Liikaa vai liian vähän?

Olen viettänyt viikonlopun yksin kotona kirjoittaen. Editointi on sujunut mallikkaasti, ja luulen että saan pian kässärin takaisin koelukijoiden käsiin. Tämä editointikierros on ollut mahdottoman työläs. Tekstiä korjaillessa Kuura on saanut lisäpituutta noin 40 liuskaa, ja niiden myötä kässärini ylitti eilen 87 000 sanan "too much" -rajan. Pituus on asia, joka arveluttaa minua vielä aika paljon. Pelkään, että olen lisännyt tekstiin turhaa materiaalia, joka vain jarruttaa lukukokemusta. Olen kirjoittanut tarinan sisään lisää yksityiskohtia ja pari uutta kohtausta, jotka minun mielestäni kyllä toimivat, mutta jotka samalla kasvattavat tarinan sivumäärää epämiellyttävällä tavalla.

Viime tiistain kirjoitin jälleen mBarissa.
Editoiminen ei ole minun juttuni. Tuntuu, että mitä enemmän Kuuran tarinaa ajattelen, sitä enemmän haluaisin tehdä siihen muutoksia. Ja nyt kyse on nimenomaan suurista muutoksista, joiden ajatteleminenkin uuvuttaa. Välillä tekisi mieli sysätä koko kässäri pois. Alku on mielestäni edelleen kelvoton. Luojan kiitos eräs taitava ystäväni on luvannut auttaa minua erityisesti Kuuran alun kanssa, mikäli hän näkee siinä ongelmia koelukukierroksen jälkeen. Aivoriihi käyntiin vain.

Kuuran pituuteen liittyvien ongelmien lisäksi olen miettinyt tällä viikolla jonkin verran henkilöhahmojen ulkonäköjen kuvaamista. Kuinka tarpeellista on kuvata esimerkiksi sivuhahmon ulkonäköä? Minulla on kässärissäni muutamia sivuhahmoja, jotka kyllä esiintyvät tarinassa useamman kerran, mutta joiden ulkoisesta olemuksesta en tee mainintoja sanallakaan. Toki minulla itselläni on selkeä mielikuva siitä miltä kyseiset hahmot näyttävät, mutta en ole vain saanut ujutettua informaatiota luontevasti tarinan kerronnan sisään. 
Nämä ovat tietenkin mielipideasioita, mutta kysyn silti: onko teidän mielestänne parempi jättää henkilöhahmon ulkonäköön liittyvät seikat lukijan oman mielikuvituksen varaan, vai pitäisikö lukijalle tehdä selväksi heti kättelyssä miltä tarinan hahmot näyttävät? Millainen tukka, millainen rakenne, millainen tyyli..? Häiritseekö teitä mikäli henkilöhahmoa kuvataan pikkutarkasti aina kengännumerosta silmien väriin? Vai päinvastoin pidättekö rasittavana, mikäli joudutte näkemään omaa vaivaa ja keksimään itse kyseisen henkilöhahmon ulkoiset piirteet?
Itselleni on pari kertaa romaania lukiessani käynyt niin, etten ole ollut varma edes henkilöhahmon sukupuolesta. Siinä vaiheessa kyllä olisin kaivannut edes pientä vihiä siitä, minkä näköisestä henkilöstä oikein on kysymys. Toki ymmärrän, että jotkut kirjailijat jättävät tarkoituksella henkilöhahmon sukupuolen pimentoon, mutta näissä minun lukemissani romaaneissa en uskonut "sukupuolettomuuden" olevan itse tarkoitus.

Henkilöhahmon ulkonäön kuvaaminen ei ole niin helppoa kuin luulisi - ei ainakaan silloin, jos sen haluaa sulattaa kerrontaan luontevasti. Luin eräältä kirjoitussivustolta ohjeen, ettei päähenkilöään saisi koskaan laittaa peilin eteen kuvailemaan omaa ulkonäköään. Hauska ohje. Myönnän itsekin sortuneeni tuohon kliseeseen joskus. 

