Tykkää Facebookissa

Olen pistänyt merkille, että useimmat blogit ovat laajentaneet reviiriään Facebookin puolelle. Mielestäni se on oikein toimiva ratkaisu ilmoittaa blogipäivityksistään myös sellaisille ihmisille, jotka eivät Bloggeria käytä tai seuraa. Itse näen sen hieman blogia nopeampana tapana reagoida ja tiedottaa asioista.
Tämän vuoksi päätimme pienen Kuura-ryhmämme kanssa pistää pystyyn kirjan viralliset fb-sivut. Graafikkoni teki bannerin, minä sisällön. 

(c) Karin Niemi
Kuuran sivujen tarkoitus on ennen kaikkea toimia tiedotuskanavana kirjaan liittyvistä asioista. Etenkin lähipiirini kokee tämän hyödylliseksi, koska kaikki eivät seuraa blogiani. Monet näkivät jopa kirjan kannen ensimmäistä kertaa juurin fb-sivujen kautta. 


Esikoiseni markkinointi on siis jo polkaistu käyntiin. Myllylahden katalogi ilmestyi muutama viikko sitten, ja sen myötä julkaistiin myös Kuuran esittelyteksti. Katalogiin voi tutustua täältä.  Kirjan tiedot löytyvät lisäksi kustantajan verkkosivuilta, josta Kuuraa saa ennakkotilattua. Risingshadow on lisännyt Kuuran sivuilleen, ja pari blogia maininnut kirjan lukulistallaan. 

On ollut aika outoa nähdä oma kirja virallisesti esiteltynä. Pelottavaa ja ehkä vähän ahdistavaakin, jos rehellisiä ollaan. Tajusin, että kirja on oikeasti tulossa eikä tunne ole ollut pelkästään innostunut ja odottava. Kuvittelen mielessäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja haluaisin piiloutua komeroon. Ajattelen kirjoittamaani genreä ja toivon, että olisin valinnut jotain älykkäämpää ja puhuttelevampaa. Sitten muistan miksi ja kenelle kirjoitan, mietin saamiani lukijapalautteita ja rauhoitun vähän. Kai tämä on normaalia. 

Kuura lähtee oikoluettavaksi tänään. Sen jälkeen teksti ei ole enää minun käsissäni, niin oudolta kuin ajatus tuntuukin. Taidan pitää joulunkuun ajan taukoa kirjoittamisesta. Pieni paussi tekee varmasti hyvää.

Liebster Award

Blogeissa kiertää paraikaa kaunis kysymyshaaste Liebster Award. Tunnuksen lahjoitti minulle vaarna Päiväunien salainen elämä -blogista. Kiitokset hänelle ihanasta eleestä! Olenkin toivonut, että pääsisin vastaamaan kysymyksiin. Tämä on mukavan kevyttä vaihtelua blogin päivittämiseen.


Haasteen säännöt ovat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastauksia vaarnan kysymyksiin:

1. Mitä on työn alla juuri nyt?
Työn alla on tällä hetkellä tulevan esikoisromaanini Kuuran viimeistely. Teen viimeisiä muokkauksia tekstiin, ennen kuin kässäri lähtee oikoluettavaksi. Deadline on ensi sunnuntaina, joten pitkään tämän kanssa ei tarvitse enää painiksella. Sunnuntain jälkeen siirryn kirjoittamaan Kuuran jatko-osaa, jonka alkua testailin jo hieman Nanowrimossa.

2. Kuka on tärkein kirjallinen esikuvasi?
Tämä on paha, koska hyviä esikuvia on niin monia. Tällä erää mainitsen kuitenkin Siiri Enorannan. Paitsi että hänen kirjansa ovat aivan omaa luokkaansa, kirjailijan julkinen esiintyminen on myös jotain todella suloista katseltavaa. Enoranta on nöyrä, hertaainen ja lähestyttävä. Häntä voin siis pitää esikuvanani, vaikka omalla luonteellani tulen tuskin koskaan saavuttamaan samanlaista rauhallisuutta.

3. Onko sinulla teksteissä toistuvia suosikkisanoja?
Ne vaihtelevat. Enemmän minua häiritsevät kuvaamani eleet, jotka toistuvat hahmoilla usein. Näitä ovat kulmien kohauttelut, huokailut, tuhahdukset, hymähdykset tms. Tietyt lauserakenteet toistuvat myös kaavamaisesti, jos kirjoitan pitkiä pätkiä yhteen soittoon.

