Helsingin kirjamessujen lava odottaa

Mennään suoraan asiaan. Sain siis viime viikolla erittäin miellyttävän puhelun koskien Helsingin kirjamessuja.
Lyhyesti selitettynä:
Minulle ehdotettiin, että astelisin parin alan herrasmiehen kanssa Eino Leino -lavalle puhumaan sotaromaanista, josta kirjoitin myönteisen arvostelun viime kesäkuussa.
Niin paljon kuin ajatus esiintymistilaisuudesta minua pelottaakin, en todellakaan kieltäytynyt tarjouksesta. Aivan niin hullu minäkään en ole, että jättäisin tämän tilaisuuden käyttämättä. Tämä on hieno, hieno asia. Olen erittäin otettu luottamuksesta, jota minua kohtaan on osoitettu.

Toinen mainittava asia: kolme kuukautta kestänyt kesätyöni paikallislehden toimituksessa on nyt päättynyt. Olo on haikea, mutta samalla voittoisa. Vaikka pidin työstäni todella paljon, on ollut ihanaa päästä lomalle.
Työn päättyminen tarkoittaa samalla sitä, että voin palata käsikirjoituksieni täyspäiväiseen editoimiseen.
En ole vielä aloittanut Kuuran työstämistä, mutta olo on ok. On täysin mahdollista, että pääsen tästä vielä hyvään vauhtiin, ennen kuin koulu alkaa. Olen lomalla ja aion venytellä raajojani nyt oikein huolella.
Vietin aamupäivällä 1,5 tuntia spa:ssa, ostin lopultakin Annukka Salaman "Harakanloukku" -romaanin ja latasin koneelle paljon hyvää musiikkia. Näillä eväillä pitäisi jo päästä vaikean alun yli.
(Ja jep, päätin lopulta kohdata faunoidit, vaikka aloitankin editointia. Päädyin tähän ratkaisuun sen vuoksi, että pidän Salaman käyttämästä kielestä ja tarvitsen jotain, josta provosoitua.)

On muuten hassua huomata, kuinka kulunut kesä on muokannut suhtautumistani Kuuraan ja sen henkilöhahmoihin. Tajuan esimerkiksi, kuinka kipeästi useimmat hahmoista tarvitsevat säröä. Virheet tekevät hahmoista mielenkiintoisempia.
Kuura on myös muuttunut paljon siitä, mitä se alkujaan oli. Olen yrittänyt tähän päivään asti unohtaa sen, kuinka viime marraskuussa lähetin raakilekässärin WSOY:lle, vaikka tiesin tarinan olevan vielä ihan kesken. Onneksi en lähettänyt Kuuraa muille kustantamoille, vaan maltoin mieleni.
Kai se oli vain silloin kokeiltava kepillä jäätä...
Joka tapauksessa se hylsy, joka ilmestyi sähköpostiini viime perjantaina, ei aiheuttanut minussa suuria tuntemuksia. Tokihan se harmitti, mutta oikeastaan enemmän sen vuoksi, että olin mennyt tarjoamaan keskeneräistä kässäriä suurelle kustannustalolle. Se raakile ansaitsikin tulla hylätyksi.
Mietin vain sitä, kehtaako editoitua ja muunneltua versiota Kuurasta lähettää WSOY:lle enää uudelleen tänä syksynä? Vai pitäisikö "ei" vain ymmärtää "einä", eikä "ehkänä"? Kaiken kaikkiaan Kuuran ydinajatus on pysynyt samana ensimmäisestä raakileversiosta lähtien.
Saamassani hylsyssä pahoiteltiin siis kovasti sitä, että vastaus oli kestänyt pitkään (yli 6 kk). Siinä kuvailtiin kässäriäni hyväksi ja mielenkiintoiseksi, mutta juuri nyt Kuura ei vain sovi kustannusohjelmaan. Mitenkään kovin persoonallisesta viestistä ei kuitenkaan ollut kyse.

Kuuran suhteen en siis ole luovuttamassa, vaan homma jatkuu normaalisti eteenpäin. Toivottavasti jo tänään, tämän biisin säestämänä.


13 kommenttia

  1. Oho, en tiedä mitä tapahtui, mutta poistin kommenttini!

    Pähkinänkuoressa: lähetä vain Wsoylle ja onnea messuille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kyllä mäkin olen kommentteja vahingossa poistanut. Parhaimmillaan olen mennyt painamaan palautusnäppäintä, kun olisi pitänyt painaa enteriä --> koko pitkä teksti kadonnut. Ah, elämystä.

      Kiitokset onnentoivotuksista! Södika ei ole listaykköseni, mutta nykyään on niin helppoa lähettää kässäreitä sähköpostissa, että ehkäpä laitan Kuuran menemään sinne vielä kerran.

