Jenna Kostet - Lautturi

Hyvää alkanutta syksyä kaikille!
Olen päässyt takaisin arkeen kiinni, koulu on alkanut ja myös kirjoitusrytmini on hyvää vauhtia palautumassa entisille urilleen. Editoin viime viikolla 60 sivua Kuuraa, mikä on hyvin siihen nähden miten vähän minulla oli editointitunteja käytettävissäni. Kuuran alku on nyt uusittu, ja kässäriin on tullut 20 liuskaa lisäpituutta. Uusi alku arveluttaa minua vielä jonkin verran, mutta olen päättänyt olla koskematta tekstiin tämän enempää. Seuraavaksi aion kuunnella ensilukijoiden mielipiteitä editointiratkaisuistani.

Kansikuvan on taiteillut Johanna Lumme
Viime viikolla sain myös käsiini kauan odottamani nuortenromaanin, josta haluan kirjoittaa blogiini nyt muutaman sanan. Kyseessä on Jenna Kostetin esikoisromaani Lautturi (Robustos, 2014).
Lautturi on spekulatiivista fiktiota kahdesta nuoresta, Kaista ja Irasta, joiden erilaiset maailmat kohtaavat lukion äidinkielentunnilla. Jo romaanin otsikosta voi päätellä paljon: Kai on muutakin kuin pelkkä tavallinen lukiolaispoika. Hän ei ole täältä, vaan koti on jossain alempana, siellä missä "sielut uivat virran mustassa vedessä".
Maailma ylhäällä on Kaille vieras. Uusi koti on outo ja pelottava, eikä Kai tunnu löytävän paikkaansa maailmassa, jossa ihmiset käyttäytyvät kylmästi ja vihamielisesti toisiaan kohtaan. Ainoan lämmön Suomen kylmään talveen tuo Ira ja sanat.
Mutta Iralla on koulussa oma paikkansa, eikä koulun suosituinta tyttöä voi kuka tahansa lähestyä. Ira on kaikkea sitä, mitä muut tytöt haluaisivat olla: kaunis, älykäs ja hauska. Kuitenkin jotain kätkeytyy tytön tummien silmien taakse - jotain sellaista, jonka vain Kai kykenee näkemään.
Vaikka Lautturin kohdalla voi puhua rakkaustarinasta, mitään perinteisen sokeroitua tai kiveen kaiverrettua tässä kertomuksessa ei ole. Kostet ei tarjoa lukijalleen itsestäänselviä ratkaisuja, vaan säilyttää realistisen otteen romaaninsa viimeisille sivuille asti. Maailma on kylmä, ja toisinaan yksittäisen ihmisen on vaikea asettua valtakulttuuria vastaan. Toisinaan on helpompi antaa periksi.

Lautturi käsittelee useita ajankohtaisia aiheita, kuten koulukiusaamista, perheväkivaltaa sekä tyttöjen ruumiinkuvaa voimakkaalla, suorasukaisella tavalla. Turhalta alleviivaamiselta tai osoittelulta kuitenkin vältytään. Nuoren lukijan päättelykykyyn luotetaan alusta alkaen, minkä vuoksi Lautturi erottuu edukseen älykkäänä ja oivaltavana nuorenkirjana.

Kostetin käyttämä lyyrinen kieli ja kerronnan vaivattomuus ovat romaanin ehdottomia kulmakiviä. Parhaiten romaanin kielellistä sävyä voinee kuvata suoraan Lautturia referoimalla:
"Minusta kieli on kaunis. Pienet muurahaiset paperilla. -- Opettajan huulilla minun muurahaiseni muuttuvat tanssiksi. Ne saavat siivet ja lentävät ympäri luokkaa, ulos ikkunan raosta, eivätkä ne välitä kylmästä tuulesta, joka puhaltaa ne kieppuviksi spiraaleiksi ympäri ja ympäri. Minun muurahaisillani on värikkäät perhosensiivet ja ne osaavat laulaa kaikilla maailman sävelillä." (Lautturi, s. 44, 55)
Kerroin jo Mila Terästä käsittelevässä blogiviestissäni, kuinka olen viime aikoina alkanut arvostaa romaanissa käytettävää kaunista kieltä aina vain enemmän ja enemmän. Kostetin tekstiä lukiessa tämä mielipide vain vahvistui.
Lautturi on kuitenkin riittävän tiivis, jottei se olisi muuttunut kielellisesti liian haastavaksi nuortenkirjaksi. Romaanin lyhyet luvut ja juonen reipas kronologinen jatkumo tekevät tarinasta nopealukuisen siitäkin huolimatta, että kerronnan ajoittaiset tihentymät vaativat keskittymistä. Omasta puolestani olisin voinut lukea Kain ja Iran tarinaa pidemmällekin, vaikka yleisesti suosin avoimia loppuja.

Lautturi oli erittäin positiivinen lukukokemus, ja jään mielenkiinnolla odottamaan Kostetin myöhempää tuotantoa. Suosittelen ihmisiä lämpimästi tutustumaan tähän kauniiseen uutuusromaaniin!

7 kommenttia

  1. Hieno arvio, ja olen ihan samaa mieltä! Lukeminen ei käynyt raskaaksi missään kohtaa, ja lukijaan luotettiin sopivasti. :) Lukeminen kävi vähän liiankin nopeasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kävin juuri kurkkaamassa oman arviosi Lautturista ja oltiin kyllä aika samoilla linjoilla kanssasi. :D Aika mieletöntä, että olet saanut olla tämän romaanin ensilukijana. Minä sain ensikosketukseni Lautturiin vasta viime sunnuntaina - ja oli kyllä odotusten arvoinen!

      Poista
    2. Joo, se oli mahtavaa, ja vielä upeampaa, kun Lautturi pääsi kansiin (vaikka sen kyllä arvasi heti ensilukemalta ;) ). Enkä siis ylistänyt turhaan. :)

      Poista
    3. Hieno arvio! Samaa mieltä minäkin. Lautturissa on kaunista kieltä. :)

      Poista
    4. Niin on! Ja niin vaivattoman sujuvaa kerrontaa, ei mitään töksähtelyä. Tuota taitoa ei ihan päivässä opita.

      Poista
  2. Minäkin viihdyin Lautturin parissa ja pidin erityisesti sen kielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla! Kävinkin lukemassa oman arviosi kirjasta. Minäkin odotan mielenkiinnolla Kostetin seuraavaa romaania.

      Poista