Ihana kamala high tech

Nanokuukausi on edennyt melkein puoliväliin, ja suurin osa kirjoittajista on ylittänyt 10 000 sanan rajan. Minunkin piti olla heidän joukossaan. Kuuran jatko-osa (jonka työnimi on vaihtunut Myrskyksi) edistyi hieman tahmeahkon alun jälkeen hienosti, ja olin vasta pääsemässä vauhtiin sen kanssa. Onneksi en kuitenkaan päässyt, koska siinä tapauksessa menetetty tekstitiedosto olisi harmittanut vielä enemmän.
Kyllä vain, Myrsky katosi bittiavaruuteen eilen.

Olin suunnitellut MacBook Airin hankkimista jo pitkään, ja pari viikkoa sitten marssin viimein kotiin hopeinen omena kainalossani. Mac on kaikin puolin ihana. Olen kuskannut sitä mukanani kahvilaan ja kirjastoon ja jopa koulumatkoilla olen nykäissyt sen laukusta syliini ja kirjoittanut Myrskyä. Kone on niin kummallisen kevyt ja mukava kirjoittaa, että jo pelkästään se on innostanut jatkamaan uutta käsikirjoitusta eteenpäin. On se vaan niin nätti!

Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Macissa on paljon uusia asioita, joita minun on vielä opeteltava. Pilvipalveluiden käyttäminen piti olla varma valinta pitää tekstitiedostot turvassa. Toisin kuitenkin kävi.

Kun eilen tajusin Myrskyn kadonneen, naamalleni valahti ensin surullisen kuuluisa "oh f**k" -kuumotus. Sen jälkeen tuli epäusko ja lopulta epätoivo, kun puheluita soiteltuani tajusin, ettei asialle todennäköisesti pysty tekemään mitään. Myrskyn alku on historiaa. En menettänyt onneksi kuin kymmenisen sivua, mutta kyseessä oli silti usean illan aikaansaannos. Menetys on menetys, oli kyseessä kuinka iso tiedosto hyvänsä.
Tästä syystä joudun luopumaan myös osallisuudestani Nanowrimoon. Vähänhän se harmittaa, vaikka aikaisemmalla kirjoitustahdillani olisin tuskin maaliin asti päässyt muutenkaan. Tässä kuussa on ollut ihan liikaa töitä, kouluhommia ja Kuuran editoimista oikolukukuntoon. Ehkä yritän omaa Nanoa joulukuussa? Ihan vielä en jaksa kirjoittaa uusiksi samoja asioita, joiden kimpussa painiskelin koko edellisviikon. Myöhemmin sitten.

Täysin maani myyneenä en tekstitiedoston katoamisesta kuitenkaan ole. Koko eilisillan hoin itselleni, kuinka pystyn kirjoittamaan alun uudestaan entistä parempana. Myrskystä tulee hieno. Olen kauhean hurmaantunut sen neljään uuteen henkilöhahmoon. Päässäni surraa dialogia ja tapahtumia loppukohtauksesta. Pääsisipä jo sinne asti.

10 kommenttia

  1. Voi ei, tekniikka tuntuu pettävän aina väärällä hetkellä... Itsellänikin katosi 2013 nanosta keskeltä päivän tai parin kirjoitusurakka. Onneksi olin silloin edellä aikataulusta joten voittoa menetys ei estänyt, vaikka masensi kyllä. Jälkeenpäin ajatellen uudelleen kirjoitettu osuus oli kyllä parempi kuin alkuperäinen. :D Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin päivän nanourakka! Huh! Nanossahan päivän duuni voi tarkoittaa helposti parin tuhannen sanan katkelmaa. Nostan kyllä hattua, että pystyit pitämään hermosi ja kirjoittamaan menetetyn kohtauksen samantien uusiksi. Minä tarvitsen vähintään viikon tauon, ennen kuin pystyn palaamaan takaisin käsikirjoituksen pariin. Tähän vaikuttaa ehkä sekin, että olin kirjoittanut hävinneen tekstipätkän erityisen huolellisesti.

      Mutta virheistä oppii, ja nyt minulla on ainakin selkeä mielikuva siitä, miten alku tulee rakentumaan. Kirjoittaminenkin käy varmasti sujuvammin kuin ensimmäisellä kerralla.

      Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta! :)

      Poista
  2. Argh!! Tosi harmillista :(. Kiva kuulla silti, että Kuuran jatko-osa on muotoutumassa ja työn alla. Jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin pääsi käymään. x) Näköjään kaikki on pakko oppia kantapään kautta.

      Ja kyllä, Kuuran jatko-osa on päässäni valmiina ja odottaa pääsyä paperille. Toivottavasti se vastaa lukijoiden odotuksiin. Jännittää jo nyt...

      Poista
  3. Voi ei, tuo on kyllä kirjoittajan pahin painajainen!
    Varmasti kymmenen sivun katoaminen harmittaa, onhan se paljon. Mutta ehkä uudelleen kirjoitetusta tulee vielä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Vaikka kyseessä oli vain kymmenen sivua, oli tunne silti todella kuvottava, kun tajusin tiedoston kadonneen. Toivottavasti en joudu kokemaan samaa enää toista kertaa.

      Jep, yritän tehdä uudesta alusta alkuperäistä paremman. :) Ajatus siitä, että kirjoitin vuosi sitten Kuuraan 6 erilaista alkua, on juuri nyt aika lohdullinen.

      Poista
  4. Aika kurjaa, mutta onneksi sitä ei tosiaan ollut sitä kymmentä sivua enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! En halua edes kuvitella, miltä kokonaisen käsikirjoituksen menettäminen voisi tuntua. Nyt oli onni onnettomuudessa, että menetys koski vain kymmenkunta sivua.

      Poista
  5. Blogissani on sinulle haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! ^-^ Kiitos paljon! Vastaan haastekysymyksiin mahdollisimman pian. Näytti mielenkiintoiselta!

      Poista