Vapaus suunnitella uutta

Kyllä voi pieni ihminen olla helpottunut. Lähetin maanantaina Kuuran kustantajalle toimitettavaksi, mikä tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse suoda kyseiselle tekstille ajatustakaan seuraavaan kolmeen viikkoon. Goodbye Kuura, hello kirjahyllyn aarteet! Saan viimeinkin täyttää iltavapaani viihteellisellä lukemisella ja nollata pääni kaikesta editointiin liittyvästä. Loma tulee tarpeeseen. Olen viimeiset kaksi viikkoa uppoutunut niin antaumuksella Kuuran lauseisiin, että nuppi on mennyt ihan sekaisin. Takerrun pieniin epäkohtiin kässärissä ja koko julkaisuprosessissa ja teen yksityiskohdista tulivuoren kokoisia ongelmia. Ne ongelmat sitten valvottavat minua iltaisin, hermostuttavat iltalenkillä ja täyttävät pääni luennoilla, kun pitäisi keskittyä opetukseen. Ajatuslukkoa on vaikea avata muuten kuin ottamalla etäisyyttä koko käsikirjoitukseen.
Jos siis joku joskus kuvitteli, että kirjan julkaiseminen olisi pelkkää ihanuutta niin voi tulla katsomaan tämänhetkisiä silmäpussejani. 

Lomatauko ei toki tarkoita sitä, ettenkö pohtisi mitään kirjoitusharrastukseen liittyvää. En kirjoittaisi, jos en pitäisi siitä, joten tulen varmasti suunnittelemaan uutta käsikirjoitusta myös tauon aikana. Ideointi on nautinnollisimpia vaiheita koko käsisprojektissa. Yleensä tarinan kuviot muotoutuvat päässäni parhaiten silloin, kun on jo hämärää ja voi keskittyä musiikkiin. Se on vähän kuin elokuvaa katselisi. 
Samaisen asian yhteydessä pohdin myös uusia henkilöhahmoja seuraavaan kässäriini. 
Miten te luotte hahmonne? 
Itse tajusin, etten kykene kehittämään hahmoa täysin tyhjästä, vaan tarvitsen sille prototyypin joko tosielämästä tai näkemästäni elokuvasta/sarjasta/mainoksesta. Toisaalta sanon aina, ettei ystävieni kannata etsiä itseään tarinoistani, sillä hahmot eivät ole koskaan puhtaita kopioita prototyypeistään. On muistettava että fiktio on aina fiktiota, eikä mielestäni sen vuoksi ole mielekästä etsiä henkilöhahmoille tosielämän vastineita. Hahmot ovat toki voineet saada alun perin inspiraationsa lähipiiriini kuuluvista henkilöistä, mutta ne muotoutuvat omanlaisikseen persooniksi kuitenkin vasta tarinaa kirjoittaessani. Hahmo herää henkiin paperilla. Alkuun uuden hahmon ymmärtämistä helpottaa toki se, että on jokin malli, johon palata. 

Orange is the new black -sarjan Stella inspiroi Kuuran uutta hahmoa.

Mikä sitten saa valitsemaan juuri kyseisen hahmotyypin? Päätättekö henkilöhahmojenne persoonat arvalla, vai suositteko harkittua linjaa?
Omalla kohdallani minun on todettava, että sattumalla on suuri rooli siihen minkä luonteisia ja näköisiä hahmoja tarinoissani seikkailee. Sivuhahmot valikoituvat yleensä siten, että innostun äkkiseltään tietystä prototyypistä, ja haluan käyttää sitä tarinassani. Päähenkilöiden kanssa on tarkempaa. Hahmon luonne ja teot kun määrittävät pitkälti sen millainen tarinan juonesta kehittyy. Esimerkiksi Kuuran päähenkilöistä halusin mahdollisimman kaksijakoisia hahmoja, joten heidän kehittämisessään meni siltä osin pidempi tovi. 
Harvemmin kuitenkaan suunnittelen käsikirjoituksiani kohta kohdalta läpi. Näin jopa päähenkilöiden luonteille jää pientä liikkumavaraa. 

Etukansi

Behold! Tulevan esikoisromaanini Kuuran kansikuva on nyt valmis. Olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Lopultakin saan luvan julkaista blogini lukijoille ihanuuden, jonka kehitystä olen päässyt seuraamaan aina ensimmäisestä vedoksesta lähtien. 
Tuhannet kiitokset graafikolleni Karin Niemelle tarkasta työn jäljestä ja pitkästä pinnasta! Olen enemmän kuin tyytyväinen kannen lopputulokseen. Kovasti tässä vaiheessa tietenkin jännitetään mitä lukijat pitävät kannesta, mutta kaipa tuo kuuluu asiaan. Kuuran takia koko vuoteni näyttää olevan yhtä jännittämistä. Niin hyvässä kuin pahassa.

Toki kannen graafinen suunnittelu jatkuu vielä etukannenkin jälkeen. Pääsen seuraamaan seuraavaksi takakannen, selän ja kirjan liepeiden valmistumista. Ja lopuksi taiton tietenkin. Kirjan valmistuminen kiinnostaa minua muutenkin kuin tekstin tasolla, joten kirjoitan blogiini varmasti vielä erikseen kirjan taitosta, typografiasta ja sen sellaisesta. Tällä kertaa ajattelin avata hieman Kuuran kansiprosessin syntymistä ja yleistä tunnelmaa.

