Hyvää joulua!

Hyvää joulua vielä kerran kaikille! Tarkoitus oli tehdä joulupäivitys ajallaan, mutta en joutanut tietokoneelle viikonlopun aikana kertaakaan. Perheessämme on kaksi pientä vauvaa, eikä sellaisten himpuloiden läsnäollessa halua hautautua tietokoneen taakse. Meillä oli oikein rauhallinen ja lämpöinen joulu. Söimme, saunoimme ja pelasimme lautapeliä nimeltä Place (joka sai matkakuumeeni vain pahenemaan). En saanut joululahjaksi yhtään kirjaa, mutta se ei sinänsä haitannut, koska olen hamstrannut lukukappaleita töistä ihan liikaa viime aikoina. Sen sijaan sain lupauksen kauan toivomastani järjestelmäkamerasta! Vanhempani antavat minun valita mallin, joten vielä en saanut kameraa käsiini, mutta kohta, kohta... <3

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Tässä vaiheessa vuotta on ollut tavallista listata vuoden aikana luetut kirjat ja muut kertyneet saavutukset. Minä en osaa käyttää Goodreadsia riittävän hyvin, jotta osaisin löytää sieltä kaikki tänä vuonna lukemani kirjat listattuna. Twitteriä selanneena tiedän, että sellainen lista pitäisi olla jossain nähtävissä. Joka tapauksessa epäilen lukeneeni tänä vuonna noin 25 kirjaa. Aika vähän kun vertaa useimpien kirjabloggareiden määrään, mutta minulle se on oikein keskivertosaavutus. Suuri osa vapaa-ajasta on mennyt oman kirjan ympärillä ähertämiseen. 

Kuura julkaistiin huhtikuun lopulla, vaikka minusta tuntuu kuin siitä olisi kukunut jo pieni ikuisuus. Kajon kirjoittamisen aloitin niin ikään maaliskuussa (muistaakseni), ja olenkin naputellut uutta kässäriä pitkin vuotta. Olen myös aktivoitunut jonkin verran somessa ja päivitellyt hiljakseen Kuuran Facebookia ja omaa Instagram-tiliäni. En halua pakottaa itseäni someaktiiviseksi, joten yritän päivittää sivuja oman fiiliksen ja viitsimisen ehdoilla. On ihan mahdollista, että tuleva kamerani aktivoittaa minua Instan puolella jonkin verran. Haluan opetella hyväksi valokuvaajaksi!

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut oikein tapahtumarikas. Uusia kokemuksia on tullut paljon, uusia ihmisiä ja uutta tietoa. Kirjamaailma on muuttunut selkeämmäksi, ja jotenkin sellainen mystinen ja taianomainen mielikuva kustannusalasta on haihtunut. Toisaalta se ei minua juuri nyt haittaa. En ehkä ole yhtä kunnianhimoinen kuin 18-vuotiaana ensimmäistä käsikirjoitustani kirjoittaessani, mutta minulla on enemmän realistisia tavoitteita, jotka tiedän voivani vielä saavuttaa. 

Mitä toivon ensi vuodelta? Eniten toivon Kajon valmistuvan eheänä ja kauniina nuortenromaanina ensi kesään mennessä. Toivon sen tuovan minulle uusia lukijoita ja keikkoja. Toivon saavani Ruskan raakaversion valmiiksi ja toivon editoimisen jälkeen voivani jättää kirjoittamisen vuodeksi tai pariksi. Toivon voivani matkustaa ja valokuvata paljon. 

Niin ja uusi tatuointi! Sen ajattelin hankkia myös. Ehkä jotain Kuuraan liittyvää - ei mitään liian selkeää, mutta jotain, joka muistuttaa minua esikoisromaanistani. Kukkia tai susitaidetta tai ehkä molempia? Visioita on, niitä pitää vain vielä vähän työstää.

Kuuratee (c) Kaisu Sandberg

Pako Berliiniin

Kaunista joulukuun alkua kaikille! Ajattelin kirjoittaa tällaisen pienen "mitä kuuluu" -postauksen blogia virkistääkseni, vaikka mitään kovin mainittavaa ei ole kuluneiden viikkojen aikana tapahtunut. Miten aika on mennytkin näin nopeasti? Päivät juoksevat, ja vaikka minusta tuntuu että olen jatkuvassa liikkeessä ja yritän joka päivä saada asioita eteenpäin, en edisty tarpeeksi reippaasti.

Lyhyesti sanottua: minulle tulee kamala kiire editoida Kajo julkaisukuntoon. En olisi asiasta huolissani, jos viettäisin normaalin joululoman ja minulla olisi vapaapäiviä. Ongelma on, ettei vapaapäiviä juuri ole. Työskentelen, juoksen kotiin huolehtimaan Hansista ja siinä välissä yritän vastata sähköposteihin, päivittää somea ja kirjoittaa tilattuja lehtijuttuja (!!seuratkaa Demiä lähitulevaisuudessa!!). Olen ajatellut vääristyneesti, että minulla on aikaa editoida Kajoa, mutta hyvänen aika, eihän tässä ole montaa kuukautta enää sovittuun deadlineen. On pakko pistää isompi vaihde päälle ja tarttua kunnolla tuumasta toimeen.

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Pientä energiaboostiakin on tullut haettua arkista puurtamista varten. Lomailua, arjesta irtautumista. Toden totta tarvitsin sitä! Kuten some-kanaviani seuranneet tietävät, palasin vastikään Berliinistä kaupunkilomaltani. On kummallista, miten arjen kiireet ja huolet jäävät taakse sillä sekunnilla, kun lentokone nousee ilmaan. En murehtinut Kajosta lainkaan lomalla ollessani. Päinvastoin. Mielessäni kävi, että ehkä kunnollinen tauko tekisi minulle hyvää. 

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Jatkuva deadlinen kyttääminen on alkanut kyllästyttää. Rakastan kirjoittamista, mutta kiire on syönyt siltä pohjaa. Minusta on tullut kriittisempi, teknisempi ja markkinamielisempi. Berliinissä ollessani minusta tuli ihan eri ihminen. Oloni oli keveämpi ja tunsin itseni vapaaksi tavalla, jota en ole tuntenut kotona tietokoneen ääressä moniin kuukausiin. Aivoni ikään kuin tuulettuivat. Saksan junissa ja metroissa huomasin jopa ideoivani Ruskan tulevia juonikuvioita muotoon aivan uudenlaisella luontevuudella ja innolla. Se kävi yhtä helposti kuin Kuuran ensimmäisen version kirjoittaminen. Jos vain olisikin ollut läppäri mukana... tai äh, hyvä vain ettei ollut.


Kuva (c) Kaisu Sandberg
Vaikea siis sanoa miten tästä jatkan. Kirjoitan toki Ruskan keväälle 2018, koska niin on sovittu kustantajan kanssa, mutta sen jälkeen breikki on aivan välttämätön. En yhtään ihmettelisi, vaikka lähtisin ulkomaille reppureissaamaan ja jättäisin kirjoittamishommat siksi aikaa kokonaan. Kokeilisin tehdä jotain muuta välillä. Valokuvaaminen kiinnostaa. Toivoin omaa järkkäriä joululahjaksi. <3

Kuva (c) Kaisu Sandberg

Kajon soittolista

Innostuin eilen illalla siistimään Kajon Spotify-soittolistaa, joka on kasvanut ja muovaantunut kuluvan vuoden sisällä. Nyt kuitenkin poistin listasta kaikki turhat biisit ja jätin jäljelle vain ne, jotka kuvaavat tiettyä lukua tarinassa. Biisejä on yhteensä 23 - yksi kullekin luvulle. Järjestelin ne vielä kronologisesti oikeaan järjestykseen.
Uteliaimmat lukijat voivat nyt siis fiilistellä Kajon tunnelmaa ja arvailla tapahtumia, koska useimpien biisien sanoitukset vastaavat aika hyvin Kajon kohtauksia. Olen tästä todella fiiliksissäni. Joukossa on todellisia helmiä, joita voisin kuunnella kyllästymättä kellon ympäri (esim nro. 2, 10 ja 23). Pakko vielä lisätä, että tuo biisi 22 esiintyy tarinassa Matleenan laulamana. Sanoitukset kultaa. <3 Mitä sanotte, onko joukossa biisejä, jotka kolahtavat? 

