Parhaita puheluita maailmassa

Hyviä uutisia!
Kuurasta soitettiin tänään. Vielä ei näytetty vihreää valoa, mutta vähintään keltaista ja yläpeukkua vilkutettiin. Nyt pitäisi sitten tehdä pyydetyt muutokset kässäriin ja palata asiaan.
Voitteko kuvitella?

Tekisi mieli täyttää tämä viesti pelkillä huutomerkeillä, olen niin onnellinen etteivät sanat riitä.  

Toinen hieno juttu oli se, että saman puhelun aikana pääsin esittelemään myös Arkin ideaa, ja siitäkin kiinnostuttiin. Pyysivät lähettämään kässärin heille jahka se valmistuu. Toki ymmärrän, ettei tämä vielä tarkoita kustannussopimusta ja tilanne voi muuttua vielä monta kertaa, mutta tällä hetkellä annan itseni olla onnellinen ja toiveikas. Olen ollut yhtä hymyä aamusta asti. Fiilis on tätä luokkaa: 

Henkilöhahmojen kehitys

Kuluneen viikon aikana päätin tehdä Arkin ydinideaan suuria muutoksia. Totesin, että osa tarinan piirteistä muistutti liikaa erästä suosittua, kotimaista kirjasarjaa (nopeat syövät hitaat), enkä saanut mielenrauhaa ennen kuin olin tehnyt asialle jotain. Niinpä tein Arkkiin raskaita juonellisia muutoksia ja pistin käytännössä koko tarinan pohjan uusiksi.
Täytyy sanoa, etten ole vuoteen tehnyt yhtä hyvää päätöstä. Vaikka alkuun vanhoista ideoista luopuminen tuotti tuskaa, lopulta juonen palaset loksahtivat kohdilleen aiempaa luontevammin. Uskon, että nämä ratkaisut tekevät Arkista entistä paremman. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että päädyin tähän ratkaisuun, vaikka käytännössä se tarkoittaakin sitä, että saan heivata Arkin vuosi sitten kirjoittamani raakaversion kokonaan hiiteen ja joudun kirjoittamaan kaiken alusta.

Luojan kiitos olen aina nauttinut raakaversioiden kirjoittamisesta - muuten 80 000 sanan mitätöiminen voisi harmittaa astetta enemmän. Harmituksen sijaan uhkun kuitenkin uudenlaista intoa. Arkin tarina tuntuu uudelta, tuoreelta ja jännittävän napakalta, enkä malta odottaa että pääsen kirjoittamaan sen ensimmäisiä kohtauksia. Tällä kertaa olen kuitenkin hillinnyt kirjoittamishalujani ja päättänyt tehdä pohjatyöni hyvin: olen pähkäillyt miljöötä, motiiveja, juonta... Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Kaikki paitsi yksi asia.

Ongelmani ydin piilee päähenkilöni kehityskertomuksessa. 

Olen selvästi juoneen keskittyvä kirjoittaja, koska ajattelen henkilöhahmojeni sielunmaisemaa vasta sen jälkeen, kun kaikki muu on suunniteltu valmiiksi. Koska kirjoitan minä-muodossa, annan monesti henkilöhahmoni elää ja muokkaantua vasta tarinan edetessä. Kuuran kohdalla menetelmä vielä jotenkuten toimi, mutta toisin kuin Arkki, Kuura ei ole jatko-kertomus, jossa kausaliteetit pitäisi nähdä pidemmällä aikavälillä. 

Mielestäni etenkin jatkokertomuksessa päähenkilön kehityksessä tulisi näkyä selvästi alku, keskikohta ja loppu. Kehitys voi olla pientä tai sitten selkeämpää itsensä löytämistä - kunhan se on tunnistettavissa.
Juuri nyt Arkin päähenkilö ei kuitenkaan muutu tarinan kuluessa, ei suuntaan eikä toiseen. Vaikka tarinassa tapahtuu paljon, päähenkilö ei juuri kehity tai opi itsestään mitään uutta. Tämän hetken suunnitelmissani hän on tarinan lopussa pitkälti samanlainen kuin tarinan alussa.
Toki kehityskertomuksen puuttuminen voi olla tarkoituksenmukaistakin, mutta Arkin tapauksessa en näe "kehittymättömyydelle" mitään painavaa syytä.

