Koelukemisen hyötyjä

Blogini on pitänyt rauhallista hiljaiseloa kuluneiden kuukausien aikana. Osittain viestien nahkea ilmestymistahti on johtunut siitä, ettei käsikirjoituksilleni kuulu varsinaisesti mitään uutta, mutta suurempi syy lienee kiireellisessä arjessa. Kasaantuvien koulutöiden vuoksi olen joutunut taipumaan ja joustamaan Kuuran tiukasta editointiaikataulusta. Näillä näkymin käsikirjoitus ei siis tule valmistumaan toukokuun alkuun mennessä, vaan joudun venyttämään deadlinea kesäkuulle. Tokihan ajatus vähän harmittaa, mutta mieluummin teen hitaasti hyvää jälkeä kuin nopeasti puolivalmista tekstiä.

Koulutöiden lisäksi vapaa-aikaani on vienyt jonkin verran koelukeminen. Orivedellä viettämäni kirjoittajavuoden jälkeen en ole liiemmin koelukenut toisten ihmisten kaunokirjallisia tekstejä. Tieteellisiä koulutöitä ja lehtijuttuja olen kyllä oikolukenut paljonkin, mutta proosan saralla olen harjoittanut editointitaitojani pitkälti omien tekstieni parissa. Ja kuten tiedätte, objektiivinen suhtautuminen omaan tekstiin on vähintään kyseenalaista.
Tämän vuoksi olen ollut todella kiitollinen, että olen päässyt vuoden alusta lähtien koelukemaan useita kirjoittajaystävien käsikirjoituksia ja/tai tekstikatkelmia. Olen saanut paljon harjoitusta palautteenannosta, mutta myös innoittunut ja motivoitunut kehittämään omaa käsikirjoitustani eteenpäin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei palautteesta hyödy vain kässärin kirjoittaja, vaan yhtä lailla palautteen antaja itse. Paitsi että koelukeminen on rentouttavaa ja viihdyttävää ajanvietettä, se on myös kehittävää. Palautetta kirjoittaessa huomaan esimerkiksi pohtivani kerrontaratkaisuja ja näkökulmia, joihin ei olisi omaa käsikirjoitusta kirjoittaessa tullut koskaan törmänneeksi.
Totta kai koelukiessa tulee usein myös kiusaus editoida vierasta tekstiä enemmän oman lauseensa mukaiseksi. En tiedä muista, mutta ainakin minulle käy näin. Tässä suhteessa minulla on vielä harjoittelemisen varaa palautteen antajana - muokkausehdotuksissa kun pitäisi huomioida nimenomaan kirjoittajan oma tyyli.
Toisaalta tietyllä tapaa olen myös ilahtunut huomatessani tämän taipumuksen itsessäni. Se vihii siitä, että minullakin on kirjoittajana oma ääni.
Olen aina pitänyt lausettani hyvin neutraalina enkä ole saanut kirjoituksistani palautetta, että minulla olisi millään tavalla persoonallinen tai helposti tunnistettava ääni. Nyt ensimmäistä kertaa alan tunnistaa oman lauseeni ja ne piirteet, jotka erottavat tekstini toisten kirjoituksista. Kenties tyylini ei ole se kaikista omaleimaisin, mutta se on silti olemassa. Sen tajuaminen on ilahduttanut minua kauheasti!

Ei kommentteja