1. Ivy & Gold - Smoke & Mirrors

2. Alex Vargas - Wear Your Demons Out

3. Naomi Pilgrim - Sink Like A Stone

4. Woodkid - Run Boy Run

5. Rag'n'Bone Man - Wolves

6. Fleurie - Breathe

7. Oasis - Stop Crying Your Heart Out

8. Ivy & Gold - Eye Of The Storm

9. La Mar - Still Wild

10. Sini Yasemin - Kavereita

11. Ellie Goulding - Under Control

12. Interwine - My Only Lie Is Silence

13. Lyon Hart - Falling For You

14. So Below - Sleep

15. Traces - Share Your Love

16. Thomston - Burning Out

17. Ólafur Arnalds - So Close (feat. Arnór Dan) 

18. Ruelle - Take It All

19. Claire - Stay With You

20. NF - I Just Wanna Know

21. Arctic Lake - Only Me

22. Shelby Merry - When The Darkness Comes

23. RAIGN - Empire Of Our Own

Kevään katalogi

Kevään odotusta lumimyräkkään! Myllylahden upouuden kirjakatalogin sähköinen versio ilmestyi viime viikolla, mutta kirjamessupäivityksen vuoksi en ole ehtinyt postaamaan siitä aikaisemmin. Kajon esittelyteksti ja tarkemmat julkaisutiedot ovat joka tapauksessa nyt luettavissa. Huhtikuuta odotellessa. Jos lukijat ovat tästä edes puoliksi niin innoissaan kuin minä, voiton puolella ollaan! ^-^


Tunnelmia kirjamessuilta

Vielä kerran Helsingin kirjamessuja! Messupäivitykseni tulee pari päivää myöhässä, koska olen hävyttömästi tuhlannut pari viimeistä päivää elokuvien katseluun ja muuhun laiskotteluun. Messuväsymys iski minuun toden teolla sunnuntaina, ja oli vähällä etten jättänyt viimeistä päivää kokonaan väliin. Luulen, että sain pienoisen kirjoitus- ja kirjaähkyn, joka on pitänyt minut pois blogistani tähän päivään asti.
Pienen koosteen viikonlopusta haluan kuitenkin tehdä. 



Pääsin siis osallistumaan messuille tänä vuonna kolmena päivänä neljästä: torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Näistä torstai oli pisin ja perusteellisin, sillä saavuin paikalle heti kymmeneltä aamulla ja lähdin jatkamaan iltaa kustannustoimittajani kanssa kuuden jälkeen. 
Koska minulla ei ollut omia esiintymisiä vielä ensimmäisenä päivänä, nautiskelin täysin rinnoin messuhuumasta ilman minkäännäköistä jännitystä. Tapasin kirjabloggareita, tuttuja kirjailijoita ja Kuuran kustannustalon henkilökuntaa. Kävin kuuntelemassa monia erinomaisia kirjailijahaastatteluja ja paneelikeskusteluja, otin selfien Don Rosan kanssa ja napostelin herkkunäytteitä ruokamessujen puolella. Minulle päivän mieleenpainuvin tunti oli ehkä milleniaanien lukemista käsittelevä paneelikeskustelu, jossa mukana oli yksi uusista idoleistani, Mikko Toiviainen (#pojatkinlukee-kampanjan perustaja). Sääli etten tehnyt muistiinpanoja, sillä painavaa asiaa oli paljon!

Kirjailija Hanna Kauppinen, kirjabloggari Maria Mustetta paperilla -blogista,  meitsi ja Don Rosa. <3

Lauantai oli minulle lyhyempi messupäivä, mutta sitäkin jännittävämpi. Tiesin odottaa viikonloppuruuhkaa, joten minä ja graafikkoni Karin Niemi tulimme paikalle vasta pari tuntia ennen omaa haastatteluani. Emme kumpikaan suuremmin nauti ihmisvilinässä hengailusta. Ryysis käytävillä oli melkoinen, emmekä saaneet ostoksen ostosta tehtyä. Kävimme moikkaamassa kustantajaa ja lopun ajan tuhlasimme ruokajonossa. Sitten pitikin kiriä KirjaKallion lavalle omaan haastatteluuni. 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun astuin lavalle tietämättä ensimmäistäkään kysymystä etukäteen. Toisaalta minua jännitti kovasti (käteni tärisivät horkkana), mutta toisaalta rauhoitin itseäni ajattelemalla, ettei Kuurasta voitaisi esittää kysymyksiä, joihin en olisi kuluneen puolen vuoden aikana törmännyt. Jännitin huomattavasti vähemmän kuin Finnconissa. Pelon sijaan koin pientä epämukavuutta esiintymistilannetta kohtaan, en pystynyt keskittymään oikein mihinkään enkä halunnut kuunnella yhtäkään kirjailijahaastattelua ennen omaa esiintymistäni.

(c) Hanna Kauppinen
KirjaKallion haastattelijani nappasivat minut lavan läheisyydestä kymmenisen minuuttia ennen esiintymistäni ja meillä synkkasi heti! Haastattelu sujui rennoissa tunnelmissa, ja pienen alkukankeuden jälkeen aloin nauttia tilanteesta ja tuoreista kysymyksistä. KirjaKallion haastattelu avasi Kuurasta aivan uusia puolia, ja vaikka parin kysymyksen kohdalla päässä meinasi lyödä tyhjää, kunnialla kuitenkin selvittiin! Haastattelu meni nopeasti, ja jälkifiilis oli erinomainen. Olin niin häkeltynyt haastattelun jälkeen, etten osannut kunnolla edes jututtaa kaikkia minua moikkaamaan tulleita ja signeerausta hakeneita ihmisiä, vaan katseeni poukkoili siksakkia henkilöstä toiseen. Olin tavattoman onnellinen ja helpottunut.
Kiitokset KirjaKalliolle mahtavasta kokemuksesta ja mitä kauneimmasta puhe-esityksestä. Tämä oli toinen kerta kun kuulin KirjaKallion Emman lausuvan Kuurasta Aaronin katkelman (ensimmäisen kerran kuulin torstaina Akateemisen kirjakaupan lavalla pidetyssä kirjabingossa), enkä pystynyt vieläkään kunnolla käsittämään kuinka ihmeellisestä hetkestä tässä oli kysymys. Että minun kirjaani oli luettu noin tarkasti, sieltä oli etsitty juuri tuo tietty kohta ja sitä oli pohdittu, luettu ja opeteltu. Mitä tähän voi sanoa..? Kiitos. Kiitos aivan tajuttomasti. <3


Lauantaina jouduin lähtemään messuilta pian esiintymiseni jälkeen, koska vietin ystäväpiirini kanssa perinteisiä Halloween-bileitä. Teemanamme oli Kirotun lapsen kunniaksi Harry Potter. Tsekatkaa Instagramini, jos haluatte nähdä pari kuvaa rämäpääsakistamme! 

Sunnuntaiaamuna harkitsin lähdenkö vielä messuilemaan, mutta onneksi reipastuin ja lähdin. Ehdin vaihtaa kuulumisia nyt hieman paremmin kirjoittajakavereideni ja tapaamieni kirjabloggareiden kanssa. Vaikka sunnuntaina en kuunnellut enää mainittavan paljon haastatteluita tai paneeleita, aika kului silti todella nopeasti vain messuhallia kierrellessä. Kiitos siis ihanalle messuseuralleni, joiden ansiosta minun ei tarvinnut haahuilla hallissa yksin. <3

Ensi vuotta odotellessa. 

Messutärpit ja arvonnan voittajat

Yksi lippu Instaan, kaksi blogiin.