Voiko henkilöhahmo olla onnistunut, jos hänessä ei tarinan edetessä ole nähtävissä muutosta? Vai edellyttääkö hyvä tarina kehityskertomusta kirjan genrestä riippumatta?

Taidan käyttää vielä pari päivää suunnitteluun ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista...

Vuosi 2014

On tammikuun alku, ja monet bloggaajat ovat jo tehneet omat vuosikatsauksensa. Olen vitkastellut oman koosteeni kirjoittamista, koska olen viimeistellyt muuttoani, reissannut Lahden ja Helsingin väliä vimmattuna ja pääsin asettumaan aloilleni vasta nyt.
Ennen koosteen kirjoittamista ajattelin, ettei listasta tule kovinkaan ihmeellistä, mutta koosteen kirjoittamisen jälkeen näin, että tilannehan ihan toinen. Vaikkei vuosi tunnu aina hektiseltä ja toimintarikkaalta, sen pitkään ajanjaksoon mahtuu yllättävän paljon saavutuksia.

Saimme lumen ja tunnelman jouluksi.
Ensinnäkin perustin blogin. Tarkalleen ottaen perustin blogin jo joulukuussa 2013, mutta vuoden 2014 aikana tulin kunnolla sinuiksi nettikirjoittelun ja blogiyhteisön kanssa. Blogin perustaminen on ollut yksi parhaimpia päätöksiäni. Olen hyötynyt blogista monella tapaa, eikä huonoja puolia ole toistaiseksi tullut eteen lainkaan. Olen saanut loistavia koelukijoita, tutustunut toisiin kirjoittajiin, oppinut ja innostunut.
En ajatellut blogia perustaessani saavani tälle juurikaan lukijoita. Siksi 20 lukijan määrä on ilahduttanut minua suuresti. Kiitokset kaikille!

Myös kässäriprojektit edistyivät vuoden aikana ilahduttavalla tavalla. Arkin ensimmäinen versio valmistui kevään aikana, ja Kuuran sain kustannuskierrokselleen joulukuun alussa. Vuosi 2014 oli selvästi enemmän Kuuran vuosi: editoin sitä vimmatusti ja se kävi viidellä koelukijalla. Nyt vain toivotaan, että työ tuottaisi hedelmää. Kässäri on lähetetty vasta muutamalle lempikustantajalle, mutta tammi-helmikuun aikana tulen lähettämään sen myös useille muille kustannustaloille.

Viime kesänä kartutin myös työkokemustani päästyäni töihin pienoislehden toimitukseen. Uskon, että työ kehitti minua kirjoittajana jonkin verran. Työni kautta sain myös tilaisuuden esiintyä Helsingin kirjamessuilla: esittelin Willian Marchin sotaromaania Komppania K yhdessä Janne Tarmion ja Juha-Pekka Raesteen kanssa. Tilaisuus oli jännittävä, mutta samalla hyvin antoisa ja miellyttävä. Suuret kiitokset Viestintä Tarmio Oylle!

Kirjavuosi 2014 jäi sen sijaan laihaksi. Olisin voinut olla lukijani hitusen ahkerampi, koska mielenkiintoisia kirjoja ilmestyi tänä vuonna paljon. Luin 20 kirjaa, joiden joukosta on vaikeaa poimia yhtä parasta, koska kirjat ovat niin erilaisia. Erityismaininnat haluan antaa kuitenkin seuraaville teoksille: William Marchin Komppania K, Siiri Enorannan Nokkosvallankumous, Jenna Kostetin Lautturi sekä Annukka Salaman Käärmeenlumooja.
Yritän tulevan vuoden aikana ryhdistäytyä lukijana. En aseta tavoitetta liian korkealle, mutta toivottavasti saan luettua 30 kirjaa vuoden loppuun mennessä.

Siinäpä nuo. Toivottavasti uusi vuosi toisi mukanaan paljon uusia kokemuksia. Ainakin yhden pienen koiranpennun se tuo tullessaan... <3

Oikein hyvää uutta vuotta 2015!