Hulluilta päiviltä poimittua

Toisinaan sitä toivoo, että kävisi säännöllisessä päivätyössä opiskelun sijaan. Hulluilla päivillä työskennellessäni törmäsin lukuisiin kirjoihin, jotka olisin halunnut ostaa omaan kirjahyllyyni, mutta viikkobudjetti sanoi jyrkän "ein". Jouduin siis tyytymään kahteen kotimaiseen spefikirjaan: toinen oli Emmi Itärannan Teemestarin kirja, toinen Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Kumpaakaan en ole lukenut vielä kannesta kanteen, joten nyt on korkea aika. Mielestäni Itärannan romaanin sininen pokkarikansi on tätä alkuperäistä, kovakantista versiota kauniimpi, mutta toisaalta kovissa kansissa kirja kestää kulutusta pidempään. Olen siis tyytyväinen pikkuiseen kirjasaldooni.
Ikävä kyllä itse lukemisen joudun siirtämään kesään. Taisin viimeksi kandia kirjoittaessani olla yhtä kuormitettu koulutöitteni takia. Hyvällä priorisoinnilla kaikista hommista olisi toki mahdollista selviytyä, mutta kirjoittaminen on yllättävän rankkaa puuhaa - oli se sitten mieluista kässärin editointia tai kuivaa esseen kirjoittamista. Haluaisin vain nollata pääni ja viettää pääsiäislomani kotisohvalla loikoillen, kirjoja lueskellen, leffoja katsellen ja suklaata natustellen. Sinänsä ajatus ei ole täysin mahdoton, mutta loikoilu tapahtuisi tuolloin Kuuran kustannuksella ja tiedän, että omatuntoni alkaisi kolkuttaa.
Kässärin kirjoittamisesta on tullut velvollisuus. Se on raakaa työtä, vaikka samalla siitä oudolla tapaa nauttii. Yhdellä yliopiston kurssillani keskusteltiin kirjoittajan omasta lauseesta ja kirjailijoiden tavasta tuottaa tekstiä. Luennolla todettiin, että etenkin mieskirjailijat käyttävät usein kirjoittamisestaan miehistä työtä kuvaavia sanoja, kuten nikkaroida tai veistää. Mielestäni sen voi nähdä tukevan näkemystä, ettei kirjoittamiseen sisälly mitään mystisiä elementtejä, joiden avulla romaanin sanat vain taianomaisesti pulppuaisivat paperille muodostaen samalla eheän tarinan rakenteen. Käsikirjoittaminen on nikkarointia, siis editointivaiheessa hyvinkin pikkutarkkaa ja hidasta työtä. Yritän pitää asian mielessäni silloin, kun taistelen kiusausta vastaan hutaista kässäriin puolihuolimatonta tekstiä, jotta pääsisin tarinassa eteenpäin. En jaksaisi nyhertää, mutta en halua tekstini olevan kirveellä veistettyäkään. Täytyisi siis pitää pientä taukoa, käydä lenkillä ja puuhata välillä jotain muuta, jotta illalla jaksaisi jälleen keskittyä. Mistä vuorokauteen saisi lisää tunteja?

10 kommenttia

  1. Teemestarin kirjan nappasin minäkin Hulluilta päiviltä mukaani! :) Paljon tsemppiä editoitiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana yllätys, kun kirja tuli kovakantisena Hulluille päiville. Hyviä lukuhetkiä sinne ja oikein hyvää pääsiäistä! :)

      Poista
  2. Itse taas tykkään enemmän tuosta kovakantisen kannesta, mielestäni se tuntuu jotenkin enemmän kirjan maailmaan sopivalta, kun taas se uusi pokkarikansi (joka kai kehitettiin englanninkieliseen laitokseen) tuntuu enemmän sellaiselta tyypilliseltä englanninkielisen maailman naiskirjailijoiden naiskirjallisuuden naiskannelta. (Naiset ovat siis tosi jees, mutta pidän siitä, että Suomessa ei aina kansia tehdä niin tyypilliseksi kirjoittajan sukupuolen mukaan, vaan katsotaan enemmän vain kirjan omaa tunnelmaa.)

    Lisää tunteja vuorokauteen olen minäkin kaipaillut. Tsemppiä ja jaksamista editointiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mielenkiintoinen huomio! Olen kuullut niin monien kehuvan juuri tuota sinistä pokkarikantta, etten ole tullut edes ajatelleeksi sitä kriittisesti. Kieltämättä kuivuus ja veden puute tulee paremmin esille ruskeasta väriteemasta. Sinisävyinen pokkarikansi on raikkaampi, ns. "vedellisempi".
      Jostain syystä minä en osannut yhdistää kirjailijan sukupuolta romaanin kansikuvaan. En ole itse lukenut vielä Teemastarin kirjaa kokonaan, joten en osaa ottaa kantaa kuvastaako kansi päähenkilön sielunmaisemaa, mutta jotenkin kuvittelin näin lähtökohtaisesti, että kuvastaisi.
      Mutta totta, nyt kun rupesin tarkemmin ajattelemaan asiaa, en voisi kyllä kuvitella nykyistä pokkarikantta mieskirjailijan romaanille. Hyvä pointti!

      Poista
  3. Lisätunteja ei oikein saa muualta kuin nukkumisesta pihistämällä, mutta siinä sit kärsii kaikki muut joten tuskin on sen arvoista.
    Toivottavasti pääsiäinen ei mene täysin paahtamiseen, vaan ehdit syödä sitä suklaatakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, unitunneista kokeilin pihistää aluksi, mutta olin jo viikon kuluttua sen verran sippi, että päätin yrittää jotain muuta. Päivärytmistä ei tosiaan kannata tinkiä kirjoittamisen takia. Tulevaisuudenkin kannalta on hyvä kehitellä itselleen jotain tehokasta, mutta samalla pysyvää ja terveellistä editointisuunnitelmaa. Minun kohdallani se voisi tarkoittaa esim. aamukirjoittamista.

      Pääsiäisen annan mennä omalla painollaan: kirjoitan sen minkä jaksan ja ehdin, mutten pakota itseäni. Ja suklaata tulen syömään, se on varmaa! :D Iloista pääsiäistä sinnekin! :)

      Poista
  4. It is true that writing is nothing mystical. The editing has to be meticulous, or people will not want to read it.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for visiting my blog, Mark! I agree that editing has to be meticulous, even if it's boring at times.

      Poista
  5. Ennen päivänlaskua ei voi on lempikirjojani, todella hyvä! Minulla on se omana, mutta jollakin ihan eri kannella kuin tuossa sinun ostoksessasi.

    Vuorokauteen ei tosiaan saa lisätunteja kuin yöunista, ja ehkä siitä jos välttelee siivoamista tai pyykinpesua, mutta mitään näistä ei voi tehdä loputtomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Sinisalon romaanista en olekaan kuullut muita kuin hyviä kommentteja. Odotukseni ovat siis suhteellisen korkealla! Pokkarin kannesta (joka siis näkyy kuvassani) en kauheasti välitä. Muistan nähneeni tämän kansikuvan joskus aiemminkin kirjakauppojen hyllyillä enkä tuolloin tajunnut yhtään, että kyseessä oli tämän nimenomainen teos.

      Hehe, ja tosiaan tuota siivoamisen ja pyykkäämisen välttelyä on tullut harrastettua jo jonkin verran.. ;D

      Poista