Teeman tiedostaminen

Koko joulun ja tammikuun ajan tein kaikkeni virittäytyäkseni Arkin tunnelmaan, mutta nyt pitäisikin heittäytyä takaisin Kuuran maailmaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kuuran henkilöhahmot ja kerrontaratkaisut tuntuvat parin kuukauden lukutauon jälkeen vierailta ja kaukaisilta. Kustantajan pyytämät muutosehdotukset käyvät järkeen (miksi minä hölmö en tajunnut noita pointteja aikaisemmin!), mutta samalla ne tuovat puuduttavalta tuntuvia haasteita.
"En minä jaksa, tämä on ihan turhaa" - nuo ajatukset häilyvät päässäni useammin kuin kerran viikossa.

Haluan tehdä editointini tällä kertaa niin hyvin kuin ikinä pystyn. Haluan nähdä kässärini kokonaisuuden, yhteneväisyyden ja johdonmukaisuuden. Tämän vuoksi olen alkanut pohtia tarinani teemoja. 
Valitettavasti kuulun niiden kirjoittajien ryhmään, jotka kirjoittavat ensin ja ajattelevat vasta sitten. Kuuran oli alun perin tarkoitus verrytellä kirjoitustaitojani, se oli niin sanotusti diipadaapa-tarina, minkä vuoksi selkeän teeman etsiminen käsikirjoituksesta on osoittautunut oletettua vaikeammaksi tehtäväksi.
Toki teema löytyy - niitä löytyy useampiakin, jos haluaa oikein kovasti penkoa. Ongelmani koskee kuitenkin kahta kertojaa: tuleeko molempien päähenkilöiden jakaa yhteinen teema, vai onko mahdollista, että molemmat henkilöhahmot kuljettavat tarinassa omia teemojaan? 

Kuinka tärkeää teeman pohtiminen kirjoittajalle ylipäätään on? Helpointa olisi tietenkin todeta, että teeman etsiminen ja tulkitseminen on lukijan tehtävä, mutta mikäli kirjoittaja ei ole itse pohtinut näitä asioita, eikö tietämättömyys ja epäjohdonmukaisuus välity silloin myös tekstiin ja tarinaan?
Hankalaa. 

Aion jatkaa teeman ja kokonaisuuden pohdintaa vielä pitkään, mutta samalla aloitan käsikirjoituksen editoimista. Muutenhan tämä ei ikinä valmistu. 
Olin reipas ja kirjoitin eilen ensimmäiset 10 sivua Kuuraa. Olen aika tyytyväinen aikaansaannokseeni, ja mielialani kässärin suhteen koheni hieman, koska kuten olen aikaisemmissakin viesteissäni ilmaissut, alut ovat minulle aina erityisen hankalia. Tällä kertaa uskon kuitenkin onnistuneeni. 
Oletteko muuten huomanneet, että dialogia on erityisen hankalaa saada luontevaksi juuri tarinan alussa? 
Hankalaa.

4 kommenttia

  1. On kirjoittajia, jotka eivät mieti teemaa ollenkaan ja sitten on heitä, jotka haluavat terävöittää sitä sen löydettyään. Ai niin, kolmas porukkahan kirjoittaa teema edellä.

    Tyypillisempää varmasti on, että kahdella kertojalla ilmennetään samaa teemaa eri näkökulmista, mutta varmasti toisinkin saa tehdä. Minusta tietämättömyys ei välity aina tekstiin. Kokenut kirjoittaja voi hyvin kirjoittaa temaattisesti eheän tarinan puhtaalla intuitiolla.

    Minulle teema on tärkeä osa tarinaa ja pohdin sitä usein kirjoittaessa ja editoidessa, mutta en ideoidessa. Nyt kun editoin, lisään tarinaan teemaa tukevaa tavaraa (mm symbolismia) ja poistan sellaista, joka ei ihan istu kokonaisuuteen. Olen pääasiassa aina tietoinen teemasta tarinan ensimmäisen version jälkeen.

