Epämiellyttävät henkilöhahmot

Oikein kaunista täydenkuun yötä kaikille! Kirjoitan tällä kertaa lyhyesti aiheesta, joka on mietityttänyt minua etenkin nyt, kun pöytälaatikkokässäristäni on tulossa julkista luettavaa.
Ärsyttävät päähenkilöt, mitä heistä pitäisi ajatella? Kaikki Kuuran koelukijat varmasti allekirjoittavat, että käsikirjoitukseni toinen päähenkilö provosoi lukijaa aika paljon. Minulle on ollut alusta asti selvää, millaisena haluan henkilöhahmoni esittää, mutta tässä vaiheessa kirjaprojektia ajatus ärsyttävästä päähenkilöstä on alkanut hieman pelottaa. Mitä jos lukija jättää kirjan kesken ja tyrmää koko tarinan vain siksi, ettei satu pitämään päähenkilöstäni?
Onneksi kertojia on Kuurassa kaksi, muuten huoleni olisi varmasti tätäkin suurempaa.

Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä hahmoja teille tulee mieleen, kun ajattelette ärsyttävää päähenkilöä (tai sivuhenkilöä). Onko olemassa henkilöhahmoa, jonka vuoksi kirjan lukeminen jäi kesken? Entä onko olemassa hahmoa, jota taas kieroutuneella tavalla "rakastatte vihata"? Koska itse huomaan kiinnostuvani juuri itsekkäistä henkilöhahmoista, on mielestäni aina parempi lukea tarkoituksella provosoivasta henkilöhahmosta kuin "viattomasta" Mary Suesta, jota kohtaan lukijan pitäisi tuntea pelkkää sympatiaa.
Mielestäni erittäin hyviä ärsyttäviä hahmoja ovat muun muassa:
- Cersei Lannister, Game of thrones -sarja
- Dharan Marmor, Nokkosvallankumous
- Ira, Lautturi
- Daisy Buchanan, The Great Gatsby
- Lydia Bennet, Ylpeys ja ennakkoluulo

Ja sitten taas pari vähemmän hyvää ärsyttävää hahmoa:
- Bella Swan, Twilight -sarja
- Anastasia Steele, Fifty shades of Grey

Kuten näkyy, listani eivät ole tasapainossa keskenään. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kiinnostun ärsyttävistä hahmoista heti, jos heidän motiivinsa tai taustatarinansa ovat kunnossa. Pidän mustavalkoisista hahmoista, niistä jotka tekevät virheitä ja pelaavat etuja omaan pussiinsa. Maustani kertoo jotain myös se, että pidin jo ala-asteella Claude Frolloa ja Gastonia Disney klassikoiden parhaina hahmoina... Ja mihin seepra raidoistaan pääsisi?

Vielä loppuun haluan korostaa, ettei pelkän ärsyttävyyden hakeminen pitäisi olla itse tarkoitus. Tietenkään. Hahmossa on oltava jotain muutakin, jotain sellaista, joka antaa epämiellyttäville luonteenpiirteille tasapainoa. Tuskinpa kukaan jaksaisi lukea loputtomiin otteita perusteettomasta niskoittelusta. Siitä saisi vain päänsärkyä.

Kustannussopimus

Tässä se ne nyt sitten ovat, kaksi paperitulostetta edessäni. Kustannussopimus on selkeä ja odottaa allekirjoitustani. Kuuran nimi säilyy ennallaan, kirjoitan siis jatkossakin blogissani "Kuurasta" - vaikkakin tästä lähtien kyseistä käsikirjoitusta voi kutsua myös esikoisromaanikseni.

Minusta tulee kirjailija. :) Tämä viesti on hypetykseltään erilainen kuin tammikuun hihkumiseni. Minulla on ollut viikon sisään niin monta aihetta juhlaan, että pääni on kaiketi alkanut pehmetä.