Helsingin kirjamessujen lippuarvonta on nyt päättynyt, ja voittajien nimet ovat tiedossani. Suoritin arvonnan perinteisellä "nimi hatusta" -tekniikalla ruutupaperia ja syvää pipoa apuna käyttäen. Tällä kertaa onni suosi blogissa Mariaa (markkamaran) ja Sannaa (kaljukeiju). Kiitos kaikille osallistujille! Lähetän voittajille sähköpostia aiheesta tämän päivän aikana.  
Huomenna se siis alkaa. Kirjamessuhuuma! Ajattelin tänä vuonna yrittää reaaliaikaista somepäivittämistä Instaan ja Twitteriin, mutta saa nähdä miten ehdin/osaan/jaksan. Kiertelen messuilla joka tapauksessa torstaina, lauantaina ja ehkä myös sunnuntaina. Toivottavasti tapaan paljon muita bloggaajia, lukijoita ja kirjailijoita. Jännittää kovasti jo nyt! Kirjamessut ovat olleet parin viimeisen vuoden aikana minulle ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Toki tulen varmasti kulkemaan paljon myös yksin, koska saan sellaisesta päämäärättömästä haahuilusta nautintoa, mutta ehkä eniten odotan tänä vuonna uusien tuttavuuksien ja vanhojen kirjakamujen tapaamisia. 

Listasin myös joitakin tärppejä, jotka kiinnostavat itseäni ja joita saatan mennä kuuntelemaan:

TO
klo 11:00-12:00 Aleksis Kivi
Avajaiset

klo 12:00-12:30 KirjaKallio
Totuus Tarusta & Nörtti 4

klo 13:30-14:30 KirjaKallio
Etsä tiedä kuka mä oon? Henkilöbrändäys taiteessa, viihteessä ja yhteiskunnassa.

klo 14:00-15:00 Kullervo
Missä kirja-alalla mennään?

klo 15:00-16:00 Kullervo
Kirjat, digi ja nuoret - Kuinka tavoittaa milleniaalit?

klo 16:30-17:00 KirjaKallio
Virukset - Näkymättömät viholliset

klo 18:00-18:30 Aleksis Kivi
Harry Potter ja kirottu lapsi

LA
klo 10:30-11:00 KirjaKallio
Kesän jälkeen kaikki on toisin

klo 11:30-12:00 Takauma
Suomen kirjailijaliitto esittää: tyhjän paperin pelko

klo 12:30-13:00 Takauma
Suomen kirjailijaliitto esittää: steampunkin kirjalliset maisemat

klo 13:00-14:00 KirjaKallio
Pelko ja viha. Mistä uusi väkivaltakulttuuri kasvaa?

klo 14:30-15:00 KirjaKallio
!!! Haastattelu Kuurasta! Hui, jännittää ajatellakin esiintymistä. Tulkaa kuuntelemaan !!!

klo 15:00-15:30 KirjaKallio
Naondel. Punaisen luostarin kronikoita

Lauantaina en pysty olemaan messuilla tämän pidempään, koska järjestämme kaveriporukkani kanssa perinteiset Halloween-pippalot, ja minun on kiirehdittävä kotiin laittautumaan. Hitsi, en malta odottaa, että saan näyttää tämän vuoden asuni!

SU
klo 10:30-11:30 Aino
Chick littiä yli genrerajojen

klo 11:00-11:30 KirjaKallio
Naakkamestari

klo 11:30-12:00 KirjaKallio
Et kävele yksin

klo 13:00-13:45 Näytöskeittiö
Kakunkoristelun SM-kilpailu 

klo 15:00-15:30 Takauma
Suomen kirjailijaliitto esittää: selkeästi kaikille

klo 15:30-16:00 Kullervo
Suomalaisen kirjallisuuden maailmanvalloitus

klo 16:00-17:00 Näytöskeittiö
Meidän perheen parhaaksi

Enemmänkin mielenkiintoisia haastatteluita ja paneelikeskusteluja olisi ollut, mutta monissa aikataulut menevät päällekkäin. Loppuviikko näyttää joka tapauksessa ihan huikealta. Vielä kun ratkaisisi tämän tukka- ja vaatekriisin...

Voita liput Helsingin kirjamessuille!

Yksi vuoden odotetuimmista kirjatapahtumista on pian taas täällä, ja on aika pistää pystyyn viime hetken arvonta. Lippuja Helsingin kirjamessuille on ollut jaossa jo useissa muissa blogeissa, mutta arvontojen osallistujamääristä päätellen kysyntää lipuille varmasti vielä on.
Siispä asiaan. Arvon blogissani kaksi yhden päivän lippua Helsingin kirjamessuille ja yhden lipun Instagram-sivuillani. Voit osallistua molempiin arvontoihin erikseen. Blogissa riittää kun kirjoitat kommenttikenttään nimesi, sähköpostiosoitteesi ja kerrot mitä odotat kirjamessuilta eniten. 

Arvonta päättyy keskiviikkona 26.10. klo 12. Voittajat voivat noutaa oman lippunsa Messukeskuksen sisäänkäynnin noutopisteeltä omaa nimeään vastaan, joten postituksesta ei tarvitse kantaa huolta. 

Messuilla nähdään!


Kajon etukansi


Mietin pitkään raaskinko julkaista tämän jo nyt, mutta kyllä. Alle viikon päästä starttaavilla Helsingin kirjamessuilla jaetaan jo Myllylahden uunituoretta kirjakatalogia, joten jos haluan ehtiä esitellä kannen ennen lehteä, se on tehtävä nyt. 

Kajon kansi, olkaa hyvä! :)

Kaikki kunnia graafikolleni, Karin Niemelle, jonka tunnistettava ja persoonallinen kädenjälki on tuonut valtavasti näkyvyyttä ja kehuja Kuuralle alkutaipaleellaan. Pidän tästä sarja-asusta koko ajan enemmän!
Tuntuu jännältä nähdä Kuuran ja Kajon kannet vierekkäin. Kirjojen yhtenäinen ilme muistuttaa siitä, että olen kirjoittamassa ihan oikeaa trilogiaa. Ei ole enää vain yhtä "my babya", vaan "my babies". Kaksoset. KK.
Kajon kannessa on paljon meneillään, mutta kuten Kuurankin tapauksessa, emme paljasta kaikkea kannen asettelusta ja yksityiskohdista nytkään, vaan jätämme tulkinnan lukijan tehtäväksi. Onko kannessa siis Duke vai Aaron vai joku muu, se jääköön lukijan pääteltäväksi. Pieni mystisyys on vain hyväksi. Pääasia tässä kuitenkin on se, että kaikki näkevät heti kirjoja vertaillessa, että Kajo on edeltäjäänsä synkempi. 

Olen valtavan tyytyväinen lopputulokseen. En olisi voinut toivoa parempaa ilmettä tulevalle kirjalle. Oloni on helpottunut, mutta myös aika häkeltynyt. Jotenkin ajatus käsikirjoituksen muuttumisesta konkreettiseksi kirjaksi on edelleen outo ja ihastuttava. Pelottavakin. Mutta kansikuvaa katsoessani en malta odottaa, että pääsen asettelemaan kaksoset vierekkäin kirjahyllyyni. <3

Lukupiirivierailu

Kaunista syksyä kaikille! Olen viettänyt blogissani hiljaiseloa viimeisten kuukausien ajan, mutta yritän palauttaa säännöllisen viikkopostaamisen tulevaisuudessa uudelleen. On mukavampaa kun voi keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Vielä tällä kertaa tyydyn kuitenkin koosteeseen, koska haluan pitää blogini ajan tasalla arkeni kirjallisuuteen liittyvistä tapahtumista. 

Tärkein uutinen lienee se, että allekirjoitin Kajolle oman kustannussopimuksen. Nyt se on siis virallista; toinen kirjani ilmestyy ensi keväänä. Tämän vuoden aikataulu on hieman erilainen kuin vuosi sitten, koska Kajosta ei lähetetä lukukappaleita kirjakauppoihin. Taittoversion tarvitsee olla valmis vasta helmikuussa, joten minulla ja kustannustoimittajallani on pari kuukautta enemmän aikaa uurastaa tekstin parissa kuin viime vuonna. 
Toisaalta tekstissä on myös paljon enemmän editoitavaa nyt kuin Kuuran kanssa vuosi sitten tähän aikaan. Kiitos alkaneen graduseminaarini, ylimääräistä kirjoitusaikaa ei ihan hirveästi ole. Yritän välttää stressiä ja suunnitella viikkoaikatauluni järkevästi, jotta ehdin tehdä kaiken. Olen viettänyt nyt muutaman viikon lomaa käsiksestä. Se on tehnyt hyvää, ja olen saanut hitusen etäisyyttä tekstiin. Valitettavasti pidempää taukoa en uskalla pitää, vaikka tavallisesti suosin kuukauden kirjoitustaukoa editointikierrosten välissä. Yritän välttää kiirettä ja paniikkikirjoittamista.


