Saatekirje

Olen edennyt projektissani lähelle maaliviivaa. Nyt pitäisi vielä varmistaa, etten kompastu viime metreillä: viimeinen silaus koskee nimittäin saatekirjettä. Tämä pieni, viimeinen ponnistus sekä ihastuttaa että inhottaa minua erilaisuudellaan. Toisaalta nautin esittelykirjeen kirjoittamisesta, mutta toisaalta pelkään ryssiväni homman täydellisesti.

Millainen on hyvä saatekirje?

Googlettamalla löysin heti läjän eriäviä mielipiteitä ja toisistaan poikkeavia ohjeita. Mitään lopullista totuutta ei tunnu olevan. Kustannustoimittajilla on omat mieltymyksensä saatekirjeitten suhteen - kaikki eivät edes lue saatekirjeitä - joten aikamoista hakuammuntaahan tämä on.
Sain onnekseni muutamia hyviä neuvoja kirjoittajatoverilta. Ilman häntä tuskailisin varmasti vieläkin sen kysymyksen äärellä, kannattaako kässärin juonta referoida yhdellä lauseella, puolella sivulla vai lyhyellä "lue"-kommentilla.

Valitsin seuraavan lähestymistavan: pidin koko saatteen pikkuisen vajaan sivun mittaisena, aloitin sen kässärini esittelyllä ja mainitsin sitten pari sanaa itsestäni kirjoittajana. Perinteinen malli toisin sanoen.
Pyrin pitämään saatekirjeen kielen mahdollisimman pelkistettynä ja asiallisena. Tavoittelin työhakemus-mallia, eli karsin kaiken ylimääräisen pois. Ymmärrän toki, ettei tämä tyyli anna minusta kirjoittajana kaikista persoonallisinta kuvaa, mutta ainakin se antaa ymmärtää, että olen tosissani.

Vaikka olen kohtalaisen tyytyväinen tämänhetkiseen saatekirjeeseeni, pieni pelko vaivaa mieltäni. Ajattelen: "Voiko huonolla saatekirjeellä pilata kässärin mahdollisuudet soppariin, ennen kuin kustis on lukenut kässäristä ensimmäistäkään sanaa?"
Tiedämme, että kustannustoimittajat ovat kiireisiä, joten voiko olettaa, että jos kustikselle tulee jo pelkästään saatekirjeestä vahva ei-fiilis, itse kässäriin ei perehdytä enää sen syvällisemmin?

Hermostuttavia hetkiä kässärin taipaleella. Kirjoittajana en kuitenkaan pysty vaikuttamaan kässärini kohtaloon tämän enempää, joten ei kai auta kuin pistää kädet ristiin ja toivoa parasta. Vielä Kuura ei kustannuskierrokselleen lähde - kässäri joutuu lähipäivinä vielä viimeiseen syyniin - mutta ensi viikon aikana uskoisin päästäväni irti tästä pienokaisesta.
Hullu ajatus. Kuuntelen jo nyt haikeana näitä "Kuura-biisejä", jotka jäävän kohta tyhjän päälle, kun ei ole enää kässäriä, jota editoida.


P.S. Kaikkitietämättömät kertojat -blogi järjestää kirja-arvonnan joulukuun alkajaiseksi. Jaossa ovat uutuusromaanit Lautturi sekä Routamieli. Käykäähän osallistumassa!

6 kommenttia

  1. Saatekirjeen kirjoittaminen on ärsyttävää ja vaikeaa, mutta nykyään huiskaisen sen aika huoletta. Olen antanut itseni ymmärtää, että ei se homma kaadu saatekirjeeseen eikä se sillä pelastu, ja koska minusta saatekirjeen kirjoittaminen on jotenkin epämäärisesti kiusallista, olen tyytynyt tosi pelkistettyihin ja ei-viilattuihin versioihin. Mutta saatekirjeen kirjoittamisessa on kyllä se tietty juttu - kun väsää sitä, kässäri on väistämättä siinä tilanteessa, että pian sen päästää käsistään. Tsemppiä sinulle loppurutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsempeistä!
      Hyvin sanottu tuo "epämääräisesti kiusallista" - tunnen nimittäin ihan samoin. Suomalainen vaatimattomuus kieltää omakehun, mutta kirjoittajan epävarmuus ei myöskään saisi kuultaa saatekirjeen läpi. Vaikeaa.

      Saatekirjeen kirjoittamisessa on tosiaan se oma, jännä fiiliksensä. Ei näitä turhan usein pääse kirjoittelemaan. :)

      Poista
  2. Sanoisin, että kunhan saatekirje ei pursua huonoa kieltä ja kijroitusvihreitä, niin sisältö ei ole se mikä kässärin tulevaisuuden ratkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa lukea näin varmoja vastauksia. :) Useimmat jo julkaisseet kirjailijat tuntuvat olevan samaa mieltä kanssasi.

      Poista
  3. Ymmärtääkseni saatekirje vaikuttaa enemmän siihen miten kustantamot seulovat kässäreitä käsittelyjärjestykseen (ne jotka ylipäätään seulovat, osa lukee ihan tulojärjestyksessä) ja nappaavat nopeammin eteensä raflaavat, ajankohtaiset tai muut etsimänsä aiheet. Kunhan saate on asiallinen ja siisti, ei siitä mitään vahinkoa voi aiheutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen huomio. Olisi kyllä perin hauskaa tietää, kuinka eri kustantamot toimivat. Tuo mainitsemasi seulonta kuulostaa kyllä järkevältä ja tehokkaammalta käytännöltä - samalla se selittäisi toisinaan pitkiä, puoli vuotta kestäviä vastausaikoja.
      Ei auta kuin toivoa parasta!

      Poista