Haastattelu

Olipa mielenkiintoinen aamupäivä. Pääsin testaamaan editointitaitojani ns. "tositilanteessa".
Pyörähdin siis tänään kustantamon työhaastattelussa, ja jännitystaso oli sen mukainen. Kuinka ihminen voikaan olla yhtä aikaa niin helkkarin innostunut että peloissaan? Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että haastattelu meni ok, vaikka tietysti aina on parantamisen varaa. Editointitehtävässä taisin olla aika hidas, mutta toivon mukaan sitäkin huolellisempi. Yritys oli ainakin kova (toivottavasti editoiminen ei mennyt ylisuorittamisen puolelle, tein merkintöjä nimittäin aika paljon O__o). Nyt sitten vain odotellaan seuraavat kaksi viikkoa ja toivotaan parasta. Lupaan tehdä jotain huikeaa, jos saan paikan!

Luojan kiitos hommia kotona on sen verran runsaasti, että saan ajatukseni pois odottamisesta. Minulla on ollut meneillään vapaaviikko, jonka olen käyttänyt Kuuran intensiiviseen editoimiseen. Teksti laahaa vielä yhden luvun aikataulusta jäljessä, mutta muuten olen ollut tyytyväinen tämän viikon tahtiin.
Pieniä hankaluuksia on ilmennyt erään uuden päähenkilön minä-kerronnassa. Minulla on ollut tähän mennessä melko suoralinjaisia ja helposti tulkittavia päähenkilöitä, minkä vuoksi tämä uusi, itsepetokseen sortuva mies ja hänen - minulle kohtalaisen vieras - maailmankuvansa ei aukene aivan automaattisesti.
Painotan tässä vaiheessa, ettei ongelman ydin ole henkilön sukupuolessa, vaan kertojaäänessä. Yritän olla tarkkana, että kaikki henkilöhahmoni kuulostavat uskottavilta. Siinä on ollut tavallista enemmän tekemistä tämän tietyn yksilön tapauksessa.
Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan haasteeseen, siis siihen, että henkilöhahmon taustat/ikä/mikä tahansa muu piirre hankaloittaa uskottavan minä-kertojan luontia?

Näin viikonlopun alkaessa olen kohtalaisen motivoitunut ja toivon saavani hyvän editointisaldon tehtyä maanantaihin mennessä. Kenties saan tuon yhden, aikataulustani karanneen luvun kirittyä kiinni.


5 kommenttia

  1. Voi vitsi, oletko pääsemässä oikolukijaksi tms? Olen niin kateellinen (positiivisella tavalla)! ´:) Saanko kysyä, miten pääsit haastatteluun tai sait tietoa paikasta ylipäätään? Haluaisin kuollakseni kustannustoimittajaksi tai oikolukijaksi edes, mutta alalle tuntuu olevan semimahdotonta saada jalkaa ovenväliin!

    Pidän peukkuja, toivottavasti saat homman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukut on pystyssä täälläkin! :)
      Haen yliopiston harjoittelupaikkaa, eli kyse on vain muutaman kuukauden mittaisesta pestistä. Aina välillähän nuo hakevat esim. oikolukijoita ihan omien kotisivujenkin kautta. Pitäisi olla niin kovin tarkkana, ettei mene ohi. Ei se mahdotonta kuitenkaan ole!

      Poista
  2. Tämä postaus on mennyt minulta kokonaan ohi. Onnea hakuun! Toivottavasti tärppää. :)

    Minä-kertojan uskottavuudesta. Olen kirjoittanut tyyppejä, joiden kanssa en ole samaa mieltä ja jotka ovat tyystin erilaisia kuin minä iältään, taustaltaan, sukupuoleltaan jne. Olen todennut, että avain monipuolisen hahmon kirjoittamiseen on tunnistaa se hahmoa eteenpäin ajava tunne. Se löytyy varmasti jostain päin omaakin elämää. Kun siihen palaa, saa otteen hahmon sisimmästä.

    Jos vaikka kirjoittaisin koulukiusaajasta. Onko kaiken taustalla turvattomuus, eikö kykene tuntemaan empatiaa (miksei?), onko se selviytymispeliä jossa kiusaamisella pyritään viemään huomio pois itsestä? Miksi sinun hahmosi sortuu itsepetokseen? Löydätkö elämästäsi tai tuntemiesi ihmisten elämästä hetkiä, jolloin on toimittu samoin?

    Saa muuten laittaa mailia jos haluat jutella tästä ihan kadenkesken. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsempeistä! Ensi viikolla pitäisi saada tietää. :)

      Sinulla on hyviä ajatuksia tuosta minä-kertojasta. Taisitkin jo arvata kenestä henkilöhahmosta tässä on kyse. Laitan sinulle mieluusti sähköpostia tämän päivän aikana, niin saan valoitettua tilannetta vähän tarkemmin. Juuri nyt tuntuu, että tämä henkilöhahmo on juuri sellainen, jonka maailmankuvasta tarvitsen toisenkin mielipiteen.
      Yleisesti ottaen pyrin aina siihen, että etsin omasta elämästäni tai tuntemieni ihmisten elämästä tilanteita, joiden kautta voisin mahdollisesti ymmärtää henkilöhahmoni toimintaa. Jotkut tilanteet ja tuntemukset pitää kuitenkin vain kuvitella. Kirjoittaminen vaatii yllättävän paljon kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.

      Poista