4. Mietitkö/työstätkö kirjoitustyyliäsi tietoisesti?
Nykyään, kyllä. Tiedän, että se on alue, jossa minulla on eniten petrattavaa, joten yritän kehittyä paremmaksi juuri tyylillisellä saralla. Pääasiassa pyrin työstämään tyyliä vasta editointivaiheessa. Käsikirjoituksen ensimmäistä versiota rakentaessani en halua ajatella näitä asioita liian paljon, jotta flow ei katkeaisi. Nanowrimon aikaan huomasin kuitenkin, etten pysty samanlaiseen lennokuuteen kuin ennen. Kuuran editoiminen on aikaansaanut sen, että syynään lauseita pidempään ja teen niistä kerralla valmiita. Saa nähdä muuttuuko asia, kun uusi käsikirjoitus etenee alkukohtauksiaan pidemmälle.

5. Mistä haluaisit kirjoittaa muttet uskalla?
Kuura taitaa osaltaan edustaa juuri sellaista käsikirjoitusta: olen aina rakastanut ihmissusia - olen fani - ja halusin kirjoittaa niistä silläkin uhalla, että tiesin ihmissusien olevan nuortenkirjallisuudessa menneen talven lumia. Samasta syystä jännitän kirjan vastaanottoa nyt enemmän kuin koskaan. En tiedä olisinko sittenkään valinnut tätä aihetta, jos saisin uudelleen valita.

6. Millainen oli ensimmäinen tarinasi?
Itse asiassa se ei ole kovinkaan erilainen Kuuraan verrattuna. Bluesissa oli myös ihmissusia, joskin ne olivat soluttautuneet normaalin väestön sekaan. Kirjoitin tarinan lukion kolmosella ja olin siitä suunnattoman innoissani. Blues venähti 160 000 sanan mittaiseksi tiiliskiveksi. Nykyään kun plärään kyseistä tekstitiedostoa läpi, en voi kuin ihmetellä miten olen saanut kaiken sen työmäärän tehtyä yhden vuoden aikana. Se käsikirjoitus opetti paljon kirjoittamisesta ja pitkäjänteisyydestä.

7. Harrastatko muuta kulttuuria kuin kirjoittamista?
En enää nykyään. Tapasin soittaa pianoa, laulaa kuorossa ja tanssia hiphopia kun olin nuorempi, mutta nykyisin vapaa-aika kuluu koiran, kavereiden ja kässärin seurassa. Elokuvat ovat jääneet Hansin tulon myötä myös vähemmälle huomiolla. Ennen kävin leffassa pari, kolme kertaa kuussa, nykyään on hyvä jos kerran kuussa muistan sivistää itseäni.

8. Mikä fiktionaalinen hahmo on jäänyt ihosi alle?
Omat hahmot toki siksi, että niiden kanssa on viettänyt niin paljon aikaa. Tällä hetkellä pinnan alla vaikuttaa eniten Kuuran jatko-osassa esiintyvä Petra. Mutta jos omia käsikirjoituksia ei oteta huomioon, yksi vahvasti mieleen jäänyt hahmo on Stephen Kingin Under the Domen Junior. Ei siis sarjassa esiintyvä Junior, vaan alkuperäinen romaanin henkilöhahmo. Kingillä on paljon muitakin hahmoja, jotka ovat onnistuneet pääsemään ihon alle.

9 Millä tavoin ruokit muusaasi? Vai onko sinulla muusaa?
Muusa oli. Joskus. Ruokin sitä silloin kynttilöillä, kaakaolla, jouluomenasiiderillä ja elokuvamusiikeilla. Tällä hetkellä kirjoittaminen on ollut kuitenkin niin teknistä ja mekaanista hommaa, ettei muusalle ole jäänyt tilaa.

10. Käytkö usein kirjastossa?
En ole ottanut sitä tavaksi. Rakastan kirjaston tunnelmaa ja siellä työskentelyä, mutta kirjoja lainaan lähinnä koulua varten. Minulla on joku kummallinen pakkomielle omistaa lukemani kirjat. Samoin olen kauhean tarkka kansien yleisestä kunnosta, minkä vuoksi kirjastojen kuluneet, päällystetyt kirjat ja hiirenkorville taitetut sivut usein häiritsevät.

11. Mikä on suurin ilosi lukijana?
Se tunne, kun lukee jotain niin hyvää, että on kuin riivattu kirjan loputtua. Sama koskee elokuvien katselua. Samalla se on aika turmiollinen olotila, koska oma käsis muuttuu auttamatta surkeaksi ja mitättömäksi lukemani teoksen rinnalla, enkä pysty työstämään uutta tekstiä, ennen kuin pahin hurmio on haihtunut. Voisin siis todeta, että suurin iloni lukijana on samalla suurin suruni.

