Missä tarinat syntyvät

Minkälaisissa työtiloissa tarinat syntyvät? Tarvitseeko kirjoittaja siististi sisustetun ullakkohuoneiston vai luovaa kaaosta ympärilleen päästäkseen kässärinsä tunnelmaan? Minkälainen huone on kirjoittajalle se kaikista toimivin ja inspiroivin työympäristö?
Kirjoittajabloggaajat ovat viime aikoina esitelleet omia työhuoneitaan. Tästä intoutuneena päätin kuvata oman työpisteeni. Se poikkeaa monien muiden kirjoittajien työpisteistä ehkä eniten siten, ettei sen kohdalla voi oikeastaan puhua työhuoneesta. Minä kirjoitan pienen opiskelijakämppäni olkkarissa.

Kuten kuvasta näkyy, käytän toistaiseksi työpöytänäni matalaa sohvapöytää. Tavallisesti pöytä ei ole noin lähellä sohvaa, mutta kirjoittaessani minun on vedettävä se lähes kiinni jalkoihini. Tämän vuoksi työasentoni ei ole kenties kaikista ergonomisin, mikäli haluan pitää läppärin pöydällä. Selkäkivut välttääkseni nostankin usein jalat pöydälle ja asetan läppärin polvien päälle - se on oikeastaan todella mukava ja hyväksi havaittu asento! Ikeasta ostettu läppäritaso (näkyy kuvassa) estää läppäriä kuumentumasta jalkojani vasten, ja samalla saan pidettyä ruudun korkeammalla. Röhnöttävässä asennossa olen kirjoittanut n. 90% kässäreistäni.

Pidän hämärässä kirjoittamisesta. Viikonloppuisin valvon usein myöhään ja sytyttelen tunnelmavaloja. Olen kauhean rakastunut kuvassa näkyvään Happy Lights -valosarjaan, jonka hankin viime kesänä. Se muistuttaa vähän jouluvaloja. Happy Lightsien tultua en ole nähnyt tarvetta sytytellä enää kynttilöitä, niin kuin vuosi sitten talvella. Kynttilöiden lämpöä ja tuoksua keinovalo ei tietenkään korvaa, mutta ainakin kodista on tullut astetta paloturvallisempi ja koristekynttiläni säilyvät kauniina pidempäään.

Olen pistänyt merkille, että useimmat kirjoittajabloggaajista ovat kovia teen kuluttajia. Minäkin juon teetä - mutta en mitenkään mainittavan suuria määriä. Kuvaa varten minun oli kuitenkin pakko asettaa Indiskan teekuppi pöydälle, koska mielestäni kuppi on vain niin syötävän kaunis ja ihana. Mutta teetä en siitä usein juo.
Sen sijaan kuulun niihin onnettomiin, jotka kuluttavat arkenakin pulloittain colajuomia. Kuluneen syksyn aikana olen lipittänyt Cola Lightia tai Cola Zeroa aivan älyttömiä määriä. Tekisi mieli kuvata tähän nuo kolme pullopussia, jotka odottavat että joku veisi ne kauppaan palautettavaksi, mutta taidan säästää lukijani siltä näyltä.

Minulle koti on paras paikka kirjoittaa, mutta se ei suinkaan ole ainoa työympäristöni. Olen aikaisemmin blogiviesteissäni maininnut, että kirjoitan paljon myös nettikahviloissa ja koulun työtiloissa. Yleensä hakeuduin näihin paikkoihin silloin, kun writer's block uhkaa, eikä tekisi yhtään mieli kirjoittaa. Kodin ulkopuolelle hakeudun myös silloin jos olen aikeissa tehdä suuren tai haastavan editointirupeaman. Keskityn koulun työtiloissa paljon tunnollisemmin epämukavien kohtausten kirjoittamiseen kuin kotona. Tällöin en myöskään kuuntele musiikkia tai pyöri netissä työrupeaman aikana.