Kuluneen kirjoitusloman aikana olen aivojen nollaamisen lisäksi tehnyt kaikkea muuta kivaa. Pasilan kirjastossa järjestettiin Kuuraa käsittelevä lukupiiri, jonne minut kutsuttiin vierailijaksi. Vähän alkuun jännitin mitähän lukijat kirjasta tykkäsivät, mutta ihan turhaan.
Lukupiiri oli todella mahtava kokemus! 
Paikalla oli kymmenisen keskustelijaa, joiden kanssa juttelimme Kuurasta parin tunnin ajan. Jokainen kertoi lukukokemuksensa päällimmäiset tunnelmat, minkä jälkeen pohdittiin yhdessä mikä kirjassa viehätti ja mikä ei, ja esitettiin erilaisia tulkintoja tarinalle. Henkilöhahmoihin paneuduttiin tarkasti. En voi sanoin kuvailla miten tyydyttävältä tuntui jauhaa luvan kanssa myös pienempien sivuhenkilöiden motiiveista ja taustoista, koska tavallisesti olen tottunut puhumaan haastatteluissa vain Inkasta ja Aaronista. Nyt lukijat tulkitsivat myös Leoa, Matleenaa, Nikiä ja Nellaa. Hallaksen kaksosia pidän itse todella mielenkiintoisina persoonina, minkä vuoksi olin ihan täpinöissäni kun lukijat päättivät huomioida myös nämä kaksi henkilöhahmoa.
Asiaa kirjasta olisi riittänyt varmasti vielä pidemmäksikin aikaa, mutta harmikseni kirjasto suljettiin. Kotimatkalla olin todella hyvällä tuulella. Luulen, että olen alkanut kehittyä näissä jutuissa. Ensinnäkään en pelännyt avata suutani lukupiirissä, eikä ääneni tärissyt. Toiseksi suhtauduin annettuun kritiikkin tosi hyvin, eikä se tuntunut yhtään kamalalta. Tämä kokemus antoi minulle sopivasti kaipaamaani itsevarmuutta.

Nyt olisi sitten vielä pari päivää kirjoituslomaa jäljellä. Miten sen vietän? Ajattelin piirtää. Jotain Kuuraan liittyvää ehkä, jotta saisin motivoitua itseäni tulevaan editointiurakkaan. Olen ostanut upouudet lyijykynätkin, jotka vaativat päästä testiin. Katsotaan mitä tästä tulee.


Valmis ja hyväksytty

En tiedä miten onnistuin arvioimaan aikatauluni niin päin prinkkalaa. Heinäkuun lopussa totesin Pokémon Go -tiimilleni, että katoan maisemista kahdeksi viikoksi, koska haluan saada käsikirjoitukseni päätökseen. Kyse oli tuolloin viiden viimeisen luvun kirjoittamisesta. Kai odotin jonkinnäköistä superflowta, koska tiesin viimeisien lukujen olevan tosi makeita. 
No, sitä flowta ei koskaan kuulunut.
Kaksi viikkoa venyi, ja kohta huomasin elokuun lopun häämöttävän ja kustikseni toivoman deadlinen lähestyvän. Lähetin paniikkisähköpostia, jossa totesin tarvitsevani vielä kaksi viikkoa - jälleen kerran. Tuolloin minulla oli kirjoitettavana viimeiset kolme lukua. 
Syyskuun koittaessa ilmoitin, että lähetän käsikirjoituksen kustantajalle viimeistään 15. päivä. Viimeiset viikot painoin tarinan kimpussa kuin pieni eläin. Unirytmini meni miten sattui, ja opettelin pitämään kahvista. Ei se puurtaminen mitenkään kauhean nautinnollista enää ollut, sen voin kertoa.

Valmista kuitenkin tuli ja sain kuin sainkin lähetettyä käsikirjoituksen kustantajalle ajoissa. Tuli tyhjä olo. En oikein tiennyt mitä ajatella käsiksestä. Toisaalta se tuntui kauhean hyvältä, toisaalta olin niin väsynyt kirjoittamiseen, etten oikein jaksanut enää fiilistellä. Päätin pitää viikon loman, jonka aikana en loisi ajatustakaan käsikselle. Luulin, että se on minimiaika, joka kustantajalta kuluu käsiksen lukemiseen. 
Mutta tadaa, mitä sähköpostissani eilen odottikaan! 
Kommenttitiedosto, jossa kustannuspäällikkö antoi "siunauksensa" tälle tarinalle ja varmisti näin ollen Kuuran jatko-osan pääsevän kansiin ensi keväänä. Hän jopa kutsui tarinaa huikeaksi. Olin itse pelännyt uuden käsiksen olevan liian rankka, mutta ainakin kustannuspäällikkö oli sitä mieltä, ettei tarinassa ole itsetarkoituksellista synkkyyttä tai väkivaltaa.
Mikä helpotus! Oli pakko avata tekstitiedosto ja lueskella käsistä vähän sieltä täältä. Paljon on vielä editoitavaa, mutta päällisin puolin tarina näyttää minunkin silmissäni nyt oikein hyvältä. 

Inka (c) Kaisu Sandberg
Ja ai niin! Tarinan nimi meni vaihtoon. "Myrsky" on ollut käsiksen työnimi alusta asti, ja siitä luopuminen on ollut minulle todella vaikeaa. Kaikki muut nimet tuntuvat vierailta. Ymmärrän kuitenkin kustantajan halun vaihtaa nimeä, koska "Myrsky" on niin geneerinen. 
Olemme pitäneet aivoriiheä nyt reilun viikon ajan. Vaihtoehtoja on ollut hurja määrä, mutta juuri nyt näyttää siltä, että käsiksen pysyvä nimi tulee olemaan "Kajo". Makustelen sitä ja totuttelen, mutta eiköhän se nimi "Kajo" tule olemaan. 
Kuura ja Kajo. Ja kookoota ei sitten jätetä!

Prisma kutsuu!

Tuhannet kiitokset kaikille äänestäjille, joiden ansiosta Kuura on nyt virallisesti mukana Prisman Lukutornissa! Suomi lukee -sivuston ja S-ryhmän yhteistyössä järjestetty pilotti toteutetaan Jyväskylän Keljon Prismassa, enkä malta odottaa ensimmäisiä kuvia upeasta kirjatornista. 

Pilotti käynnistyy syyskuun alussa ja päättyy marraskuussa. Muistutan, että vaikka Lukutorni rakennetaan toistaiseksi vain yhteen Prisman myymälään, pilotin myyntitavoitteiden toteutuessa hanke voi kasvaa maanlaajuiseksi. 
Eikö ole hieno ajatus, että lukijat voisivat jatkossakin itse vaikuttaa suurten kivijalkamarkettien kirjavalikoimaan? Paitsi että saamme tällä tavoin laajennettua kotimaisen kirjallisuuden genretarjontaa myymälöissämme, tuemme myös pienten ja keskisuurien kustantajien kirjatuotantoa. Toisin sanoen ehdottomasti tukemisen arvoinen hanke. 

Parhaiten Lukutornin jatkuvuuden voi varmistaa ostamalla pilottikirjan Keljon Prismasta. Minulla itselläni ei ole ollut juuri asiaa Jyväskylän suunnalle, mutta tämä antaa kyllä hyvän syyn pieneen kotimaamatkailuun. Olen pitänyt silmällä tuota Katri Alatalon Älä riko pintaa -novellikokoelmaa. Plus Hanna Morren Tuonen tahto on must-read-lukulistallani myös, joten... why not?

Screenshottia Lukutorniin valituista kirjoista.