      Poista
  2. Onnea haastatteluun, hieno juttu. .) Ja lähetä vain uusiksi, jos uusi versio erilainen on kuin aiempi, mitä se varmaankin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :)
      Kyllähän tuo uusi versio on selkeästi parempi kuin ensimmäinen versio. Viimeiset 50 sivua on mennyt täysin uusiksi - ja niin näyttäisi käyvän alullekin. Keskellekin tulee muutoksia jahka saan kaiken tehtyä.
      Ja se miljöö tosiaan, uudessa versiossa ollaan Suomessa.
      Siitä huolimatta vähän mietityttää, koska edellisen kässärini tapauksessa sain Södikalta erikseen parannusehdotusviestin, joka selkeästi kannusti tuunaamaan kässäriä. Nyt oli vain tuo massavastaus.
      Nooo, eipä siinä toisaalta mitään menetä, vaikka kässärin laittaisikin sinne uudemman kerran.

      Poista
    2. Niin, ei siinä mitään menetäkään. Ehkä se kannattaa mainita, että olet joskus saanut heiltä kannustavaa palautetta ja että missä määrin tämä versio on erilainen kuin aiemmin tarjoamasi versio? Voihan olla, että tätä käsistäsi ei jostain syystä luettu loppuun asti ja sen takia massavastaus. Minä lähetin joskus kustantamoon käsiksen, johon eka sain massavastauksen, parantelin sitä ja vuoden päästä uudelleen, sitten sain kannustavaa palautetta, vaikka ei se mihinkään johtanutkaan. Eli ei sitä heti heivattu roskiin, vaikka tarjosin sitä uudelleen.

      Poista
  3. Huh-uh! Kuulostaa aivan mahtavalta mahdollisuudelta päästä kirjamessuille! Huikeaa, onnea ja ota tästä kaikki irti!

    Mitä tulee uudelleen lähettämiseen, niin sen ei pitäisi olla edes kysymys, totta kai lähetät uudestaan! Useissa paikoissa melkeinpä toivotaan, että kirjoittaja parantelee tekstiä ja tarjoaa sitä uudestaan, ainakin Portin ja Novan kilpailuissa, enkä näe sen koskaan olevan huono asia. Eri asia on, jos lähtee toivotonta ideaa loputtomiin hiomaan, mutta se on jo ihan eri asia. Olen aivan varma, ettei kukaan käännä tekstiä vain, jos törmää samaan nimeen ja ajattelee, että luin jo tuon. Varsinkin jos myös alkua on muokattu, niin sen pitäisi houkuttaa takaisin mukaan. Ainahan voi mainita, jos on lähettänyt aiemmin, että tämä on paranneltu laitos. Onnen toivotukset myös tämän mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksista! :) Jännittää kyllä ihan kauheasti, mutta onneksi tässä on vielä kaksi kuukautta aikaa valmistautua. Ja se haastattelutilaisuus on kyllä niin kauhean lyhyt, ettei minun tarvitse sentään mitään puhetta pitää. Rennosti vain ja hymyllä maaliin.

      On mukavaa saada näin varmoja vastauksia. Kiitos. :) Nyökyttelen vain päätäni. Kuura on kyllä muuttunut niin kauheasti ensimmäisestä versiosta, että se voisi olla melkein toinen tarina. Eihän hahmoilla ole enää edes samoja nimiä kuin ennen. Jännä, tajuan sen vasta nyt kun vertaan. Muutokset ovat tulleet niin hiljaa ja vähitellen.
      Mutta sanotaan, että jos Södika tämänkin version kääntää takaisin, en tarjoa Kuuraa enää sinne. En tosiaankaan halua kuulua niihin, jotka epätoivoisesti äyskäröivät vettä uppoavasta laivasta.

      Poista
  4. On kiehtovaa, miten paljon aika auttaa näkemään, mitä romaani tarvitsee. Osa M:n jossain vaiheessa saamista kritiikeistä tuntui minusta aluksi epäoikeudenmukaiselta, ja nyt näen miten oikeassa ne olivatkaan, varsinkin juuri henkilöiden suhteen - se että tietty hahmo tarvitsee enemmän säröä, se että toisen pitäisi kasvaa ja ottaa vastuuta itsestään enemmän tarinan loppuun mennessä. Kun käsikirjoituksestaan pitää taukoa, näkee sen uusin silmin, ehkä siksikin että itse sinä aikana kasvaa, käsitys kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta muuttuu ehkä huomaamattakin, jne. Toisaalta vaikka kommentoijani ehkä olivat alunperinkin oikeassa, minun on silti itse keksittävä ne ratkaisut. Joten sikäli juuri kirjoittajan itse käsikirjoituksensa kanssa ja siitä erossa viettämä aika on se tärkein, vaikka koelukijoilta tuleva palaute on myös arvokasta.

