Henkilöhahmojen kehitys

Kuluneen viikon aikana päätin tehdä Arkin ydinideaan suuria muutoksia. Totesin, että osa tarinan piirteistä muistutti liikaa erästä suosittua, kotimaista kirjasarjaa (nopeat syövät hitaat), enkä saanut mielenrauhaa ennen kuin olin tehnyt asialle jotain. Niinpä tein Arkkiin raskaita juonellisia muutoksia ja pistin käytännössä koko tarinan pohjan uusiksi.
Täytyy sanoa, etten ole vuoteen tehnyt yhtä hyvää päätöstä. Vaikka alkuun vanhoista ideoista luopuminen tuotti tuskaa, lopulta juonen palaset loksahtivat kohdilleen aiempaa luontevammin. Uskon, että nämä ratkaisut tekevät Arkista entistä paremman. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että päädyin tähän ratkaisuun, vaikka käytännössä se tarkoittaakin sitä, että saan heivata Arkin vuosi sitten kirjoittamani raakaversion kokonaan hiiteen ja joudun kirjoittamaan kaiken alusta.

Luojan kiitos olen aina nauttinut raakaversioiden kirjoittamisesta - muuten 80 000 sanan mitätöiminen voisi harmittaa astetta enemmän. Harmituksen sijaan uhkun kuitenkin uudenlaista intoa. Arkin tarina tuntuu uudelta, tuoreelta ja jännittävän napakalta, enkä malta odottaa että pääsen kirjoittamaan sen ensimmäisiä kohtauksia. Tällä kertaa olen kuitenkin hillinnyt kirjoittamishalujani ja päättänyt tehdä pohjatyöni hyvin: olen pähkäillyt miljöötä, motiiveja, juonta... Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Kaikki paitsi yksi asia.

Ongelmani ydin piilee päähenkilöni kehityskertomuksessa. 

Olen selvästi juoneen keskittyvä kirjoittaja, koska ajattelen henkilöhahmojeni sielunmaisemaa vasta sen jälkeen, kun kaikki muu on suunniteltu valmiiksi. Koska kirjoitan minä-muodossa, annan monesti henkilöhahmoni elää ja muokkaantua vasta tarinan edetessä. Kuuran kohdalla menetelmä vielä jotenkuten toimi, mutta toisin kuin Arkki, Kuura ei ole jatko-kertomus, jossa kausaliteetit pitäisi nähdä pidemmällä aikavälillä. 

Mielestäni etenkin jatkokertomuksessa päähenkilön kehityksessä tulisi näkyä selvästi alku, keskikohta ja loppu. Kehitys voi olla pientä tai sitten selkeämpää itsensä löytämistä - kunhan se on tunnistettavissa.
Juuri nyt Arkin päähenkilö ei kuitenkaan muutu tarinan kuluessa, ei suuntaan eikä toiseen. Vaikka tarinassa tapahtuu paljon, päähenkilö ei juuri kehity tai opi itsestään mitään uutta. Tämän hetken suunnitelmissani hän on tarinan lopussa pitkälti samanlainen kuin tarinan alussa.
Toki kehityskertomuksen puuttuminen voi olla tarkoituksenmukaistakin, mutta Arkin tapauksessa en näe "kehittymättömyydelle" mitään painavaa syytä.

Voiko henkilöhahmo olla onnistunut, jos hänessä ei tarinan edetessä ole nähtävissä muutosta? Vai edellyttääkö hyvä tarina kehityskertomusta kirjan genrestä riippumatta?

Taidan käyttää vielä pari päivää suunnitteluun ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista...

4 kommenttia

  1. Kyllä ja ei. Juonivetoisessa tarinassa kehitys ei ole niin ilmeistä kuin henkilövetoisessa, mutta uskon, että jokaisessa tarinassa hahmot kehittyvät edes yhden ajatuksen verran.
    Ehkä helpointa miettiä hahmon kehitystä on kysyä itseltään: Sopeutuisiko tarinan lopun hahmo takaisin tarinan alkutilanteeseen? Pystyisikö hän palaamaan siihen? Ja vaikka vastaisitkin 'kyllä', onko mikään muuttunut? En tiedä auttavatko nämä ajatukset, mutta nuo olivat ensimmäiset kysymykset, jotka minä kysyisin tuossa tilanteessa. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä vinkistä! Sovelsin ohjettasi omaan kässäriini ja kyllähän päähenkilössäni tuon mukaan tapahtuu muutosta. Minulle on vain jostain syystä kovin tärkeää nähdä selkeät rajat kässärin kehityksessä, ja tällä hetkellä päähenkilön kehityskaari on kuin veteen piirretty viiva. Tietyllä tapaa se häiritsee.
      Olen kanssasi samaa mieltä, että juonivetoisessa tarinassa kehityskertomus ei ole välttämättä niin jalustalla, mutta jotain sielläkin on silti oltava - etenkin jos kyseessä on jatkokertomus. Esim. dekkareissa päähenkilö ei useinkaan kehity rikosmysteereitä selvittäessään, mutta monissa sarja-dekkareissa henkilöhahmoa on syvennetty ja heidän henkilökohtaiseen elämäänsä on paneuduttu tarkemmin, jotta lukija näkisi uusia ulottuvuuksia päähenkilöstä.

      Poista
  2. Olisin vastannut aika lailla samalla tavalla kuin Kirjainunelmia. Jos juoni on mielenkiintoinen ja tarina selkeästi juonivetoinen, niin vähän ohuemmat henkilöt eivät haittaa. He ovat silloin ennemminkin juonen palveluksessa, eikä päinvastoin. Toisaalta, voit kysyä itseltäsi myös, mikä oikeastaan on henkilön tehtävä tarinassa. Voisiko hänet korvata ilmoitustaululla, joka kertoo muille ohjeita post-it-lappusin? Jos voi, niin jossakin on ongelma. Silloin hän ei ole toimija, joka tekee ratkaisuja, joista voisi edes teoriassa oppia jotain.

    Mutta jännä miten erilaisia kirjoittajat ovat. Minä en saa sanaakaan paperille ennen kuin tiedän kaiken keskeisistä henkilöistä, ja vielä vähän enemmänkin. Minun henkilöni seikkailevat mielessäni joskus vuosikausia ennen kuin minkäänlaista tarinaa on olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin muotoiltu. Itse asiassa tuo tiivistelmäsi "toimija, joka tekee ratkaisuja, joista voisi edes teoriassa oppia jotain" miellyttää minua kovasti. Koska ne kriiterit tämä uusi päähenkilöni täyttää, vaikka jossain muussa määrin hän jäisikin ohueksi. Voi myös olla, että minun on vain vielä hieman tutustuttava päähenkilööni, jotta voisin nähdessä enemmän.

      Meitä kirjoittajia on kyllä monenlaisia. Itse myönnän olevani idean ja juonen vietävissä, ja henkilöhahmot tulevat vasta sen jälkeen. Esim. Arkin tarina on minulle kyllä äärimmäisen tuttu, mutta sen henkilöhahmot ovat muuttuneet vuosien kuluessa, ja sen vuoksi näin aloittaessa monista henkilöhahmoista on jäljellä enää vain pintaraapaisu alkuperäisestä. He kyllä elävöityvät kirjoitusprosessin aikana, ja monesti on käynyt myös niinkin, että joku sivuhahmo on muuttunut paljon päähenkilöä mielenkiintoisemmaksi.

      Poista