Loppuun vielä pientä käsikirjoituspäivitystä:

  • Myrsky on kohta valmis. Ihan oikeasti tällä kertaa. Olen lähettänyt jo tiivistetyn juonisynopsiksen graafikolleni (Karin Niemi jatkaa Kuura-sarjan parissa), jotta hän ehtii hahmotella etukannen katalogiin. Karin on näin ollen ensimmäinen, joka tietää Kuuran jatko-osan tapahtumista. Hän kutsui tarinaa yllätykselliseksi, edeltäjäänsä synkemmäksi ja - mikä tärkeintä - erittäin lupaavaksi romaaniksi. Ensimmäiset kansi-ideat syntyivät saman tien, ja kuka tietää... ehkä näemme Aaronin Myrskyn kannessa? ;) 
  • Kirjailijat puhuvat usein siitä, kuinka henkilöhahmot heräävät paperilla eloon ja toimivat mielivaltaisesti oman päänsä mukaan. Näin kävi lopulta myös Myrskyn kohdalla. Olen tähän asti kirjoittanut hyvin kurinalaisesti lukusuunnitelmaani noudattaen, mutta loppuratkaisu yllätti minut. Lukijat ovat kutsuneet Inkaa wildcardiksi, ja sama tuli todistettua nyt minullekin. Tähtäsin kyllä alkuperäiseen loppuratkaisuun, mutta tarinaa kirjoittaessa Inka päätti toisin. Juonen kuului mennä näin, tunsin sen heti, kun olin saanut kohtauksen kirjoitettua.  
  • En yleensä kuuntele rap-musiikkia, mutta voi hemmetti, että tämä biisi imaisi sisäänsä Myrskyn viimeisiä lukuja kirjoittaessani. Pyydän, kuunnelkaa se, vaikka kyseistä musiikkilajia muuten vierastaisittekin. Tämä on vain niiiiin hyvä! Päätyy ehdottomasti Myrskyn lopulliseen soundtrackiini. 

Kuura Prismaan?

Kuten monet varmasti jo tietävätkin, Suomi lukee -palvelu aloittaa syyskuun alussa yhteistyön Prismojen kanssa. Ajatuksena on, että palvelun jäsenet saavat jatkossa valita, mitä kirjoja Prisman kivijalkamyymälät muun muassa tarjoavat valikoimassaan. Syyskuussa käynnistyvä hanke on vielä pilotti ja se toteutetaan Jyväskylän Keljon Prismassa. Mikäli pilotti kuitenkin onnistuu tavoitteessaan, se voi tarkoittaa hankkeen laajenemista maanlaajuiseksi. Tämä on todella siisti juttu!

Äänestäminen on helppoa.

  1. Kirjaudu palveluun Facebook-tunnuksillasi (http://suomilukee.fi/wp-admin)
  2. Valitse Kuura top-80 listalta 
  3. Paina pientä +-merkkiä

Siinä se! Teko ei vie montaa sekuntia ja auttaa esikoisromaaniani tavoittamaan uusia lukijoita. Olen valtavan kiitollinen jokaisesta äänestä. Huomatkaa, että äänestää voi montaa eri teosta, joten kannattaa ihmeessä suositella useampaa kirjaa.
Tuetaan kaikki tätä ainutlaatuista hanketta, jotta voimme jatkossakin vaikuttaa markettiemme kirjatarjontaan. :)

Mukavaa viikonloppua, tämä tyttö lähtee nyt mökkeilemään kesäolympialaisten merkeissä!

Prisman Lukutorni

Just do it (part 2)

Vilkaisin sattumalta vanhoja blogipostauksiani ja tulin huomanneeksi, että kamppailin vuosi sitten saman ongelman kanssa kuin taistelen Myrskyn parissa nyt. Käsikirjoitus on loppusuoralla, mutta sen valmistuminen vain venyy ja venyy. "Just do it!" oli postaukseni otsikko viime vuonna. Samaa voisi sanoa tälläkin kertaa. 
On se kumma, että vaikka viimeisten lukujen kohtaukset ovat koko tarinan parhaimmistoa - niitä joiden kirjoittamista olen odottanut aina siitä lähtien, kun ryhdyin suunnittelemaan Myrskyä - en vain saa urakkaa pakettiin. 
Tiedän, että pitkillä työpäivillä on osuutensa jaksamiseni kanssa, enkä monesti kirjoita sanaakaan sen jälkeen kun pääsen iltavuorosta. Toisaalta tekosyyksi voi sanoa myös PokémonGo:n, jonka kimpussa olen ahertanut viimeiset kaksi viikkoa. Olen istunut Heureka-puistossa uusien kamujen kanssa, riekkunut yömyöhään ja tuhlannut kallisarvoista kirjoitusaikaa. Nyt kuitenkin ilmoitin tiimiläisilleni katoavani kuvioista vähäksi aikaa. Minun on oikeasti pakko saada Myrsky pakettiin parin seuraavan viikon aikana. On pakko pistää asiat tärkeysjärjestykseen.
Olen pettynyt itseeni. Aivan kuten vuosi sitten. Toivotaan, että viimeistään kahden viikon kuluttua saan kirjoittaa blogiini helpottuneen postauksen kässärin valmistumisesta. Siihen asti hiljennyn ja ohjaan keskittymiseni Myrskyn tapahtumiin. Toisin kuin minä, ainakin Aaron saa asioitaan hoidettua... 


Lukumaraton 2016

Viime sunnuntaina 10.7. järjestettiin Blogistanian lukumaraton. Haasteeseen osallistui päälle kahdeksankymmentä ahkeraa lukijaa, ja viikonlopun ajan somefeediäni hallitsivat aiheeseen liittyvät maratonpäivitykset. Minunkin olisi tehnyt mieli osallistua, mutta harmikseni olin koko viikonlopun töissä. En ole koskaan ennen kokeillut vuorokauden kestävää lukuputkea, enkä suoraan sanottuna tiennyt olisiko minusta edes lukemaan montaa sataa sivua putkeen yhdeltä istumalta. Olen tavallisesti aika hidas lukija.
Luonnollisesti päätin ottaa asiasta selvää.
Mainitsin Twitter-sivullani aikovani pitää oman lukumaratonini tällä viikolla - ja little did I know, Susiraja-sarjan kirjailija Elina Rouhiainen tarttui myös haasteeseen ja ehdotti meille yhteismaratonia! Elina&Elina-lukumaraton, mikäs sen parempaa. 

Päätin jo alkuun, etten aio rynniä yhdenkään kirjan kanssa, vaan luen tekstiä omalla tahdillani tarinasta nauttien. Kertyi niitä sivuja sitten paljon tai vähän. Hyllyssäni on paljon töistä saatuja ennakkokappaleita, joten teokset valikoituivat pitkälti niiden joukosta.

Aloitin lukemalla K.K Alongin Kevätuhrit, jonka jälkeen tutustuin Minna Rytisalon paljon puhuttuun Lempiin. Teokset ovat tyyleiltään kuin yö ja päivä, ja juuri siksi ne valitsinkin. Ensin viihdettä, sitten puhuttelevampaa tekstiä. Pidin molemmista! 
Yllättävän paljon aikaa näiden kahden romaanin lukemiseen kuitenkin meni. Minun oli pidettävä välissä taukoja, ulkoilin monta tuntia koiran kanssa, datailin ja kirjoitin omaa käsikirjoitustani eteenpäin. Lukeminen on ihanaa, mutta myös yllättävän työlästä. Kyllä tuli taas huomattua, että olen tottuneempi katsomaan telkkarisarjoja kuin kääntämään romaanin sivuja. On kyllä ihme, että kykenen kirjoittamaan omaa kässäriä 10 h putkeen, mutta valmista romaania lukiessa tarvitsen tauon jokaisen luetun luvun jälkeen. Millähän tuonkin ilmiön selittäisi.
Lukumaratonia en kuitenkaan jättänyt kesken, vaan komensin itseni kirjahyllylle vielä seuraavana aamuna. Koska aikaa lukumaratonin päättymiseen oli jäljellä muutama tunti, valitsin lukea Sarri Nirosen Tähdenpeiton. Kirja on suhteellisen ohut ja tyyliltään nopealukuinen - jälleen aivan omanlaisensa lukukokemus kahteen edelliseen kirjaan verrattuna. 

