Paniikin poikasta

Kuuran toiseksi viimeinen editointikierros on pian paketissa. Olen taistellut kertojaäänien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Käytän kerronnassani siis yksikön ensimmäistä persoonaa ja tarkoitus olisi saada kahden päähenkilöni äänet erottumaan toisistaan selkeämmin. Minulle tehtävä on osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Kuten monet tietävätkin, olen juonipainotteinen kirjoittaja enkä ajattele tekstiäni juurikaan lauseentasolla ennen kuin on ihan pakko. Nyt se pakko sitten on. Ei auta kun kiristellä hampaita ja yrittää parhaani. Olen saanut erinomaisia neuvoja kustikselta ja kirjoittajakavereilta, mutta kukaan ei voi kädestä pitäen tulla näyttämään minulle kuinka 300 liuskaa kässäriäni editoidaan. Minun pitäisi osata tehdä se itse. 
Kustis saa Kuuran toimitettavakseen ensi sunnuntaina. Odotan mielenkiinnolla miten paljon hän kieleeni kajoaa. Lähtökohtaisesti minulle on sanottu, että käsikirjoitus on harvinaisen valmis, eikä sille tarvitse tehdä enää muuta kuin viilausta. Se tuntuu sekä helpottavalta, että kauhealta tietää, koska joka kerta käsikirjoituksen luettuani löydän sieltä uusia kammottavia kohtia. 
Ajatella, että saan enää yhden kokonaisen editointikierroksen tämän jälkeen ennen lopullista oikolukua. Viimeinen mahdollisuuteni muuttaa ilmaisuani - hyi, vatsassa alkaa muljua. Tässä sen näkee kuinka kesken olen vielä kirjoittajana. Sitä kun haluaisi olla niin paljon parempi, mutta omat rajat tulevat auttamatta vastaan. Julkaisupaniikki, tästäkö se lähtee?

Löysin muuten tässä taannoin biisin, joka sai silmäni pyöristymään. Kyseinen kappale oli nimittäin kuin suoraan tehty toiselle päähenkilölleni. Aaron, tuo ihanan syntinen dramaqueenini. <3 Hänen näkökulmansa tuotti minulle aikoinaan todellisia vaikeuksia, mutta hahmoon tutustuttuani aloin pitää hänestä aina vain enemmän. Lempihahmoni, voisin todeta. 


2 kommenttia

  1. Sitten kun teksti on pari viikkoa ollut jo lopullisesti lähetettynä niin alkaa helpottaa. :D Oikoluvussakin saa vähä vielä tökkiä lauseita kivempaan muotoon. Kuura ehtii kyllä valmistua ja hioutua parhaimpiinsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta. :) Mielialat lentelevät kyllä laidasta laitaan. Välillä kun editointi sujuu hyvin, ajatus julkaisustakin tuntuu oikein mukavalta. Päinvastoin taas kun eteen tulee lukuja, joissa lähes jokaiseen lauseeseen on kajottava, sitä vain toivoisi että voisi vetää kässärin takaisin pöytälaatikon uumeniin. Olen kyllä niin onnellinen sitten, kun taittoversio on valmis eikä minun tarvitse vaivata päätäni enää editointiin liittyvillä asioilla. ^-^''

      Poista