Hyvää joulua!

Minä ja siskon Vilma-koira lapsuudenkotini pihassa.
Rauhallista joulua kaikille. Pääsin vasta eilen joululoman viettoon, minkä vuoksi olo on nyt erityisen raukea ja tyytyväinen. Olen ollut kolme viikkoa töissä Stockmannin Akateemisessa kirjakaupassa, eikä joulurauhasta ole ollut tietoakaan. Nyt valkoinen pihamaa näyttää äärimmäisen kauniilta. Nautin hyvästä ruoasta, kynttilöistä ja saunasta. En ole editoinut Arkkia yhtään, enkä todennäköisesti tule joululoman aikana editoimaankaan. Jatkan kirjoitusprojekteja vasta ensi vuoden puolella.

Kirjoittamisen sijaan olen keskittynyt lukemiseen. Olen kuluneiden työviikkojeni aikana ahminut muun muassa Maria Carolen Tulen tyttäriä, ja vaikka en juuri lue tämän tyylistä fantasiakirjallisuutta, olen ilokseni pitänyt Tulen tyttäristä. Suosittelen kirjaa lämpimästi jopa sellaisille lukijoille, jotka eivät normaalisti välitä fantasiasta miekkoineen ja hevosineen. Romaanissa on taitavaa imua. En ala analysoimaan Tulen tyttäriä tähän nyt sen koommin, koska kirjan lukeminen on kesken, mutta haluan korostaa, että Carolen käyttämä kieli on innoittanut minua suuresti. Se on yhtä aikaa vaivatonta ja kaunista, ja olen monta kertaa luku-urakan aikana heittäytynyt kateelliseksi. 
Tekisi mieli parannella Kuuran kieltä ja kerrontaa. Kässärini on ollut maailmalla nyt kaksi viikkoa, ja alan vasta nyt potea pientä paniikkia. Aikaisemmin en ole ehtinyt miettiä asiaa, koska töitä on ollut niin paljon, mutta nyt haluaisin vetää kässärini takaisin ja korjailla sitä. Kieltäydyn kuitenkin lukemasta Kuuraa - en aio avata edes tiedostoa. Haluaisin vain unohtaa koko stoorin ja keskittyä Arkkiin. Aikakin kuluu nopeammin, kun siihen ei kiinnitä huomiota. 

Palaamme kirjoitus-teemaan siis ensi vuoden puolella. Keväästä on tulossa kovin hektinen, koska olen hankkimassa koiranpentua, mutta tarkoitukseni olisi silti saada Arkin ensimmäinen versio siihen kuntoon, että voin lähettää sen koelukijoille ennen kesälomaa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Toivotan vielä kerran oikein rattoisaa joulua kaikille!

P.S. Kuten varmasti huomasittekin, olen vaihtanut blogini nimen. Blogini on nyt vuoden vanha, minkä vuoksi halusin luoda jotain uutta. Kunnia "Lampun varjossa" -otsikon ulkoasusta menee ystävälleni Annalle. <3 Kiitos tuhannesti, onnistut aina pääsemään pääni sisälle ja toteutat ideani juuri niin kuin olen halunnutkin. 

Bye bye baby

Sinne meni. Kässäri nimittäin.
Lähetin Kuuran tänään kustannuskierrokselleen. Luin ja editoin kässärin vielä viimeisen kerran kuluneen viikonlopun aikana, ja nyt tarina on mielestäni sen näköinen, että voin seistä hyvillä mielin sen takana. Kässäri jäi toki laajaksi (vajaa 83 000 sanaa), mutta pitkään pähkäiltyäni päätin olla poistamatta siitä enää suurempia kokonaisuuksia. Minun silmissäni Kuura on nyt valmis. 

Kyseinen käsikirjoitus vaati ennen lähettämistään seuraavat asiat:

  • Raakaversio (syksy 2013)
  • 4 raskasta editointikierrosta (kevät 2014 ja syksy 2014)
  • 5 koelukijaa
  • 6 erilaista tarinan alkua
  • enemmän kärsivällisyyttä kuin tiesin omaavani

Tuhannet kiitokset Kuuran koelukijoille! En olisi nähnyt puoliakaan kässärini puutteista ilman ulkopuolisten apua. Etenkin loppuvaiheessa tuntui, että olin ihan pihalla. Sokeuduin omille maneereilleni, enkä kyennyt tarkastelemaan tekstiä objektiivisesti. Asiat, jotka olivat minulle päivänselviä, saattoivat jäädä lukijalle pimentoon - tai päinvastoin. Informaation määrää oli yllättävän vaikea säädellä.
Koelukijoilta sain myös paljon tarvitsemaani kannustusta. Kässäristä saadut ruusut nostivat koko harrastuksen ihan uudelle tasolle. Luulin olevani kauhean omistushaluinen kässäreistäni, mutta lukijapalautteiden myötä tajusin miten paljon enemmän voin nauttia tarinoistani, kun jaan ne muiden kanssa. Kaikki muuttuu jotenkin elävämmäksi. 

Pidetään peukut pystyssä, että Kuura otetaan hyvin vastaan maailmalla! Ja vaikkei otettaisikaan, olen silti valtavan ylpeä aikaansaannoksestani. Juuri nyt olen onnellinen, kävi miten kävi.

Kirjoittaminen on ihana, palkitseva harrastus.