Lukumaratonin päätyttyä olin siis lukenut kolme kirjaa, yhteensä 666 sivua (lol). Olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni, vähän jopa yllättynytkin, koska tavallisesti minulla menee moisen sivumäärän taltuttamiseen kuukauden päivät. 
Elinan suoritus oli lähes sama, myös hän luki kolme kirjaa vuorokauden aikana. Kaiken kaikkiaan E&E-lukumaraton kerrytti 1365 sivua. Aika hyvin, vai mitä? Katsotaan pystytäänkö rikkomaan se ensi vuonna. Ainakin lupaan yrittää!

P.S. Uusimmassa Kosmoskynässä löytyy artikkeli "Monia teitä kirjailijaksi", jossa kerron omat kokemukseni julkaisukynnyksen ylittämisestä. Mukana ovat kirjailijat Anni Nupponen, Jenny Kangasvuo ja Heikki Hietala. Haastattelun teki Katri Alatalo, iso kiitos hänelle! :)

Ensimmäiset esiintymiset

Reilu viikko sitten matkasin Tampereelle Finnconia varten. Minulla oli tapahtumassa kolme esiintymistä: kaksi lauantaina ja yksi sunnuntaina. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun puhuin Kuurasta julkisessa tilaisuudessa (julkkarini poissulkien), joten jännitystaso perjantai-iltana oli aika korkea. Vaikka olin saanut paneelien ja haastattelun kysymykset etukäteen tietooni, olin päättänyt, etten valmistele puheenvuorojani liian tarkkaan. Haluan säilyttää haastatteluissani tietyn tason luonnollisuuden. Riskinä tietenkin on, että jännittäessä pää tyhjenee niin perusteellisesti, etten tajua koko kysymystä, saati pysty keksimään siihen kunnollista vastausta. Tämä olikin suurin pelkoni ennen esiintymisiäni.

(c) Kaisu Sandberg
Minusta on tullut iän myötä aina vain pahempi ja pahempi jännittäjä. Olin yläasteella ja lukiossa todella supliikki ja nautin esiintymisestä luokan edessä. Sittemmin esitelmät ja puheenvuorot ovat vaihtuneet hiljaiseen koneella datailuun luontosalin perällä. Nykyään saan sydämentykytyksiä yksinkertaisesta esittelykierroksestakin. Muistan muutaman kerran elämässäni ääneni juuttuneen kurkkuun ja kähisseeni niin, että hyvä jos lauseista sai mitään tolkkua. Pelkoni oli, että niin tulisi käymään myös Finnconissa. Luojan kiitos niin ei käynyt! 
Ensimmäistä esiintymistä hermoilin eniten. Olin reissussa yhdessä ystäväni Kaisun kanssa, ja kiitos hänen minulle ei missään vaiheessa tullut tilannetta, jossa olisin seisoskellut yksinäni luentosalin edessä ja lietsonut paniikkiani. Kaisun kanssa pähkäilimme bussiaikatauluja, haimme kahvia, ramppasimme vessassa ja napsimme somekuvia. 

(c) Kaisu Sandberg
Esikoiskirjailijoiden paneeli alkoi klo 10 - samaan aikaan Finnconin avajaisten kanssa, mistä johtuen luentosali oli aika tyhjänä. Minua se ei haitannut. Vähemmän ihmisiä todistamassa katastrofia, meinasin. Ilokseni samassa paneelissa esiintyi myös vanha Oriveden Opiston ystäväni, Jaakko Markus Seppälä, joka on aivan älyttömän rento ja karismaattinen kaveri. Jännitystasoni laski heti, kun pääsin vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan. Muita esiintyjiä paneelissa olivat puheenjohtaja Shimo Suntila, sekä kirjailijat Dare Talvitie ja Liliana Lento. 
Itse haastatteluosuus meni mainiosti! Havaitsin pientä jäykkyyttä äänessäni ensimmäisellä puheenvuorollani, mutta sen jälkeen koko homma rullasi kuin itsestään. Puhuimme julkaisukynnyksen ylittämisestä, kustannusprosessista, markkinoinnista ja jatkosuunnitelmistamme. 45 minuuttia meni todella nopeasti. Pystyin oikeasti nauttimaan tilanteesta ja olisin halunnut sen jatkuvan pidempäänkin. Jälkifiilis oli mainio, olin helpottunut ja innostunut. Sain hyvää palautetta muilta panelisteilta ja Kaisunkin mielestä haastattelu meni nappiin. 

Jaakko Markus Seppälä, Liliana Lento, meitsi, Shimo Suntila, Dare Talvitie c) Kaisu Sandberg
Toisen haastattelun alkamista odottelimme tunnin verran. Kustannustoimittajani Hanna Matilainen haastatteli minua ja toista esikoiskirjailijaansa Laura Luotolaa esikoiskirjoistamme. Tässä haastattelussa luokkahuone oli selvästi aiempaa pienempi ja haastattelutilanne jutustelevampi. Luimme romaaneistamme myös lukunäytteet, mikä huvitti minua kauheasti. Kaisu oli valinnut minulle Kuurasta edellisiltana luettavan kohdan, ja kyseisessä kohtauksessa on paljon dialogia. Repeilin mielessäni kuvitellessani kuinka ääninäyttelisin Leoa. Luin kuitenkin ihan normaalisti, ja yleisöni säästyi kiusalliselta näytökseltä. 

Meitsi, Hanna Matilainen, Laura Luotola (c) Kaisu Sandberg
Me lähdimme lauantain Finnconista aika pian toisen haastatteluni jälkeen. Lauantai oli todella helteinen päivä, ja Tampereen yliopisto oli pätsi. Selkä oli ihan hiestä märkänä. Päätimme siis, että kiertäisimme kojut nopeasti läpi ja lähtisimme sitten ulos. 
Koko päivä oli mitä ihanin! Ystäväni Anna ja Juha liittyivät seuraamme Finnconista ja kiertelimme koko loppupäivän pitkin Tamperetta. Kävimme syömässä eräässä etnisessä kasvisravintolassa, piipahdimme vintage-markkinoilla ja tutustuimme työläiskorttelimuseoon. Illalla teimme tortilloja ja katsoimme Game of Thronesin ensimmäisiä jaksoja. 

Työläiskortteli (c) Kaisu Sandberg

Sunnuntain paneeli alkoi hiipiä mieleeni vasta hieman ennen nukkumaanmenoa. Aloin epäillä olivatko päivän haastatteluni sittenkään menneet hyvin. Olinko kökkö, vastasinko huonosti, pidettiinköhän mua ihan pölvästinä? Siinä vaiheessa kuitenkin, kun GoTin Samia löylytettiin telkkarissa ja totesin Kaisulle: "Mun haastattelu näyttää tolta huomenna", oli pakko alkaa nauraa. 

Elinan kauhumielikuvat fantastisen romantiikan paneelista kohdassa 0:36. :'D

Sunnuntaina pidettävä Fantastista romantiikkaa -paneeli alkoi vasta klo 15, joten ehdimme käydä tutkimassa Tamperetta ennen sitä. Kaisu ja Anna ovat molemmat kuvataideihmisiä, joten kävimme ihmettelemässä Tuomiokirkossa Hugo Simbergin maalauksia. Lounaan söimme panimoravintola Plevnassa (sieltä saatava panimosima oli muuten aivan törkeän hyvää, suosittelen!), ennen kuin suuntasimme takaisin Tampereen yliopiston tiloihin. 

(c) Kaisu Sandberg
Finncon oli sunnuntaina ruuhkaisempi kuin lauantaiaamuna. Fantastista romantiikkaa -paneelia oli kuulemassa lähes 60 henkeä, mikä teki siitä myös ylivoimaisesti suurimman haastatteluni. Mukana esiintymässä olivat puheenjohtaja Matti Järvinen, sekä kirjailijat Maria Carole, J.S. Meresmaa sekä Liliana Lento. Tunnelma paneelissa oli rento ja hauska! Asiasisältöä riitti, oli huumoria ja vuorovaikutteista keskustelua panelistien välillä. Sain myös signeerata Kuuraa haastattelun jälkeen, koska kirja oli herättänyt mielenkiintoa yleisössä. Mission accomplished!