Lyhyesti loppuun haluan vielä mainita, että musiikilla on äärimmäisen suuri rooli kässäreitteni syntyprosessissa. Kuuntelen paljon elokuvamusiikkeja - etenkin Hans Zimmerin sävellyksiä - mutta myös satunnaisten artistien kappaleita. Pyrin välttämään suosittuja radiohittejä. Sen sijaan rakastan sitä, kun huomaan tehneeni jonkun harvinaisen löydön. Saatan kuunnella uutta biisiä repeatilla monta tuntia samalla, kun kirjoitan musiikkiin sopivaa kohtausta. Tuolla menetelmällä tietyt biisit tulevat osaksi kässärini tunnelmaa, ja aina jälkeenpäin kuunnellessani kyseisiä biisejä, näen mielessäni vain sen kohtauksen jota kirjoitin biisiä kuunnellessani.

Ajattelin tehdä myöhemmin lyhyen listan niistä biiseistä, jotka ovat vaikuttaneet Kuuran syntyyn kaikista eniten. Ajatuksesta intoutuneena haluan kuitenkin liittää jo tämän viestin yhteyteen yhden suosikeistani.


2 kommenttia

  1. Minullakin oli aikaisemmin sylitaso läppärille. Kirjoitin useamman vuoden sohvalla ja milloin missäkin, joten oma työtila on vasta viime kevään juttu.

    Ja minulla on tismalleen sama Indiskan teekuppi (kaksikin itseasiassa)! Ne ovat ihania, vaikka niissä on usein liikaa teetä kerralla juotavaksi. ;)

    Elokuvamusiikki on minulle kans aika tärkeä inspiraationlähde. Zimmerin lisäksi pidän mm. Dario Marionellista, Elliot Goldenthalista, Graeme Revellista ja Clint Mansellista. Aina välillä uusien biisien metsästämiseen vaan kuluu hirveästi aikaa.

    Kirjasoundtrack ei edes ole nykyään kauhean outo juttu. Monessa YA-kirjassa on printattuna loppuun kirjoittajan soundtrack teokselle. Kohdeyleisö voisi digata? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soundtrackejä kirjojen sisäkansissa? :o Kuulostaapa jännältä. En muista itse törmänneeni vastaavaan.
      En kyllä varmaan itse lähtisi moiseen mukaan, koska kirjaan kansissa soundtrack tuntuisi jotenkin jäykältä. Hmm, minulle tulee siitä vähän sama fiilis kuin siitä, että kirjailija laittaisi henkilöhahmonsa kuvan kirjan sivulle ja sanoisi että "tämä on se miltä hahmoni kuuluu näyttää", ikään kuin maailmassa olisi olemassa vain yksi oikea tapa nähdä ja tuntea tarina.
      Blogissa koen asian toisin, koska täällä puhumme muutenkin siitä miten tarinamme syntyvät ja mitkä asiat inspiroivat meitä kirjoittamaan. Painettu kirja on asia erikseen - ainakin minun mielikuvissani tarina ei ole enää yksin kirjailijan sen jälkeen, kun stoori on painettu romaaniksi.
      Musiikki aiheuttaa voimakkaita, yksilöllisiä tuntemuksia. Itse en haluaisi tuputtaa biisejäni kirjan kansien sisään ja ikään kuin siten määrätä millaisin tunnelmin lukijan pitäisi romaania lähestyä.

      Huh, tuntuu että selitin asiani kauhean sekavasti. Toivottavasti sait kiinni punaisesta langastani!

      Mahtavaa, että tykkäät kanssa kuunnella leffamusiikkeja! Dario Marionellin tiedän, mutta muiden kohdalla minun pitää vähän kurtistaa kulmia ja muistella... Pakko nyt mainita kuitenkin vielä nämä neljä suosittua: James Newton Howard, Alexandre Desplat, James Horner ja Marco Beltrami. Oih! <3

      Poista