Siinäpä nuo! Kiitokset kysymyksistä, näihin oli oikein hauska vastata. Seuraavaksi minun olisi määrä nimetä 5-10 bloggaajaa, jotka mielestäni ansaitsevat tunnuksen. Kapinoin ja nimeän vain neljä.
Välitän Liebster Awardin milkoushalle, Satsulle, Deelle ja Malnalle.

Kirjaan teille 11 kysymystä, joihin voitte halutessanne vastata. Osa kysymyksistä on otettu muilta bloggaajilta, koska ne toimivat enkä halua keksiä hyvin pyörivää pyörää uudelleen.

1. Mitä on työn alla juuri nyt?
2. Ajatteletko lukijaa, kun kirjoitat?
3. Pisin kirjoitustaukosi?
4. Missä ja milloin kirjoitat?
5. Luetko kirjoitusoppaita?
6. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
7. Mitä mieltä olet sähkökirjoista?
8. Oletko jäänyt viime aikoina koukkuun johonkin kirjasarjaan, televisioon, musiikkiin tms.?
9. Kenelle annoit viimeksi kirjalahjan ja mikä kirja oli kyseessä?
10. Tapaatko jättää kirjan lukemisen kesken, jos tarina/tyyli ei miellytä?
11. Onko sinulla soundtrackejä/biisilistoja omille käsikirjoituksillesi? Millaisia?

Huh, olipas vaikea saada koottua noin monta kysymystä. Mutta siinä ne nyt ovat. Toivottavasti viihdytte niiden parissa!

Ihana kamala high tech

Nanokuukausi on edennyt melkein puoliväliin, ja suurin osa kirjoittajista on ylittänyt 10 000 sanan rajan. Minunkin piti olla heidän joukossaan. Kuuran jatko-osa (jonka työnimi on vaihtunut Myrskyksi) edistyi hieman tahmeahkon alun jälkeen hienosti, ja olin vasta pääsemässä vauhtiin sen kanssa. Onneksi en kuitenkaan päässyt, koska siinä tapauksessa menetetty tekstitiedosto olisi harmittanut vielä enemmän.
Kyllä vain, Myrsky katosi bittiavaruuteen eilen.

Olin suunnitellut MacBook Airin hankkimista jo pitkään, ja pari viikkoa sitten marssin viimein kotiin hopeinen omena kainalossani. Mac on kaikin puolin ihana. Olen kuskannut sitä mukanani kahvilaan ja kirjastoon ja jopa koulumatkoilla olen nykäissyt sen laukusta syliini ja kirjoittanut Myrskyä. Kone on niin kummallisen kevyt ja mukava kirjoittaa, että jo pelkästään se on innostanut jatkamaan uutta käsikirjoitusta eteenpäin. On se vaan niin nätti!

Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Macissa on paljon uusia asioita, joita minun on vielä opeteltava. Pilvipalveluiden käyttäminen piti olla varma valinta pitää tekstitiedostot turvassa. Toisin kuitenkin kävi.

Kun eilen tajusin Myrskyn kadonneen, naamalleni valahti ensin surullisen kuuluisa "oh f**k" -kuumotus. Sen jälkeen tuli epäusko ja lopulta epätoivo, kun puheluita soiteltuani tajusin, ettei asialle todennäköisesti pysty tekemään mitään. Myrskyn alku on historiaa. En menettänyt onneksi kuin kymmenisen sivua, mutta kyseessä oli silti usean illan aikaansaannos. Menetys on menetys, oli kyseessä kuinka iso tiedosto hyvänsä.
Tästä syystä joudun luopumaan myös osallisuudestani Nanowrimoon. Vähänhän se harmittaa, vaikka aikaisemmalla kirjoitustahdillani olisin tuskin maaliin asti päässyt muutenkaan. Tässä kuussa on ollut ihan liikaa töitä, kouluhommia ja Kuuran editoimista oikolukukuntoon. Ehkä yritän omaa Nanoa joulukuussa? Ihan vielä en jaksa kirjoittaa uusiksi samoja asioita, joiden kimpussa painiskelin koko edellisviikon. Myöhemmin sitten.

Täysin maani myyneenä en tekstitiedoston katoamisesta kuitenkaan ole. Koko eilisillan hoin itselleni, kuinka pystyn kirjoittamaan alun uudestaan entistä parempana. Myrskystä tulee hieno. Olen kauhean hurmaantunut sen neljään uuteen henkilöhahmoon. Päässäni surraa dialogia ja tapahtumia loppukohtauksesta. Pääsisipä jo sinne asti.