaa romaanille ja jo trailerissa voi kuulla romaanin kauniita lyyrisiä otteita. 

5 kommenttia

  1. Ei kannata murehtia. Väsymys on ihan normaalia, kun aloittaa uudessa työpaikassa. Minulla menee usein pari kuukautta, ennen kuin jaksan taas tehdä muutakin. Luulen että se johtuu uusien virikkeiden määrästä ja jatkuvasta valppaanaolosta. Kun asioiden tottuu, saavat aivotkin taas lepoa.

    Toisinaan parin kuukauden kirjoittamistauko voi olla hyödyllinenkin. Teksteistä saa lepoa, uudet ideat tulevat herkemmin jne.

    Komppania K kuulostaa mielenkiintoiselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! :) Niin kai se menee, että tämä alkuhulina on syönyt keskittymistäni. Vaikka minusta tuntuu etten enää jännitä töitä tai etten tuo töitä kotiin, aivan varmasti tällä uudella päivärytmillä on osuutta lamautumiseeni. Yleensä kun kirjoitan, tarvitsen siihen koko päivän. Tuntuu lähes mahdottomalta ajatella, että voisin kirjoittaa esim. kaksi tuntia päivässä aina säännölliseen aikaan. Esim. töistä tultuani kirjoitan klo 19-21. Ei jotenkin kuulosta minulta.
      Toivotaan tosiaan, että tämä kirjoitustauko tekee minulle vain hyvää! :D Ainakin Kuura on saanut hautua rauhassa päässäni, ja olen tässä pähkäiltyäni päättänyt lisätä siihen prologin. Kirjoitan prologeista todennäköisesti seuraavan blogiviestini, joten paneudun asiaan tarkemmin silloin.

      Ja tosiaan tutustu Komppani K:hon! :) Kyseessä ei ole mikään paksu romaani, sen lukee hujauksessa.

      Poista
  2. Hei, asiasta ihan toiseen: Mitä fonttia käytit Kuurassa? Etsiskelen kivaa fonttia ja muistaakseni olit käyttänyt jotain hyvin nättiä! (Kyllä, mietin tuntikaupalla fontteja sen sijaan, että keskittyisin kirjoittamiseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo ymmärrän kyllä! Olen nimittäin itsekin vääntänyt aika kauan, että olen saanut kässärin ulkoasusta sellaisen, että se miellyttää omaa silmääni. Minua asiallinen ja huoliteltu kässärin ulkoasu ainakin innostaa kirjoittamaan. Kiva kuulla, että sinäkin pidit valitsemastani fontista. :)
      Mutta asiaan.
      Teksti: Garamond, fonttokoko12. Jokaisen luvun ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain on fonttikokoa 16.
      Lukujen otsikot: Cambria 8, caps lock päällä. Ensimmäinen kirjain on fonttikokoa 12.
      Kansisivu: otsikko Cambria, fonttikoko 40, oma nimeni sen alla, cambria, fonttikoko 22.
      Käytän tekstissä riviväliä 2. Jokaisen kappaleen ensimmäisen rivin sisennän 0,5 cm.

      Joskus käytin tiiviimpää riviväliä, mutta tajusin yleisen säännön suosivan n. 30 riviä per sivu, joten levensin riviväliä.
      Kokeile jos tykkäät tuosta tyylistä!

      Poista
    2. Ei ole totta - en tunnistanut Garamondia, vaikka itsekin juuri sillä tällä hetkellä kirjoitan! :D Ehkä johtuu siitä, että Wordissa näyttää vähän erilaiselta kuin "tulostetun" näköisenä oikeassa koossa PDF:nä? Hahhah!

      Että kokeilussa jo on. :'D

      Taidan kyllä pitääkin, jos siitä kerran tulee tulostettuna noin hyvännäköistä! :)

      Poista