Nyt sitä saa!

Sain keskiviikkoaamuna yllätysviestin työkaveriltani: Kuura oli saapunut etuajassa kauppoihin! Vaikka virallinen julkaisupäivä on vasta 29. huhtikuuta, rantautunee kirja vähitellen myymälöihin jo ennen sitä. Kävin itse kiertämässä tänään muutaman Helsingin liikkeen ja sen lisäksi sain kuvamateriaalia ystäviltäni. Minulla on vähän outo olo, mutta kyllä näissä silmä lepää. <3
Pinoja Suomalaisen kirjakaupan ja Akateemisen myymälöissä.
Nyt vain sitten jännitetään kirjan vastaanottoa ja tulevia arviota. Ja tietenkin viikonlopun julkkareita... argh!

Kuura neljällä sanalla

Lukuhoukka kirjoitti blogissaan kuinka Kallion kirjasto oli Agricolan ja suomen kielen päivänä kannustanut ihmisiä keksimään kauniita, neljän sanan mittaisia tarinoita. Tästä intoutuneena monet kirjoittajabloggajat ovat tiivistäneet omia käsikirjoituksiaan neljään sanaan.
Ajattelin yrittää samaa Kuuran ja Myrskyn kanssa.
Tässä vaiheessa on hyvä korostaa, etten ole erityisen taitava minimalisti. Lyyriset kirjoitustaitoni sijoittuvat asteikolla 1-10 jonnekin kahden ja kolmen välimaastoon, joten pidän lauseeni suosiolla simppeleinä.
Tiivistäminen osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi. Se kannusti minua kuitenkin pohtimaan mm. Myrskyn juonta ja sitä mitä pidän tarinassa olennaisena. Päädyin seuraaviin aikaansaannoksiin:

Kuura: "Epätoivon valintoja täydenkuun yönä."

Myrsky: "Toisen sankari, toisen terroristi."

Siinäpä nuo! Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia tiivistyksiä muut ovat tehneet kässäreistään tai lempiromaaneistaan. Kiitokset Lukuhoukalle ja Kallion kirjastolle mainiosta ideasta.


Kuuran Matleena (a) Karin Niemi

Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

Haaveilin muinoin julkaisevani esikoisromaanini ennen kuin täytän kaksikymmentä vuotta. Anna-Leena Härkönen julkaisi Häräntappoaseen 17-vuotiaana ja DIMILY-sensaatio Estelle Maskame aloitti esikoisromaaninsa 13-vuotiaana - teini-ikäisiä esikoiskirjailijoita, joiden joukkoon olisin mieluusti lukeutunut. Itselläni haave ei ikävä kyllä toteutunut. Olen 25-vuotias esikoisromaanini ilmestyessä, nuori edelleen, mutta viisi vuotta tavoitettani jäljessä. 
Sen sijaan eräs ystäväni meni ja toteutti sen, josta itse vasta haaveilin hänen ikäisenään. 

Hanna Kauppinen täytti esikoisromaaninsa julkaisuviikolla 18 vuotta. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Myllylahti, 2016) on tiivis, tunnelmallinen romaani kirjoista, ystävyydestä ja maagisesta talvesta. Mainio näyte nuoren kirjailijan kerronanlahjoista. 

Tarinan päähenkilö Mila etsii täydellistä kirjaa. Päivät kuluvat antikvariaateissa työskennellessä, kirjapinoja siistiessä ja tietenkin tarinoita ahmiessa. Koti, perhe ja läheiset ystävät tuntuvat puuttuvan tytöltä kokonaan - kunnes kaupunkiin saapuu uusi, erikoinen perhe ja heidän pitämänsä mystinen kirjakauppa. Mila tutustuu Toniin, kirjakauppiaan poikaan, jonka kanssa hän alkaa viettää enemmän aikaa. Pian selviää, ettei Tonin perheessä eriskummallisinta olekaan vain kiukkuinen aasi, rempseä kirjakaupan omistaja herra H tai edes itse kirjakauppa, jonka hyllyt loistavat välillä tyhjyyttään ja välillä täyttyvät mitä erikoisimmilla ja harvinaisimmilla teoksilla. 

Romaanin hahmojen taustoja raotetaan hyvin vähän, mikä saa lukijan uteliaaksi. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa tarinaa herää kysymyksiä Milan historiasta, tarinan maailmasta ja siitä miten kehyskertomus tulee täydentämään ydintarinaa. Vaikka romaani on lyhyt, sitä ei voi lukea kiirehtien. Vihjeitä hahmojen historiasta ripotellaan hienovaraisesti virkkeiden väliin, ja lukijan on oltava tarkkaavainen, mikäli hän haluaa saada lukemastaan kaiken irti. Tarinassa on myös tasoja, joista pääsee nauttimaan kunnolla vasta toisella lukukerralla.

Luin tämän romaanin parissa illassa. Vaikka en monilta osin pystynyt samaistumaan Milan kirjarakkauteen (olen niitä tv-ihmisiä, jotka lukevat opinnoistaan ja työstään huolimatta hävettävän vähän), syvennyin kirjan tunnelmaan täysillä. Sääli sinänsä, että luin tarinan alkukeväästä enkä joulun aikaan talvella. Pakkanen, kynttilät ja joulu puskevat kirjan sivuilta vahvasti läpi. 

Suosittelen romaania kirjojen ystäville, sekä niille jotka kaipaavat lukemistoonsa jotain suloista, keinuttavaa ja lämminhenkistä maagista realismia.