14 kommenttia

  1. Samoja ulkonäköasioita olen miettinyt itsekin. Mua ei ehkä niinkään häiritse ulkonäkökuvauksen määrä suuntaan tai toiseen (no, sukupuoli olisi kiva tietää!), mutta sitäkin enemmän epämääräisten adjektiivien käyttö. Joskus en ymmärrä ulkonäkökuvauksia. En osaa antaa tarkkoja esimerkkejä, mutta tyyliin "raskassoutuinen leuka" tai "pirtsakka nenä". No onpas hyviä esimerkkejä :), tarkoitan siis, että jos kuvauksesta ei tule mulle välitöntä ja selkeää visuaalista mielikuvaa, niin se häiritsee kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että vastauksen kirjoittaminen kesti!
      Tuo on totta mitä sanoit. Itsekin on välillä olen ihmetellyt vähän kummallisia ulkonäkökuvauksia. Toisaalta ne ovat myös mielenkiintoisia, koska lukijoille voi kehittyä niistä ainutlaatuisia mielikuvia. Minulle esim. "pirtsakka nenä" luo heti mielikuvan pystystä, terävästä nenästä. Tietysti on kiusallista, mikäli mielikuvia ei yksinkertaisesti synny - tällöin ulkonäkökuvaus ei vastaa tarkoitustaan.

      Poista
  2. Hmmm... 87 000 sanaa kieltämättä kuulostaa pitkältä genren huomioiden. Olen aika varma, että tuosta voisi viilata tekstiä pois reilusti. Peilaan nyt aika vahvasti omaan samanpituiseen kässäriini, joka oli aivan liian pitkä. Toki poikkeuksiakin on.

    Toisaalta tiedän myös, että kirjoittajalle on toisinaan tärkeää kirjoittaa tietyt asiat auki enemmänkin itselle kuin lukijalle ennen niiden poistamista. Kannattaa muistaa, ettei jokaisesta hahmosta voi tehdä loputtoman syvällistä ja mielenkiintoista, vaan fokus kannattaa pitää päähenkilöissä.

    Minä en kauheasti välitä hahmonkuvailusta. Moni lukija kuitenkin välittää. Minusta kuvausta ei kannata kirjoittaa kaikkityhjentävästi auki, vaan antaa jokaiselle hahmolle muutama omalaatuinen yksityiskohta, joista kuva heistä muodostuu parhaiten. Lukijalla ei tarvitse olla samaa kuvaa hahmoista kuin kirjoittajalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, pitkähän tuo on. :/ Etenkin kun kyse ei ole mistään historiallisesta romaanista, vaan nuortenromaanista. Luulen kyllä tiedostavani jo kohtaukset, jotka voin poistaa tarinasta - sääli sinänsä, koska pari noista kohtauksista on juuri niitä, jotka olen editoinnin yhteydessä kirjoittanut. :D On tämä hullun hommaa: ensin kirjoitan tuntitolkulla yhtä kohtausta ja seuraavana päivänä katson kohtauksen turhaksi ja poistan kaiken.
      Editointi tuskastuttaa tällä hetkellä aika paljon, mistä syystä Kuuran koelukukierros viivästyy. Toisaalta sinulla taitaa olla vielä aika paljon koeluettavia kässäreistä jonossa, joten tuskinpa tämä kauheasti harmittaa. :D

      Tuosta hahmonkuvailusta: itse pidän siitä, mikäli hahmon ulkonäöstä annetaan nimenomaan pieniä yksityiskohtia, joiden ympärille lukija voi rakentaa kokonaisuuden. Esim. Pottereissa Rowling onnistuu nostamaan jotain tiettyä jokaisesta hahmosta (yleensä kauneusvirheitä). Toisaalta joskus helpointa on mainita vain tukan väri ja yleisilme. Se on aika persoonatonta, mutta toimii kyllä mielestäni harvinaisen usein.

      Poista
    2. Olen koelukenut jonosta kässärit pois, joten minulla on aikaa. ;)

      Poista
    3. Ah okei! Laittelen sinulle todennäköisesti ensi viikolla sähköpostia tulemaan. Yritän saada kässärin lukuun mahdollisimman pian.

      Poista
  3. Yksi tärkeimmistä asioista kuvailussa on se, että heti päättää mikä on linjaus. Se, että kuvailet hahmoa vasta kun hän on ollut mukana sen sata sivua ei toimi. Itseä ainakin ärsyttää suunnattomasit, kun on luonut oman mielikuvan ja sitten myöhemmin sitä aletaan korjailla. Sukupuoli nyt on ainakin ehdoton, se on omasta mielestäni selvittävä. Tai jälleen, jos ei kuitenkaan halua kertoa, niin ei sitten viittaa myös lopussakaan tähän.