    Teema on usein niin kinteä osa kokonaisuutta, ettei sitä voi sössiä. Teeman ei myöskään tarvitse olla selkeä ja yksinkertainen. Teeman hahmottamiseen auttaisi ehkä tutkailla itselle tuttuja tarinoita ja miettiä mikä niiden teema on. Erityisesti klassikkojen teemoista on kirjoitettu paljon, joten Google on ystäväsi. Pohdiskelu auttaa aivoja jäsentämään omaakin tekstiä.

    Enpä tiedä oliko tästä mitään apua. Teemasta on aina helpompi puhua tarinakohtaisesti kuin yleisesti. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että kesti vastata! On ollut ihan mieletön hulinaviikko, eikä blogille ole jäänyt kauheasti aikaa. Onneksi sentään käsikirjoitusta olen ehtinyt editoimaan.

      Heh, sinun viesteihisi voi kyllä aina luottaa. ;) Tästä oli paljonkin apua, ja teit mielenkiintoisia huomioita. Kuulin vastikään eräältä toiseltakin henkilöltä tuon ohjeen, että älä huolehdi teemasta, se kyllä tulee tarinaan kaiken muun mukana, halusin sitä tai en. Myös Stephen King neuvoo oppaassaan unohtamaan teeman ja kirjoittamaan vain hyvän tarinan.
      Minulle nuo neuvot sopivat hyvin kässärin ensimmäisiä versioita kirjoittaessa. En koe olevani mitenkään erityisen teoreettinen ihminen mitä kirjoittamiseen tulee. Kuitenkin tässä vaiheessa projektia olen ajautunut siihen pisteeseen, että minulle on hyvin tärkeää tiedostaa nuo asiat itse. Haluan pohtia niitä - varmaankin siksi, että kaikki muu tarinassa alkaa olla sen verran selvää kauraa. Siispä pidän ajatuksestasi, että voisin täten tarkoituksella lisätä tarinaan teemaa tukevaa tavaraa, kuten symbolismia. Tietenkään liikaa en aio hieroa teemaa lukijan naamaan, mutta kuten sanottua: kohtuus kaikessa.

      Kiitokset vielä ajatuksista! :)

      Poista
  2. Yleensä teema kai liukertelee tekstiin melkein itsestään, jos vain haluaa sanoa jotain tekstillä. En itse ihan kauheasti teemaa mieti etukäteen, kirjoitan paljolti henkilöt edellä. Tekstissä voi olla pääteeman lisäksi monta sivuteemaa, joten mikseivätpä henkilöt voisi kuljettaa omia erillisiäkin teemojaan. Mielenkiintoinen aihe, eipä ole tullut hirveästi pohdittua tästä näkökulmasta! :) Lukijat tosiaan voivat löytää tekstistä muitakin teemoja kuin mitä kirjoittaja ei välttämättä ole ajatellut kirjoittaessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut sinullekin, että viestiin vastaaminen on kestänyt. Tämä aihe on kuitenkin onneksi ajaton, joten siihen on helppo palata.

      Tuossa yllä jo pohdiskelinkin vaarnan kanssa tuosta teeman ajattelemisen tarpeellisuudesta, joten keskityn tässä viestissä noihin sivuteemoihin.
      Ainakin minusta tuntuu, että kun tekstiin (mihin tahansa) uppoutuu tarpeeksi syvälle, sivuteemoja voi löytää loputtoman määrän. Tämä jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille, ja juuri nämä ovat varmasti niitä analyysikohteita, joilla äidinkielenopettajat ja kriitikot herkuttelevat.
      Olen samaa mieltä kanssasi, että lukijat voivat löytää tekstistä teemoja, joita kirjoittaja ei ole itse ajatellut. Jossain vaiheessa voidaan toki alkaa myös miettiä missä menee ylitulkitsemisen raja.

      Poista