Uusia kokemuksia kirjamessuilta

Menipä viikonloppu nopeasti. 
Helsingin kirjamessut on nyt koettu, ja koko jännittävä messuhuuma on takanapäin. Vaikka en päässyt nauttimaan messuista jokaisena tapahtumapäivänä, minusta tuntuu, että energiavarastoni on täysin loppuunkulutettu. Kirjamaailma näyttää taas hetken aikaa erilaiselta, ehkä jopa vähän pelottavalta ja vieraalta. Kotona kirjamaailma tiivistyy pitkälti sohvan, läppärin ja valitsemani taustamusiikin kehyksien sisään.
Tämän vuoden messut olivat minulle monellakin tapaa hieno kokemus. Aikaisempina vuosina olen kulkenut messuilla lähinnä itsenäisesti, omassa rauhassani ihmetellen. Ja niinkin mukavaa kuin oma hiljainen mietiskely ja haahuilu onkin, olen erittäin tyytyväinen, että tänä vuonna tein jotain toisin. 
Torstaina 23. päivä koin ensimmäisen kirjahaastatteluni. Nousin Eino Leino -lavalle yhdessä kääntäjä Janne Tarmion kanssa keskustelemaan William Marchin sotaromaanista "Komppania K". Haastattelijana toimi Hesarin toimittaja Juha-Pekka Raeste.
Olen aika kova jännittämään. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu kävellä ison yleisön eteen, istuutua sohvalle ja napsauttaa oma mikrofoni päälle. Esiintymistilanne meni kuitenkin hyvin, ja täytyy sanoa, että alkujännityksen hälvennyttyä onnistuin jopa nauttimaan haastattelusta. Saan kiittää rennosta ja hyvästä tunnelmasta kanssakeskustelijoitani. Puoli tuntia meni aivan älyttömän nopeasti!

Minä, Janne Tarmio ja Juha-Pekka Raeste.
Sunnuntaina palasin kirjamessuille hieman tutuimmissa merkeissä. Kiertelin rauhassa messualueella ja tein muutamia kirjaostoksia. Olen todella neuroottinen mitä tulee kirjan kansien kuntoon, joten harmikseni jouduin jättämään muutaman haluamani uutuuskirjan ostamatta, koska katsoin kirjojen kansipapereissa olevan liikaa naarmuja. Tämän omituisen pakkomielteeni vuoksi teen myös aika harvoin löytöjä antikvariaateista. 
Perinteitäni kunnioittaen etsin käsiini kuitenkin tarpeeksi hyväkuntoisen Stephen Kingin ja löin rahat tiskiin ennen kuin ehdin muuttaa mieltäni. Valikoin pitkään kahden kirjan väliltä, mutta päädyin lopulta Kingin "Kuoleman käytävään", jonka monet tuntevat varmasti paremmin nimellä "Green Mile". Kingin lisäksi mukaan tarttui Maria Carolen esikoisteos "Tulen tyttäriä", Annika Lutherin "Kodittomien kaupunki" sekä Harvey Penickin "Pieni punainen kirja".
Sunnuntaina kuuntelin myös useamman kirjailijahaastattelun ja yhden paneelikeskustelun, jossa käsiteltiin paranormaalin romantiikan genreä. Louhi-lavalla itseäni kiinnosti kuunnella Jenna Kostetin, Salla Simukan, Elina Rouhiaisen, Annukka Salaman sekä Magdalena Hain kirjailijahaastattelut. Winecorneriin suuntasin kuuntelemaan niin ikään Mila Teräksen haastattelun. 
Tämän vuoden kirjamessuilla reipastuin myös tapaamaan muutamia kirjoittajabloggaajia. Oli todella jännää ja mielenkiintoista nähdä livenä niitä ihmisiä, joiden kanssa on käynyt netissä keskusteluja jo päälle puolen vuoden ajan. Ihanaa suoraan sanottuna! 

Upea viikonloppu. Juuri nyt olen innostunut ja ajatuksia täynnä, mutta myös tajuttoman väsynyt. Tuntuu hassulta palata takaisin arkeen huomenna.

Toinen koelukukierros

Kauan siinä meni, mutta sain lopultakin Kuuran kakkoseditoinnin päätökseen. Olen hieman aikataulustani jäljessä, mutta en vielä pahasti. Olin koko viime viikon töissä Stockmannin Hulluilla Päivillä, eikä ollut puhettakaan että olisin jaksanut editoida kässäriä vielä työpäivän jälkeen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?

Tarinassa on edelleen kohtia, jotka arveluttavat minua, mutta olen päättänyt lähettää kässärin toiselle koelukukierrokselleen kaikesta huolimatta nyt. Tulostin eilen illalla Kuuran paperille ja luin sen läpi kokonaisuudessaan. Löysin yhteensä viisi kohtaa, jotka kaipaavat vielä kipeästi muokkausta, mutta muussa tapauksessa koen kässärini olevan nyt aika hyvällä mallilla. 
Toivottavasti koelukijani ovat samaa mieltä kanssani.

Lähetän Kuuran nyt siis toiselle koelukukierrokselleen, ja olen saanut jo muutamia kiinnostuneita koelukijoita kässärilleni. Pari uutta koelukijaa on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, ja pyrin saamaan myös vanhojen koelukijoiden mielipiteet muokatusta kässäristä. Onko viisi koelukijaa sopiva määrä? Suosin alunperin kolmea, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että haluan muutaman uuden mielipiteen käsikirjoituksestani vielä nyt kun käsikirjoitus on viittä vaille valmis.
Suuret kiitokset koelukijoiden korvaamattomasta avusta jo nyt. Kuura kun ei ole niitä kaikista lyhyimpiä tarinoita (sain tekstin supistettua toistaiseksi 84 000 sanaan, mutta se on edelleen paljon), joten tämän kässärin syynääminen vie varmasti paljon aikaa ja vaivaa.

Alan olla henkilökohtaisesti jo aika tympääntynyt tähän tarinaan. Luojan kiitos Nanowrimo alkaa pian, ja saan ajatukseni pois Kuurasta. Tuntuu, että mitä enemmän olen kässäriä muokannut, sitä enemmän se on hajonnut osiin. Niin kuin savi: tuoreena se kyllä muokkaantuu hyvin ja saumattomasti, mutta kun sitä on näprännyt käsissään tarpeeksi kauan, se muuttuu kuivaksi ja haperoksi. Rakoja jää entistä helpommin. 


Tulostettu ryökäle <3