Kustannussopimus trilogialle

Pienet kippistelyt Hard Rock Caféssa.
Olen antanut tästä vihiä jo aikaisemmissa postauksissani, mutta nyt se on virallista: Kuurasta tulee trilogia. Postimies pudotti eilen laatikkooni kustannussopimuksen, joka sitoo minut kirjoittamaan Kuuran tulevat jatko-osat, Myrskyn ja Ruskan, samalle kustantajalle. Päätöstä ei tarvinnut miettiä kovin montaa sekuntia. Pengoin laukusta kädet täristen ensimmäisen löytämäni kuulakärkikynän ja sutaisin allekirjoitukseni molempiin kopioihin Hell yeah! -tyyliin. 
Olen toivonut tätä siitä lähtien, kun kirjoitin Kuuran ensimmäisen version. Minun mielessäni tarina jatkuu vielä kahden osan verran, vaikka vuosi sitten muistutinkin itseäni jatkuvasti siitä, että on ihme jos saan sopimusta ensimmäisellekään osalle. Näin kuitenkin kävi, ja näillä näkymin tulen viettämään kaksi seuraavaa vuotta Inkan ja Aaronin seurassa. 

Kustannussopimus kirjoittamattomista käsikirjoituksista tuo kuitenkin myös tulivuoren kokoisen vastuun. Ensinnäkin on deadlinet. Sopimuksessa lukee joustavasti "Tavoitteena julkaista kirjat, kun ne ovat valmiit", mutta suullisesti olen sopinut kustantajan kanssa, että kirjat julkaistaan vuoden välein. Myrskyn on siis oltava toimitusta vaille valmis ensi syksyyn mennessä. Tiedänpähän mihin tulen käyttämään vapaa-aikani ensi kevään ja kesän aikana.  

Toinen huolestuttava asia on tarina ja sen tulevat juonikuviot. Itse olen kauhean innoissani Myrskystä ja Ruskasta ja olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Myrsky nousee Kuuraan verrattuna täysin uudelle tasolle, mutta siinä on myös eroavaisuuksia, jotka voivat jakaa mielipiteitä. Pelkään, ettei jatko-osista pidetä. Kustannussopimuksen kohta "Kustantaja sitoutuu julkaisemaan teokset, mikäli niiden taso vastaa Kuura-käsikirjoituksen tasoa" huolestuttaa, vaikka asia kaiken järjen mukaan kuuluu olla ilmaistuna juuri noin. Pakkohan kustantajalla on joku takuu olla siitä, etten kirjoita täysin jakomielitautista huuhaata. 

Huh, tiedän ettei minun pitäisi ajatella lukijaa liikaa, mutta se on vaikeaa. Niin kauan kun tarina on pöytälaatikossani, se on minun ja saan luoda sille juuri sellaisen lopun kun haluan. Mutta minun silmissäni tarina ei kuulu enää vain kirjailijalle siinä vaiheessa, kun teksti julkaistaan. Kuuran lähestyvä julkaisu on saanut minut ajattelemaan lukijaa entistä enemmän. Mietin mitä kohderyhmäni mahdollisesti tarinalta toivoo jatkossa ja mitä ratkaisuja en ainakaan saa mennä tekemään. Juuri nyt tuntuu, että kirjoitan tarinan ensisijaisesti lukijalle, en itselleni kuten Kuuran ensimmäistä versiota kirjoittaessani tein. 
Mielenkiintoista on se, ettei asian tiedostaminen tunnu kaikesta huolimatta negatiiviselta. Hieman hermostuttavalta ehkä, mutta ennen kaikkea innoittavalta. Olen luvannut jo itselleni, että teen Myrskystä parhaimman kässärini ikinä. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Soppareita käytiin juhlistamassa Lissien keikalla.

Miniloma kirjoittamisesta

Joulu lähestyy ja omalta osaltani vuoden kirjoitustyöt on viimein pistetty pakettiin. Koulu vaatii vielä yhden esseen palautuksen ja vuoroja Akateemisessa kirjakaupassa riittää, mutta käsikirjoitusten osalta olen nostanut sormeni pois näppäimistöltä. Kuura lähti taittoon maanantaina, mikä on sinänsä huojentava asia. Olen pakertanut kyseisen käsikirjoituksen parissa nyt vuoden päivät, joten päästän mielelläni tekstin käsistäni. Tulen lukemaan käsikirjoitukseni vielä yhden kerran - taittoversion - mutta sen jälkeen luulen, etten halua nähdä Kuuran lauseita pitkään aikaan. Ymmärrän hyvin miksi jotkut kirjailijat eivät lue omia kirjoituksiaan enää sitten, kun kirja on kansissa. Saatan hyvin olla yksi heistä.

Jatkan kirjoittamista uudelleen tammikuussa 2016. Lähdemme kustiksen ja pienen kirjoittajaporukan kanssa Saloon Mathildedaliin viikonlopuksi työstämään käsikirjoituksiamme, ja tiedän jo nyt minkä proggiksen ääressä minut siellä nähdään. Parempi toivoa, ettei Myrskyn alku katoa jälleen kuin pieru Saharaan - siinä tapauksessa täytyisi varmaan uskoa, ettei kohtalo halua tämän käsikirjoituksen syntyvän.
Toisaalta viime päivien puheiden perusteella on aika selvää, ettei kohtalolla tai oikuttelevilla Macbookeilla ole paljoa puuttumista Kuuran jatko-osien syntymiseen enää. Myrskyyn ja Ruskaan liittyen minulla on mukavia uutisia, joista infoan hieman myöhemmin.

Loppuun vielä illan fiilistelymusaa! En ole editoidessa kuunnellut muuta kuin vaimeita soundtrackeja, joissa ei ole laulua mukana. Nautin nyt siis oikein olan takaa biiseistä, joiden sanoitusta saa pysähtyä kuuntelemaan. Tietenkin näinä päivinä kaikki liittyy maailmassani jollain tavalla Kuuraan, niin tekee myös tämä biisi:


P.S. Kirjailijahaastatteluni löytyy Myllylahden sivuilta! Vastaukseni voivat olla blogiani lukeneille entuudestaan tuttuja juttuja, mutta käykää silti lukaisemassa. :)