Unelmien täyttymys <3
Aikataulu tulee olemaan tiukka. Pyörät on kustannustoimittamisen kannalta pistetty jo pyörimään. Tällä viikolla olen kirjoittanut kustantajani avustuksella esittelytekstin, joka on tarkoitettu romaanin ennakkotilauksia varten. Taittoversion pitäisi olla käsissäni jo ennen joulua. Romaaniin tulee kovat kannet ja suojapaperi, joka kuulemma kertoo siitä, että tarina on ei-lapsille-suunnattu. Siitä tulee näillä näkymin arviolta noin 400-sivuinen opus. Julkaisupäivämäärä sijoittuu keväälle 2016.

Kuuran graafikko Karin tutustuu tekstiin.
Minä en ole kuitenkaan ainoa, jonka pitkäaikainen unelma täyttyi tämän projektin myötä. Olen itse aika tarkka esteettisten asioiden suhteen ja olen jo varhaisessa vaiheessa ilmaissut kustantajalleni halukkuuteni osallistua romaanin kansikuvan tekoon. Tämän vuoksi ehdotin kustantajalleni oman graafikkoni käyttämistä. Lahtelainen, visuaalisesti erittäin lahjakas opiskelija ja ystäväni Karin Niemi poiki Kuuran myötä myös muita kansikuvasuunnitteluja kustantajani tarjouksesta. En tiedä kumpi meistä on tällä hetkellä onnellisempi, minä vai Karin. :)
Karin tutustuu parhaillaan Kuuran tarinaan ja lähdemme tulevana viikonloppuna hänen ja toisen ystäväni kanssa mökille luonnostelemaan ja ideoimaan Kuuran kansikuvaa. Lopullisen kansikuvan pitäisi olla valmis kuukauden kuluttua, jotta se ehtii kevään kirjaesitteeseen.

Voiko ihminen olla tämän onnellisempi? Tällaisia viestejä ei voi kirjoittaa kovin montaa kertaa elämänsä aikana, joten annan itseni kuulostaa juuri nyt niin tyytyväiseltä ja hämmentyneeltä kuin oikeasti olen. :) Koelukijani yksin tietävät miten paljon töitä tämän käsikirjoituksen eteen on tehty.

Entä mitä tämä käytännössä tarkoittaa alkuperäisille suunnitelmilleni?
Arkki on toistaiseksi jäissä. Koska kustantajani on kiinnostunut Kuuran jatko-osasta, olen sen myös valmis kirjoittamaan siitäkin huolimatta, että jatko-osan kustannussopimus on riippuvainen ensimmäisen osan menestyksestä. Ymmärrän hyvin, että mikäli jatko-osaa haluaa edes harkita, se on pistettävä muiden kirjoitusprojektien edelle. Vielä ei kuitenkaan kannata odottaa käsikirjoitukselta liikoja. Vain aika näyttää mihin Kuuran lopullinen tie vie.

Vihreää valoa

Viimeiset viikot ovat olleet minulle todella piinaavia. Olen odottanut lausuntoa kässäristäni. Kuura on muuttunut niin paljon siitä mitä se puoli vuotta sitten oli, etten tiennyt onko kässäri mennyt eteen vai taaksepäin. Olen pelännyt tehneeni turhaa työtä. Tänään sain ensimmäistä kertaa palautetta uudesta versiosta, jossa päähenkilöinä on tyttö ja poika.
Ja lausunto, jonka sain... on mainio! :) Kuuran lukenut arvioitsija puoltaa käsikirjoituksen kustantamista ja pitää sitä tarpeeksi omaleimaisena erottuakseen genrensä riveistä. Näin ollen kässärin mahdollisuudet sopimukseen ovat paremmat kuin koskaan. Minulle tämä lausunto vastaa lottovoittoa. Lopullisen tuuletuksen teen kuitenkin vasta sitten, kun nimeni on kustannussopimuksessa. Juuri nyt olen vain niin onnellinen ja malttamaton, että on pakko kirjoittaa väliaikaviestiä.
Nämä ovat jännittäviä aikoja Kuuran taipaleella. Vielä loppuun fiilistelybiisi (eikä kuvakaan ole tarinan kannalta yhtään hullumpi..)