Tiukka aikataulu

Olen lipsunut aikataulustani. Tyypillistä minua, ilman kiirettä tai komentavaa auktoriteettia en vain osaa hyödyntää vapaa-aikaani tehokkaasti.
Tarkoitukseni olisi saada käsikirjoitus valmiiksi toukokuuhun mennessä, ihanteellisessa tapauksessa jo hieman aikaisemmin. Ei kuulosta mahdottomalta tehtävältä, onhan tässä koko kevät aikaa - noin minäkin ajattelin vielä kuukausi taaksepäin. Sitten tein tarkan viikkoaikatauluni.
Kevät on lyhyt aika, sen näkee nyt. Mikäli haluan Kuuran valmistuvan toukokuuhun mennessä, minun olisi editoitava 2 lukua joka viikko. Olen toistaiseksi vasta yhden luvun jäljessä aikataulustani, mutta koulutöiden kasaantuessa ja yllättävien menojen tullessa oletan lipsuvani suunnitelmistani entisestään. On tämä kumma miten en saa hyödynnettyä kaikkia käytössä olevia työtuntejani. Olen parhaimmillaan varannut kässärin editoimiseen kokonaisen päivän, mutta aloittanut työskentelyn kuitenkin vasta yhdeksän aikaan illalla. Tiedostan lusmuiluni, mutten kuitenkaan saa itseäni kässärin ääreen yhtään aikaisemmin.
Jos joku tietää hyviä keinoja sille, miten huiputtaa itsensä töihin, otan niitä mieluusti vastaan.

Minulla on siis tiedossa tiukka kevät, mutta entäpä muilla? Millaisia deadlineja kirjoittajat asettavat itselleen, vai aikataulutatteko työskentelyänne ollenkaan?
Itse asetan kässäreilleni tavallisesti kovin ympäripyöreät aikataulut, esim. "Ensi syksynä editoin Arkin koelukijoille." mutta tällaisen tiukan viikkoaikataulun asettaminen on vierasta ja harvinaista. Tässä tapauksessa uskon kyllä motivaationi kestävän pienen kiireen ja stressinpoikasen, mutta voin myös kuvitella, että liika aikatauluttaminen syö kirjoittamisnautintoa ja tekee siitä pidemmän päälle pelkkää raakaa duunia. Vai sitäkö editoimisen on tarkoituskin olla? Raakaa duunia?
Vapaa-ajalla ei aina huvita sykkiä.
En näe kirjoittamista pelkkänä työnä, en vieläkään, vaikka olen joutunut tiristämään editointitunteja yöunistani. Kaiken kaikkiaan tarinat ovat ihania. Jopa silloin, kun henkilöhahmot oikuttelevat, lauserakenteet töksähtelevät ja editointi junnaa paikoillaan.

Teeman tiedostaminen

Koko joulun ja tammikuun ajan tein kaikkeni virittäytyäkseni Arkin tunnelmaan, mutta nyt pitäisikin heittäytyä takaisin Kuuran maailmaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kuuran henkilöhahmot ja kerrontaratkaisut tuntuvat parin kuukauden lukutauon jälkeen vierailta ja kaukaisilta. Kustantajan pyytämät muutosehdotukset käyvät järkeen (miksi minä hölmö en tajunnut noita pointteja aikaisemmin!), mutta samalla ne tuovat puuduttavalta tuntuvia haasteita.
"En minä jaksa, tämä on ihan turhaa" - nuo ajatukset häilyvät päässäni useammin kuin kerran viikossa.

Haluan tehdä editointini tällä kertaa niin hyvin kuin ikinä pystyn. Haluan nähdä kässärini kokonaisuuden, yhteneväisyyden ja johdonmukaisuuden. Tämän vuoksi olen alkanut pohtia tarinani teemoja. 
Valitettavasti kuulun niiden kirjoittajien ryhmään, jotka kirjoittavat ensin ja ajattelevat vasta sitten. Kuuran oli alun perin tarkoitus verrytellä kirjoitustaitojani, se oli niin sanotusti diipadaapa-tarina, minkä vuoksi selkeän teeman etsiminen käsikirjoituksesta on osoittautunut oletettua vaikeammaksi tehtäväksi.
Toki teema löytyy - niitä löytyy useampiakin, jos haluaa oikein kovasti penkoa. Ongelmani koskee kuitenkin kahta kertojaa: tuleeko molempien päähenkilöiden jakaa yhteinen teema, vai onko mahdollista, että molemmat henkilöhahmot kuljettavat tarinassa omia teemojaan? 

Kuinka tärkeää teeman pohtiminen kirjoittajalle ylipäätään on? Helpointa olisi tietenkin todeta, että teeman etsiminen ja tulkitseminen on lukijan tehtävä, mutta mikäli kirjoittaja ei ole itse pohtinut näitä asioita, eikö tietämättömyys ja epäjohdonmukaisuus välity silloin myös tekstiin ja tarinaan?
Hankalaa. 

Aion jatkaa teeman ja kokonaisuuden pohdintaa vielä pitkään, mutta samalla aloitan käsikirjoituksen editoimista. Muutenhan tämä ei ikinä valmistu. 
Olin reipas ja kirjoitin eilen ensimmäiset 10 sivua Kuuraa. Olen aika tyytyväinen aikaansaannokseeni, ja mielialani kässärin suhteen koheni hieman, koska kuten olen aikaisemmissakin viesteissäni ilmaissut, alut ovat minulle aina erityisen hankalia. Tällä kertaa uskon kuitenkin onnistuneeni. 
Oletteko muuten huomanneet, että dialogia on erityisen hankalaa saada luontevaksi juuri tarinan alussa? 
Hankalaa.