    Tsemppiä kirjamessuille! Minulla ei ole mitään kustantajakokemusta, mutta luulisin kyllä että se kannattaa lähettää WSOY:lle uudestaan. Eihän se välttämättä edes päädy samalle lukijalle tällä kertaa. Jos Kirjamessuilla järjestetään tänäkin vuonna Haluatko kirjailijaksi -ohjelma, jossa voi jutella kustantamojen edustajan kanssa, niin voithan harkita myös että yrität päästä WSOY:n puheille ja kysyt heiltä tätä, mikäli olet vielä epävarma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta kommentista! Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi.
      Aika on kyllä ihmeellinen asia. Olen kyllä aikaisemminkin pitänyt taukoa Kuurasta (kirjoitin sen ensimmäisen version viime syksynä), mutta vasta nyt taidan todella nähdä, mikä kässärissä todella mättää tällä hetkellä. Luulen oikeasti, että tuo kesätyöni toimituksessa kehitti minua kirjoittajana jonkin verran.
      Plus sitten on vielä tämä ikä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä naiivimpana olen alkanut pitää vanhoja kirjoituksiani.
      Esilukijoista on kyllä ollut korvaamatonta hyötyä, ja olen muokkaamassa käsikirjoitusta pitkälti heidän havaintojensa mukaan. Kuitenkin vasta nyt on alkanut tuntua, että todella näen mitä he ovat palautteessaan tarkoittaneet. On paljon helpompi lähestyä tekstiä, kun itselleen on tehnyt selväksi sen, mitä nyt oikeasti HAEN tällä käsikirjoituksellani, eikä vain yritä parannella sitä toisten kommenttien pohjalta.
      Työt ja ratkaisut on aina tehtävä itse, kuten mainitsitkin.

      Kiitos tsempeistä! Harkitsin jo viime vuonna menemistä tuonne Haluatko kirjailijaksi -ohjelmaan, mutta jänistin viime hetkellä. En oikein tiedä pitäisikö sinne mennä tänäkään vuonna, koska homma voisi helposti mennä vain oman kässärin markkinoimiseksi.

      Poista
  5. Hieno tilaisuus! Isot onnittelut siitä! :D

    Komppaan muita ja jaan ehkä hieman kyynisenkin ajatuksen. Voi olla, ettei käsikirjoitukseesi ole perehdytty kauhean tarkasti edellisellä rundilla vain siksi, ettei miljöö ollut silloin Suomessa (tämä puhdasta spekulaatiota, mutta kustantamolla voi olla aika tarkka laatikko johon se haluaa nuorten kirjan osuvan). Kustantajille tulee myös niin monta käsikirjoitusta, että pikaisesti vilkaistu käsikirjoitus ei välttämättä jää mieleen.

    Olet tehnyt sen verran merkittäviä muutoksia käsikirjoitukseen, että se kannattaa lähettää uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tuosta miljööstä. Kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, vaikka toisaalta syitä hylsylle on voinut olla miljoona, ja niitä on hankalaa lähteä arvailemaan ilman kohdistettua palautetta. Ihmettelen vain sitä, että mikäli Kuura on ollu alkujaan selkeä nounou, miten ihmeessä kieltävän vastauksen lähettäminen on kestänyt päälle puoli vuotta. Haluaisin oikeasti nähdä, miten hommat noissa isoissa taloissa hoituvat... :D
      Mutta tosiaan, olen itsekin kiintynyt kässäriini enemmän nyt, kun miljöö on vaihdettu. Siitä tuli astetta eläväisempi. Alku on nyt myös vaihtunut, mutta en ole varma teinkö kässärille oikeutta vai otanko takapakkia. Mainitsit joskus aiemmin, että olisit halukas tsekkaamaan Kuuran vielä sitten, kun olen tehnyt editointimuutokset? Voisin kieltämättä kaivata puolueetonta mielipidettä uudesta alusta. :)
      Arviolta voisin veikata, että minulla menee vielä pari viikkoa, ennen kuin saan kaikki editoinnit tehtyä.

      Poista
    2. Voin ottaa Kuuran kakkoslukuun loppukuusta. Minulla on pari kässäriä juuri nyt luvussa, joten en ehkä pääse siihen ihan heti kiinni. Luen sen kyllä mielelläni heti kun vaan ehdin. :)

      Poista
    3. Hei hienoa! Palaillaan asiaan siis kuun lopussa. Kaiken järjen mukaan olen siihen mennessä saanut kässärin editoitua loppuun. :)

      Poista