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli ihan täydellinen. En viettänyt aikaa pelkästään Finnconissa, mutta ainakin sain ajatukseni pois esiintymisestä, eikä matkaseurani saanut Kuura-ähkyä. Kaikin puolin onnistunut reissu. :) Näiden kokemusten jälkeen jännitän tuskin enää niin paljon tulevia esiintymisiäni. 

Finncon 2016

Nyt jännittää! Tampereen Finncon starttaa parin päivän päästä, ja Kuura on menossa mukana. Höpinöitäni voi tulla kuuntelemaan lauantaina ja sunnuntaina.

Lauantai
klo 10-11 Luentosali D10b Esikoiskirjailijat estradilla
Ensimmäisen teoksensa 2015-2016 julkaisseet Jaakko Markus Seppälä, Dare Talvitie, Elina Pitkäkangas ja Liliana Lento keskustelevat kirjoittamisesta, julkaisukynnyksen ylittämisestä ja esikoiskirjailijuudesta. Pj. esikoiskirjailija-emeritus Shimo Suntila.

klo 12-13 Luentosali A05 Lukutuokio ja haastattelu
Laura Luotola kertoo romaanistaan Suoja 1 (Iris Kustannus). Suoja 1 on scififantasiaromaani aikuiseen makuun. Hanna Matilainen haastattelee.
Elina Pitkäkangas kertoo esikoisromaanistaan. Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Hanna Matilainen haastattelee.

Sunnuntai
klo 15-16 Luentosali D16b Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa?
Mitä annettavaa romantiikalla on fantasiakirjallisuudelle? Tai fantasialla romanttiselle kirjallisuudelle? Lajeja taitavasti yhdistelevät kirjailijat valottavat suhdettaan niihin ja kertovat, mikä romantiikan ja fantasian yhdistämisessä viehättää. Miten vältetään kliseiden karikot? Kuinka luodaan hahmoista kiinnostavia? Millä keinoilla luodaan ihmissuhteisiin jännitettä?

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun puhun Kuurasta messuilla, joten voitte vain uskoa miten outoa ja pelottavaa tämä on. Toivottavasti saan syötyä edes jotain viikonlopun aikana. Minusta on tullut vuosien myötä aina vain pahempi ja pahempi jännittäjä. Toisaalta olen myös kauhean innoissani ja malttamaton. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan meikäläistä, jos pääsette paikalle! :)

Liebster award

Kaksi viikkoa kestävä kesälomani alkoi tänään. Vapaus! Vaikka kirjoitushommia riittää, pari ensimmäistä lomapäivääni olen päättänyt viettää puhtaasti nollaillen. Luen Mifongin perintöä, katson leffoja (Zootopia on ihana!) ja päivittelen somea fiilispohjalta. 
Tähän hetkeen sopii erinomaisesti viime viikolla Calendulalta saamani Liebster Award -tunnustus. Kiitos paljon palkinnosta! :) Liebster Awardin ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.


Tunnustuksen säännöt menevät näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Eli tässä on Calendulan esittämät 11 kysymystä. Yritän pitää vastaukseni tiiviinä, jottei homma lähtisi ihan lapasesta.

1. Mihin käyttäisit yhtäkkiä saamasi 1000 euroa, jos sinun pitäisi käyttää se "turhuuteen"? (Ei siis arkielämään, perusvaatteisiin, terveyteen, jne.)
- Luin ensin 10 000 euroa ja olin jo listaamassa tähän ulkomaanmatkoja, elämysiltoja ja shoppailua kavereiden kanssa. 1000 euroa menisi kuitenkin varmaan erilaisiin hoitoihin, kosmetiikkaan ja sisustustuotteisiin, joita kovasti mainoslehdistä ympyröin, mutta joita en koskaan raaski ostaa.

2. Minkä vitsin kerrot jos on pakko?
- Tuotaa... :D Juuri nyt mieleen nousee vain hävyttömiä vitsejä, joita en viitsi blogiin kirjoittaa. Sanottakoon, että omaan todella mauttoman ja kieron huumorintajun.

3. Mikä on ärsyttävintä kesässä?
- Itikat ehdottomasti.

4. Mitä laulat karaokessa? Kyllä, kyllä, mikrofoni on jo tungettu käteesi ja innokas humalainen yleisö odottaa. Mitä laulat?
- Ihan kaikkea. Viimeksi lauloin siskon kanssa biisin, jota en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. SingStarissa bravuurini kavereiden kanssa on Ricky Martinin Livin la vida loca, Spice Girlsin Wannabe ja  A-han Take on me. 

5. Kuinka pukeudut/pukeutuisit Pride-kulkueeseen?
- En ole koskaan tullut ajatelleeksi. Voisin ehkä lainata kaverilta superhienot unicornrobot-legginsit ja painella niissä. On ne vaan niin upeat!


6. Mikä oli viimeksi noloa? Edes pikkuisen noloa?
-  Hmm. Minulla on tapana kuunnella musiikkia korvanapeista, kun käytän Hansia lenkillä. Tänä aamuna olin liikkeellä niin aikaisin, ettei vastaantulijoita juuri ollut. Siispä saatoin vapaasti tanssahdella ja hytkyä musiikin mukana sillä aikaa, kun Hans nuuskutti pusikossa. Totta kai ohitseni hujahti juuri sillä hetkellä pari pyöräilijää leveästi virnuillen.

7.  Uudessa ylioppilaskokeessa eteen tulee suullisia tehtäviä kielikokeessa. Osaisitko neuvoa ruotsiksi reitin lähimpään apteekkiin?
- En. En taatusti osaisi. "Du måste gå där... ööh... straightforward."

8. Mikä on oudoin paikka, josta olet herännyt?
- Helsingin Kallio.

9. Mitä ostit viimeksi?
- Siis kirjoja vai? Koska viimeksi kävin ihan vain ruokakaupassa ja ostin jälkiuunileipää, graavilohta, vessapaperia sekä Hansille Ceasaria ja isoja luita. Kirjoita jos puhutaan, viimeisin ostos on ollut Sally Greenin Puoliksi poissa.

10. Millaisia mattoja on asuntosi lattioilla?
- Suurin osa on hankittu Ikeasta. Mukaan mahtuu vaaleaa karvamattoa, harmaata kuitumattoa sekä parvekkeen vaaleaa tähtikuvioista muovimattoa.

11. Haluaisitko lemmikiksi mieluummin pienen lohikäärmeen vai kerberoksen pennun?
- Ehdottomasti kerberoksen, jos siitä kasvaa Disneyn Herkuleksen versio pedosta! Käytännöllisyydestä en tosin kyllä tiedä...


Siinäpä siis vastaukseni. Nämä olivat hauskoja! Seuraavaksi minun olisi määrä keksiä omat 11 kysymystä, jotka pistän eteenpäin. Jätän tarkoituksella kaikki suorat kirjallisuuteen liittyvät kysymykset pois.

1.  Mikä on viimeisin kännykällä ottamasi kuva?
2. Paras kohteliaisuus, jonka olet saanut?
3. Minkä uuden harrastuksen valitsisit aloittaa nyt ja miksi?
4. Mitä täytteitä tulee täydelliseen pizzaan?
5. Mikä oli ensimmäinen asia mielessäsi tänä aamuna?
6. Mihin kysymykseen inhoat vastata?
7. Jos olisit mutantti, mikä olisi supervoimasi?
8. Missä olit kolme tuntia sitten?
9. Kuinka ystäväsi/perheenjäsenesi kuvailisivat sinua?
10. Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?
11. Jos voisit muuttaa lakia, mitä muuttaisit?

Jaan Liebster Award -tunnustuksen Malnalle, Jennalle ja Kaisulle.

Kirja-arvontoja

Kaunista alkukesää kaikille! Kuura on ollut ulkona nyt reilun kuukauden. Mukava määrä ihmisiä on jo ehtinyt tarinaan tutustua, ja toivottavasti kesän mittaan vielä lisää lukijoita löytää kirjan käsiinsä. Asiaa edistää muutama kirja-arvonta, jotka ovat käynnissä kesäkuun alkuun asti.

