Jatko-osan vaikeuksia

Myrsky rikkoi eilen 100 liuskan rajan. Paperille tehtyjen lukusuunnitelmieni mukaan olen kirjoittanut romaanista nyt hieman yli kolmasosan. Aivan voiton puolella ei siis vielä olla, mutta homma etenee aikataulun mukaisesti. Tällä tahdilla saan tarinan koelukijoille kesän aikana, kuten olin toivonutkin.
Mielestäni Myrskyn tarina vetää mukavasti, ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä käsikirjoitus on monilta osin edeltäjäänsä parempi. Se on jännittävämpi, synkempi ja muutenkin se edustaa tyylillisesti paljon enemmän minua. Kuitenkin sama into, joka ajoi minua kirjoittamaan Kuuran, on ollut toistaiseksi hakusessa. Uskon tämän liittyvän jatko-osan paineisiin.
Pyörittelen samoja kysymyksiä mielessäni. Pilaanko minä tarinan tällä ratkaisulla? Miksi tämä hahmo tuntuu Myrskyssä niin erilaiselta kuin Kuurassa? Muistaakohan lukija enää mistä tässä kohdassa puhutaan? Mitä jos tarinasta ei pidetäkään..? 

Olen aina haaveillut jatkokertomuksen kirjoittamisesta. Tähän mennessä kaikki suunnittelemani tarinat ovat olleet moniosaisia kertomuksia. Kuitenkin nyt kun olen viimein päässyt työstämään kauan odottamaani trilogiaa, olen jotenkin jäissä. En oikein tunnu pääsevän vauhtiin. 
Toki tämä ilmiö voi selittyä silläkin, että kirjoitan valmiimpaa ja huolitellumpaa tekstiä kuin aikaisempien raakaversioideni kohdalla. Teksti ei lähde liitämään kuten ennen, koska luen kohtauksia moneen kertaan ja muokkaan niistä parempia. Keskeneräisyys on alkanut vaivata minua. En voi jatkaa tarinaa eteenpäin, jos takana on puolihuolimattomasti roiskittuja kohtauksia. 

Edellisen osan tapahtumia on yllättävän vaikea referoida luontevasti. Mikä teidän mielestänne on toimivin tapa muistuttaa lukijaa menneistä tapahtumista? Onko se televisiosarjojen suosima "Previously on AMC's the Walking Dead" -tyyli, jossa ennen varsinaisen tarinan alkua kerrataan tiiviisti kaikki edellisen osan tapahtumat? Vai onko mukavampaa heittäytyä suoraan tarinaan ja palautella edellisiä osia mieleen pikkuhiljaa, vaikka ensimmäiset luvut voisivat sen vuoksi ollakin hieman sekavia? 
Olen itse valinnut jälkimmäisen ratkaisumallin, mutta näin kirjailijana on vaikea sanoa mikä tieto kaipaisi kertausta ja mikä ei. En pidä rautalangasta vääntämisestä. 

Yksi ihana puoli Myrskyn kirjoittamisessa on kuitenkin ollut sen ympärille kasvavat musiikit. Tässä yksi näyte tarinan alun tunnelmasta:


8 kommenttia

  1. Luulen, että valintasi on hyvä. Se kannattaa toki testauttaa ensilukijoilla, sekä sellaisella, joka ei ole lukenut Kuuraa (kuinka tajuaa asiat) että Kuuran lukeneella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen harkinnut sitä! Olisi kyllä mielenkiintoista käyttää Myrskyä koelukijalla, joka ei Kuuran maailmaa entudestaan tunne. Toisaalta olin ajatellut vähentää koelukijoiden määrää tällä kertaa. Kuuralla oli 6 koelukijaa ja jo se tuntui kauhean paljolta. Pitää miettiä. :)

      Poista
  2. Hienosti etenee, Elina! Haluaisin lohduttaa tuosta hahmojen muuntautumisesta/vieraalta tuntumisesta, että hahmot voivat varmasti muuttua kirjoittajan mielessä ja ulosannissa, kun edetään tarinassa eteenpäin - hahmojen merkityskin on varmasti muuttunut sinulle pitkin matkaa Kuuran eri versioita muokatessa. Ehkä kannattaa katsoa vasta Myrskyn lopuksi, onko eroa kahden kirjan välillä niin paljon, että jotain täytyy tehdä? Älä stressaa asiasta vielä, jäät muuten helposti vain tuijottelemaan sitä ja sitten tunne nakertaa koko kirjoitusprosessin ajan ikävästi heijastuen muihinkin elementteihin.

    Suunnitelmasikin kuulostavat hyviltä, jatka rohkeasti vain! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksista Satsu! ^-^ Olet kyllä ihan oikeassa tuosta henkilöhahmojen muuttumisesta. Päähenkilöiden on pakkokin muuttua, mikäli tarinassa haetaan kasvutarinaa. Kirjoitustauko Kuuran ja Myrskyn välillä on vain aiheuttanut pientä epävarmuutta työskentelyyni. Hahmojen pään sisälle on yllättävän vaikea palata. Välillä tuntuu siltä kuin kirjoittaisin täysin erillistä hahmoista kun vertaan heitä Kuuraan tapahtumiin. No, täytynee edetä Myrskyn loppuun asti ja tarkastella kokonaisuutta sitten kun raakaversio on paperilla. Tuo on kyllä niin totta mitä sanoit, että liikaa miettimällä onnistuu vain aiheuttamaan itselleen ajatusjumin.

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä!

    Älä stressaa vielä noin paljon, kyllä siitä hyvä tulee, kunhan vaan luotat itsees ja kykyihis (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! :)
      Minulla on vähä huono tapa murehtia tekemättömiä asioita, jotka kyllä selviävät sitten ajan kanssa. Näin näyttänee käyneen tämänkin kässärin tapauksessa. Toivotaan, että huolet osoittautuvat turhiksi!

      Poista
  4. Itse tykkään juuri valitsemastasi ratkaisusta, vaikka joskus jatko-osien alut saattavatkin tuntua hiukan sekavilta. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin lukea tiivistelmää edellisestä osasta, jos tapahtumat sattuukin muistamaan :D Mielummin alkuun pieni hämmennys, kyllä lukija kärryille pääsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, olemme siis samoilla linjoilla kanssasi! :) Minäkin olen lukijana kokenut tarinatiivistelmät vähän puuduttaviksi, vaikka ne monesti virkistävätkin muistia. Kauhean usein tulee vain luettua blogikirjoituksista huomautuksia, ettei lukija ole muistanut edellisen osan tapahtumia ja jatko-osan alku on mennyt sen vuoksi vähän harakoille. En oikein haluaisi niinkään tapahtuvan.
      Tietenkin on mahdotonta tehdä ratkaisua, joka toimisi kiistatta kaikkien lukijoiden kohdalla. Toiset kun saattavat lukea sarjan osat heti putkeen, toiset taas voivat pitää pidemmän lukutauon ennen kuin palaavat tarinan maailmaan.

      Poista