Minulla oli tosiaan se erikoinen tilanne, että menin ehdottamaan kustantajalleni oman graafikon käyttämistä. Karinin tyyli miellyttää silmääni kovasti, minkä vuoksi uskoin hänen tekevän oikeutta myös Kuuralle. Kustis uskoi samaan, joten meidät päästettiin töihin.
Ensimmäisellä viikolla lähdimme Karinin ja ystäväni Kaisun (joka on ollut korvaamaton apu Kuuran suunnittelussa, kiitos siitä!) kanssa mökille Joutsaan ideoimaan kansikuvaa. Ajatuksena oli nauttia viimeisistä lämpimistä kesäpäivistä, maistella juustoja ja viiniä ja siinä sivussa kehitellä varteenotettavia kansikuvaideoita.
Sanotaanko, että listan ensimmäinen puolisko toteutui. Kiitos Top Gunin, Harry Potterin ja 2012:n homma meni lievästi sanottua pelleilyksi. En voi vieläkään olla nauramatta, kun katson mökillä syntyneitä Kuuran luonnoskuvituksia. :'D Kolmensadan kilon hukasta tulikin sitten kolmensadan kilon kärsäkäs.





Kiitokset Kaisulle myös piristävistä hahmokuvista! On muuten aika virkistävää löytää lukijapalautteen seasta nopeita luonnoksia hahmoista ja heidän ilmeistään. Joskus raakaversiota kirjoittaessani googletin huvin vuoksi hahmoilleni kasvokuvat, mutta ne ovat sittemmin hävinneet. Aivan jokaista hahmoa en näe vieläkään kristallinkirkkaana mielessäni, minkä vuoksi on hauska nähdä kuinka hahmot saavat muodon lukijan piirroksissa. 

Dukes of Hazzard



Hauskaa meillä siis on ollut Kuuran kantta tehdessä. En kuitenkaan halua väittää, että koko prosessi olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Rankkaa työtä tämä on ollut - ja minä olin meistä se, jonka tarvitsi vain kommentoida! Annan kyllä kaiken kunnioitukseni graafikoille tästä lähtien. Ei ole helppoa toteuttaa eheää kantta toisen haparoivien ehdotusten ja mieltymysten mukaan. Meillä oli sentään se hyvä tilanne, että Karinilta tuli idea Kuuran nykyiseen kansikuvaan heti ensimmäisen viikon aikana. Aina lähtökohdat eivät ole niin suotuisat ja monesti koko kansi menee uusiksi aivan viime metreillä. 
Tällä kertaa kuitenkin kirjailijan ja graafikon näkemykset osuivat yks yhteen. :)

Kiitos Karin ja Kaisu! 

Paniikin poikasta

Kuuran toiseksi viimeinen editointikierros on pian paketissa. Olen taistellut kertojaäänien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Käytän kerronnassani siis yksikön ensimmäistä persoonaa ja tarkoitus olisi saada kahden päähenkilöni äänet erottumaan toisistaan selkeämmin. Minulle tehtävä on osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Kuten monet tietävätkin, olen juonipainotteinen kirjoittaja enkä ajattele tekstiäni juurikaan lauseentasolla ennen kuin on ihan pakko. Nyt se pakko sitten on. Ei auta kun kiristellä hampaita ja yrittää parhaani. Olen saanut erinomaisia neuvoja kustikselta ja kirjoittajakavereilta, mutta kukaan ei voi kädestä pitäen tulla näyttämään minulle kuinka 300 liuskaa kässäriäni editoidaan. Minun pitäisi osata tehdä se itse. 
Kustis saa Kuuran toimitettavakseen ensi sunnuntaina. Odotan mielenkiinnolla miten paljon hän kieleeni kajoaa. Lähtökohtaisesti minulle on sanottu, että käsikirjoitus on harvinaisen valmis, eikä sille tarvitse tehdä enää muuta kuin viilausta. Se tuntuu sekä helpottavalta, että kauhealta tietää, koska joka kerta käsikirjoituksen luettuani löydän sieltä uusia kammottavia kohtia. 
Ajatella, että saan enää yhden kokonaisen editointikierroksen tämän jälkeen ennen lopullista oikolukua. Viimeinen mahdollisuuteni muuttaa ilmaisuani - hyi, vatsassa alkaa muljua. Tässä sen näkee kuinka kesken olen vielä kirjoittajana. Sitä kun haluaisi olla niin paljon parempi, mutta omat rajat tulevat auttamatta vastaan. Julkaisupaniikki, tästäkö se lähtee?

Löysin muuten tässä taannoin biisin, joka sai silmäni pyöristymään. Kyseinen kappale oli nimittäin kuin suoraan tehty toiselle päähenkilölleni. Aaron, tuo ihanan syntinen dramaqueenini. <3 Hänen näkökulmansa tuotti minulle aikoinaan todellisia vaikeuksia, mutta hahmoon tutustuttuani aloin pitää hänestä aina vain enemmän. Lempihahmoni, voisin todeta.