    Muutama yksinkertainen, hallitseva yksityiskohta riittää. Liian tarkka menee vain ohi, eikä siitä muista lopussa kuin sen, mitä viimeiseksi sanottiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta ja pahoittelut siitä, että vastaukseni kirjoittaminen on kestänyt.
      Olen kanssasi samaa mieltä linjauksesta. Kirjoittajan on päätettävä millä tapaa tulee kuvaamaan henkilöhahmojaan. Mielestäni ei ole täysin mahdotonta, että hahmon ulkonäön yksityiskohtia ripotellaan vähän kerrallaan, tai annettuja tietoja täydennetään myöhemmin. Nämä yksityiskohdat eivät tietenkään voi olla mitään tavattoman suuria, koska tarkoitus ei ole hajottaa lukijan luomia mielikuvia vaan tarkentaa niitä.
      Nuo tapaukset, joissa minulla on ollut epäselvyyksiä henkilöhahmon sukupuolen kanssa ovat usein johtuneet henkilöhahmon unisex-nimestä. Usein nimestä voi päätellä onko kyseessä mies vai nainen, mutta esim. fantasiakirjallisuudessa nimistä ei monesti voi päätellä paljoakaan.

      Poista
  4. Minusta on tylsää, jos hahmoja ei kuvailla millään tavalla. Toki lukijana muodostan itse oman käsitykseni hahmoista, mutta en halua keksiä ihan kaikkea itse. Sitä varten kirjoitan itse! :) Onhan joissain kirjoissa (varsinkin vanhoissa) varsin seikkaperäisiä kuvauksia kengänkoosta nenänpituuteen lähtien. Ei nekään minua yleensä haittaa. Joka tapauksessa mielikuvasta tulee erilainen kuin kirjailijan päässä. Yksi asia, josta en pidä, on kannet, joissa on henkilöitten kasvot. Ne ei yleensä vastaa käsitystäni kirjan henkilöiden ulkonäöstä ja siksi vähän ahdistavat.

    87 000 sanaa kuulostaa tosi paljolta. Minulla on yksi tuon pituinen kässäri ja koen sen aivan liian pitkäksi. Siinä on kauheasti kaikkea, joka minusta on kovin mielenkiintoista ja tarpeellista, mutta ei välttämättä muiden mielestä. Sinun käsistäsi en tietty ole lukenut, mutta yleensä tiivistäminen tekee tekstistä paremman, vaikka poistaminen itsestä tuntuisi pahalta. :) Unelmat ja tummat tarinat -blogissa on muuten hyvä editointitsekkilista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! :)
      Minäkin henkilökohtaisesti arvostan sitä, jos henkilöhahmoja on kuvailtu edes jollain tapaa. Siksi nyt tämä tilanne, jossa olen itse jättänyt kässärissäni muutaman hahmon vailla minkäännäköistä kuvausta, on arveluttanut minua - siitäkin huolimatta, että kyseessä on kaksi kohtalaisen merkityksetöntä sivuhahmoa.
      Ihana huomio tuo kansikuva-viittaus! Olen _niiiiin_ samaa mieltä kanssasi, vaikka unohdinkin mainita asiasta blogiviestissäni. Minäkään en mielelläni näe henkilöhahmon kasvoja kannessä, koska ne harvoin vastaavat kuvitelmaani. Toki joskus kansikuvan henkilö vastaa hienosti kuvitelmiani - joskus romaanin omilla kuvauksilla ei ole enää edes mitään merkitystä, koska näen mielessäni jo auttamatta kansikuvan henkilön - mutta vain harvoin. Myös se tuottaa hämmennystä, mikäli kyseessä on kirjasarja ja kansikuvissa esiintyvä päähenkilö on jokaisessa kannessa erinäköinen.

      Kuuran pituudesta: voih, tiedän. 87 000 sanaa on paljon. :/ Olen kyllä kauhean rönsyilevä kirjoittaja ja pidän kauheasti "Stephen King -tyylisistä" yksityiskohdista, mutta ymmärrän myös etteivät nämä ominaisuudet välttämättä palvele omaa käsikirjoitustani.
      Kiitos editointitsekkilistavinkistä! :D Huomasinkin, että Lilalla oli tuolla tekstiä, mutta en ole vielä ehtinyt paneutumaan siihen sen tarkemmin. On ollut kauhean kiireinen viikko.

