Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

Haaveilin muinoin julkaisevani esikoisromaanini ennen kuin täytän kaksikymmentä vuotta. Anna-Leena Härkönen julkaisi Häräntappoaseen 17-vuotiaana ja DIMILY-sensaatio Estelle Maskame aloitti esikoisromaaninsa 13-vuotiaana - teini-ikäisiä esikoiskirjailijoita, joiden joukkoon olisin mieluusti lukeutunut. Itselläni haave ei ikävä kyllä toteutunut. Olen 25-vuotias esikoisromaanini ilmestyessä, nuori edelleen, mutta viisi vuotta tavoitettani jäljessä. 
Sen sijaan eräs ystäväni meni ja toteutti sen, josta itse vasta haaveilin hänen ikäisenään. 

Hanna Kauppinen täytti esikoisromaaninsa julkaisuviikolla 18 vuotta. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Myllylahti, 2016) on tiivis, tunnelmallinen romaani kirjoista, ystävyydestä ja maagisesta talvesta. Mainio näyte nuoren kirjailijan kerronanlahjoista. 

Tarinan päähenkilö Mila etsii täydellistä kirjaa. Päivät kuluvat antikvariaateissa työskennellessä, kirjapinoja siistiessä ja tietenkin tarinoita ahmiessa. Koti, perhe ja läheiset ystävät tuntuvat puuttuvan tytöltä kokonaan - kunnes kaupunkiin saapuu uusi, erikoinen perhe ja heidän pitämänsä mystinen kirjakauppa. Mila tutustuu Toniin, kirjakauppiaan poikaan, jonka kanssa hän alkaa viettää enemmän aikaa. Pian selviää, ettei Tonin perheessä eriskummallisinta olekaan vain kiukkuinen aasi, rempseä kirjakaupan omistaja herra H tai edes itse kirjakauppa, jonka hyllyt loistavat välillä tyhjyyttään ja välillä täyttyvät mitä erikoisimmilla ja harvinaisimmilla teoksilla. 

Romaanin hahmojen taustoja raotetaan hyvin vähän, mikä saa lukijan uteliaaksi. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa tarinaa herää kysymyksiä Milan historiasta, tarinan maailmasta ja siitä miten kehyskertomus tulee täydentämään ydintarinaa. Vaikka romaani on lyhyt, sitä ei voi lukea kiirehtien. Vihjeitä hahmojen historiasta ripotellaan hienovaraisesti virkkeiden väliin, ja lukijan on oltava tarkkaavainen, mikäli hän haluaa saada lukemastaan kaiken irti. Tarinassa on myös tasoja, joista pääsee nauttimaan kunnolla vasta toisella lukukerralla.

Luin tämän romaanin parissa illassa. Vaikka en monilta osin pystynyt samaistumaan Milan kirjarakkauteen (olen niitä tv-ihmisiä, jotka lukevat opinnoistaan ja työstään huolimatta hävettävän vähän), syvennyin kirjan tunnelmaan täysillä. Sääli sinänsä, että luin tarinan alkukeväästä enkä joulun aikaan talvella. Pakkanen, kynttilät ja joulu puskevat kirjan sivuilta vahvasti läpi. 

Suosittelen romaania kirjojen ystäville, sekä niille jotka kaipaavat lukemistoonsa jotain suloista, keinuttavaa ja lämminhenkistä maagista realismia. 

2 kommenttia

  1. Tämä on ollut minulla vähän aikaa jo yöpöydällä keskeneräisenä! Pitäisikin ottaa ja lukea loppuun. On ollut viime aikoina riesaksi saakka sellaisia kirjoja, jotka pakottavat tarttumaan itseensä ja sitten niitä lojuu keskeneräisinä ympäriinsä... Hyvinvointi-kirjallisuusmaailma-yhteiskunnan ongelmia? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minä taas en pysty aloittamaan uutta kirjaa ennen kuin olen lukenut edellisen loppuun. :D Toisaalta luen kyllä ihan liian vähän ja ihan liian hitaasti. Tuntuu että kirjahyllyyn ilmestyy harva se päivä uusia mielenkiintoisia teoksia, joihin en kuitenkaan tartu vielä moneen kuukauteen.

      Kauppisen kirjaa suosittelen! Se on mainio hyvänmielenkirja. :)

      Poista