Demin suosikkivloggaaja By Selma (Selma Takala) luki Kuuran ja lisäsi sen kevään suosikkeihinsa. Iso kiitos tytölle, joka ei tavallisesti kirjoihin vapaa-ajallaan koske! :) Nuorten lukemisen edistäminen on todella tyylikäs veto suositulta lifestyle-vloggaajalta. Selma arpoi jo yhden kappaleen Kuuraa Snapchat-tilillään ja jakaa lisäksi kaksi kappaletta kirjaa Youtube-vlogissaan (kohta 3:17-5:38). Arvonta päättyy lauantaina 4.6. 


By Selman lisäksi Kuura on mahdollista voittaa omaksi toisessakin arvonnassa. Lukijan roolissa -blogin kirja-arvonta jatkuu vielä reilun viikon verran 10.6. asti. Käykäähän osallistumassa!
Lukijan roolissa -blogiin pääset TÄSTÄ.

Oma kesäni on lähtenyt käyntiin rennosti. Olen kirjoitellut Myrskyä muutamana iltana viikossa, ulkoillut ja loikoillut piknikeillä Hansin kanssa. Luen tällä hetkellä J.S. Meresmaan Mifongin perintöä. Olen varmaan viimeisiä spefikirjoittajia, jotka kyseiseen sarjaan eivät ole vielä tutustuneet, joten korkea on aikakin. En muistanutkaan miten hyvä ja rauhallinen fiilis lukemisesta voi tulla. Päätin, että saatuani Myrskyn valmiiksi (toivottavasti heinäkuun alkuun mennessä) en kirjoita enää sanaakaan omia kässäreitä koko loppukesän aikana. Aion vain tuulettaa päätäni ja keskittyä lukemiseen. Kesä ja kirjasto kuuluvat yhteen. :)


Kirjailijaretriitti Bengtskäriin

Olen pitkin kuukautta voivotellut lähipiirilleni takkuista kirjoittamistani. Myrsky on toki edistynyt tasaiseen tahtiin, mutta olen edelleen odottanut kauan kaipaamaani flowta. Välillä teksti meinaa jo lähteä lentoon ja tuntuu kuin katsoisin hyvää elokuvaa, mutta moiset tunnetilat eivät tunnu kestävän iltaa kauempaa. Olen kokenut kirjoittamisen aloituksen kauhean uuvuttavaksi.

Minun tapauksessani kirjailijaretriitti Bengtskärin majakalle tuli siis todella tarpeeseen. 

Mistä oli kyse? Matkasin vajaa viikko sitten yhdessä 18 toisen kirjailijan kanssa merellisiin saaristomaisemiin virkistämään mieltä. Toiset meistä käyttivät aurinkoiset kaksi päivää lukien, valokuvaten ja leväten, toiset taas hyödynsivät inspiroivan ilmapiirin työstämällä tekstejään. Minä tein vähän molempia. 
Sain Myrskyä mukavasti eteenpäin, kirjoitin yhden kokonaisen luvun (11 liuskaa), mutta vastapainoksi loikin myös sileillä kalliokivillä, testasin kuntoani kiipeämällä lukuisia kertoja majakan huipulle, otin selfieitä merimaisemissa, saunoin ja SÖIN. Herranjumala, sillä ruokamäärällä, jota suuhuni ahdoin, olisi muonittanut puoli Suomea. Mutta kun tarjottava ruoka oli vain niin hyvää...<3  Kerrankos sitä.

Kokoan tähän pienen kuvakoosteen Bengtskäristä, koska kuten sanonta kuuluu: kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Suuret kiitokset Helena Warikselle järjestelyistä sekä kaikille muille reissussa mukana olleille hyvästä matkaseurasta!

(c) Tarja Sipiläinen
(c) Tarja Sipiläinen
(c) Tarja Sipiläinen

(c) Tarja Sipiläinen



Julkkareiden jälkeen

Minun on ollut vaikea keksiä tarkkaa aihetta blogipostaukselleni. Kirjoittamiseen ja kirjan julkaisuun liittyviä ajatuksia on juuri nyt sen verran paljon, etten oikein tiedä mihin erityiseen asiaan keskittyä. Haluan kuitenkin pitää blogini ajan tasalla, mikä vuoksi ajattelin tällä kertaa naputella pienen koosteen kevään kuulumisista. Sillisalaattia siis luvassa!

Kuten Kuuran Facebook-sivua seuranneet tietävät, Kuuran julkkareita vietettiin muutama viikko sitten. Teen tapahtumasta myöhemmin oman kuvakoosteen enkä siksi paneudu juhlaan tällä kertaa sen erityisemmin. Lyhyesti sanottuna päivä oli ihana. :) Jännitin ihan hirveästi kaikkea mahdollista, mutta tilaisuus sujui onneksi hyvin. Ja nopeasti! Olen kiitollinen, että ystäväni keksivät kuvata puheet ja haastattelut videolle, jotta pystyisin fiilistelemään niitä jälkikäteen. Juhla hermostutti minua sen verran paljon, että olin paikan päällä enemmän tai vähemmän pihalla. Ihme, että haastatteluni pysyi näinkin selkeänä. (Mitä nyt ryssin vuosiluvun: Kuuran ensimmäinen versio aloitettiin kesällä 2013, ei 2014 niin kuin haastattelussa sanon.)


Julkkareiden jälkeen olen totutellut ajatukseen, että kirja on nyt ihmisten saatavilla ja vapaasti arvosteltavana. Aikaa on kulunut vasta sen verran vähän, ettei kirja-arvosteluita vielä kauheasti löydy, mutta joitain olen jo saanut käsiini. Ja kyllähän se aina osaltaan ihastuttaa ja hirvittää lukea kommentteja kirjasta, mutta yritän totutella niihin. Eräs kokeneempi kirjailijaystäväni sanoi, että on täysin normaalia googlettaa näin alkuun kaikki mahdolliset kirjoitukset omasta esikoisromaanista mutta että sellaiseen kyttäämiseen kyllästyy myös aika nopeasti. Toistaiseksi minulla on vielä tämä "kyttäysvaihe" päällä ja höristän korviani kaikelle, missä sivutaankin sanaa kuura. Goodreadsista on tullut uusi Facebook. 

Mitä kirjan markkinointiin taas tulee, sen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. En ole missään vaiheessa kuvitellut, että suomalaisen, nimettömän nuortenkirjailijan esikoisromaania lähdettäisiin markkinoimaan millään miljoonabudjetilla, minkä vuoksi kustantajani aktiivinen panos on ilahduttanut minua. Somesta huolehdin pitkälti itse, mutta kustantajani ansiosta Kuura on saanut näkyvyyttä kirjakaupoissa. Kuurasta tehtiin muun muassa Akateemisen kirjakaupan kuukauden nuortenkirja toukokuussa. :)


Tämän yleisen ihmettelyn keskellä minun on ollut kuitenkin vaikea keskittyä Myrskyyn. Vaikka nyt intoilenkin kovasti Kuuran julkaisua, tiedostan edelleen että tärkein tehtäväni on kirjoittaminen ja Myrskyn kehittäminen. Olen vasta vähitellen alkanut saamaan kirjoitusrytmistäni kiinni. Myrsky laahaa aikataulustaan jäljessä, mutta olen vielä optimistinen deadlinen suhteen. Kolme kuukautta on pitkä aika. Muistutan itseäni, että olen kerran onnistunut kirjoittamaan 50 000 sanaa kuukaudessa (Nanowrimo 2014). Sillä tahdilla rykäistynä Myrskyn raakaversion pitäisi valmistua kesäkuun alkuun mennessä. Vaikea tehtävä, muttei mahdoton. Yritän parhaani.

Loppuun pieni ilmoitus. Päiväunien salainen elämä -blogi arpoo yhden kappaleen Kuuraa toukokuun alussa. Kerro blogin viestikenttään miksi kirja kiinnostaa ja olet mukana arvonnassa. Käykäähän osallistumassa!