      Poista
  5. Ulkonäöstä: sanoisin, että paljon riippuu genrestäkin. Mietipä vaikka oikein perinteistä romanttista viihdekirjaa. Joka kerta selostetaan minkä näköisiä henkilöt ovat ja kuinka he pukeutuvat. Jossain ns. "vakavammassa proosassa" moista pidetään typeränä.

    Paljon riippuu myös tekstin tavoitteista. Onko ulkonäön kuvaus olennaista? Onko siinä jotain, joka erityisesti kertoo henkilön luonteesta? Tai jotain, joka on selkeästi silmiinpistävää? Jos ei, niin asian voi sivuuttaa muutamalla vihjaisulla. Joskus taas pukeutuminen tai jopa kampaus kertovat hurjasti.

    87K sanaa on helposti viitisensataa sivua. Onko se pituus, jota tavoittelet? Jos ei, niin surutta vain pois kaikki darlingit ja kaikki joka ei tuo olennaisuuksia tekstiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret pahoittelut, että vastauksen kirjoittaminen on kestänyt! Tämä on ollut kauhean kiireinen viikko, ja olen laiminlyönyt blogini tyystin.

      Kiitokset kattavasta kommentista! :) Teit hyviä pointteja, ja allekirjoitan kyllä täysin huomiosi ulkonäkökuvauksista. Mukava huomio myös tuo, että henkilön ulkonäkö voi kertoa jotain henkilön luonteesta - toki tämä voi johtaa usein myös vääriin ennakkokäsityksiin.

      Ja sitten tuosta pituudesta: jeps, sai nyt karsittua kässäriä 85K sanaan.. Se ei paljoa ole, mutta henkilökohtaisesti minua ei haittaisi päälle 400-sivuinen opus. Viisisataa on jo liikaa tässä genressä. Tämän enempää en kuitenkaan osaa tesktiäni karsia, en ainakaan mainittavan paljon. Täytyy jäädä odottamaan mitä koelukijat siitä sanovat.

      Poista
  6. Uuh, apua, onko 87 000 sanaa liikaa?! Just tsekkasin oman kässärini, 92 000 sanaa! Jaiks, no ilmeisesti sinun kässärisi on nuorille, minun on aikuisillle. Toki kässärini odottelee sitä ihanaa editointia, jota olen siirtänyt ja siirtänyt ja sitten taas siirtänyt. Minäkään en pidä editoinnista, mutta pakko kai on aloittaa. Olen kyllä päättänyt, että teksti on saatava vuoden loppuun mennessä hyvään kuosiin.

    Hahmojen kuvailu on mielestäni silloin onnistunutta, kun se tehdään omaperäisesti ja mieleenpainuvasti, menemättä liikaa yksityiskohtiin. Ja minulle syntyy aina parhain kuva hahmosta, millainen tämä on sisältä, ei niinkään ulkoa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! :)
      Riippuu varmasti genrestä mikä sanamäärä on liikaa ja mikä liian vähän. Nuortenromaaneissa 87 000 sanaa on tosiaankin paljon - etenkin kun kyseessä ei ole mikään trilogian päätösosa, vaan tavoittelemani esikoisteos. :/
      Historiallisissa romaaneissa ja aikuisten fantasiassa sivumäärät ovat tiedettävästi korkeampia, joten älä vielä hermoile oman tarinasi laajuudesta. Lisäksi kuten mainitsit kässärisi on vielä editiomatta: omat ykkösversioni kässäreistä ovat monesti 1/3 lopullista versiota pidempiä. Kuura on siinä mielessä harvinainen tapaus, että tekstiä tuli tällä kertaa editoidessa runsaasti lisää, vaikka samalla yritinkin poistaa turhia kohtauksia.
      Ainahan ohjekirjoissa toki muistutetaan, ettei pituuteen saisi kiinnittää liikaa huomiota, mutta helpommin sanottu kuin tehty. :/

      Tsemppiä oman kässärisi editoimiseen! Deadlineja on tosiaan hyvä olla olemassa: minäkin olen puolestani asettanut Kuuran deadlineksi marraskuun alun, mutta saa nähdä onnistunko pysymään siinä. Olen lipsunut aikatauluistani tähänkin mennessä aika reippaasti. x)

      Poista