Just do it (part 2)

Vilkaisin sattumalta vanhoja blogipostauksiani ja tulin huomanneeksi, että kamppailin vuosi sitten saman ongelman kanssa kuin taistelen Myrskyn parissa nyt. Käsikirjoitus on loppusuoralla, mutta sen valmistuminen vain venyy ja venyy. "Just do it!" oli postaukseni otsikko viime vuonna. Samaa voisi sanoa tälläkin kertaa. 
On se kumma, että vaikka viimeisten lukujen kohtaukset ovat koko tarinan parhaimmistoa - niitä joiden kirjoittamista olen odottanut aina siitä lähtien, kun ryhdyin suunnittelemaan Myrskyä - en vain saa urakkaa pakettiin. 
Tiedän, että pitkillä työpäivillä on osuutensa jaksamiseni kanssa, enkä monesti kirjoita sanaakaan sen jälkeen kun pääsen iltavuorosta. Toisaalta tekosyyksi voi sanoa myös PokémonGo:n, jonka kimpussa olen ahertanut viimeiset kaksi viikkoa. Olen istunut Heureka-puistossa uusien kamujen kanssa, riekkunut yömyöhään ja tuhlannut kallisarvoista kirjoitusaikaa. Nyt kuitenkin ilmoitin tiimiläisilleni katoavani kuvioista vähäksi aikaa. Minun on oikeasti pakko saada Myrsky pakettiin parin seuraavan viikon aikana. On pakko pistää asiat tärkeysjärjestykseen.
Olen pettynyt itseeni. Aivan kuten vuosi sitten. Toivotaan, että viimeistään kahden viikon kuluttua saan kirjoittaa blogiini helpottuneen postauksen kässärin valmistumisesta. Siihen asti hiljennyn ja ohjaan keskittymiseni Myrskyn tapahtumiin. Toisin kuin minä, ainakin Aaron saa asioitaan hoidettua... 


Lukumaraton 2016

Viime sunnuntaina 10.7. järjestettiin Blogistanian lukumaraton. Haasteeseen osallistui päälle kahdeksankymmentä ahkeraa lukijaa, ja viikonlopun ajan somefeediäni hallitsivat aiheeseen liittyvät maratonpäivitykset. Minunkin olisi tehnyt mieli osallistua, mutta harmikseni olin koko viikonlopun töissä. En ole koskaan ennen kokeillut vuorokauden kestävää lukuputkea, enkä suoraan sanottuna tiennyt olisiko minusta edes lukemaan montaa sataa sivua putkeen yhdeltä istumalta. Olen tavallisesti aika hidas lukija.
Luonnollisesti päätin ottaa asiasta selvää.
Mainitsin Twitter-sivullani aikovani pitää oman lukumaratonini tällä viikolla - ja little did I know, Susiraja-sarjan kirjailija Elina Rouhiainen tarttui myös haasteeseen ja ehdotti meille yhteismaratonia! Elina&Elina-lukumaraton, mikäs sen parempaa. 

Päätin jo alkuun, etten aio rynniä yhdenkään kirjan kanssa, vaan luen tekstiä omalla tahdillani tarinasta nauttien. Kertyi niitä sivuja sitten paljon tai vähän. Hyllyssäni on paljon töistä saatuja ennakkokappaleita, joten teokset valikoituivat pitkälti niiden joukosta.

Aloitin lukemalla K.K Alongin Kevätuhrit, jonka jälkeen tutustuin Minna Rytisalon paljon puhuttuun Lempiin. Teokset ovat tyyleiltään kuin yö ja päivä, ja juuri siksi ne valitsinkin. Ensin viihdettä, sitten puhuttelevampaa tekstiä. Pidin molemmista! 
Yllättävän paljon aikaa näiden kahden romaanin lukemiseen kuitenkin meni. Minun oli pidettävä välissä taukoja, ulkoilin monta tuntia koiran kanssa, datailin ja kirjoitin omaa käsikirjoitustani eteenpäin. Lukeminen on ihanaa, mutta myös yllättävän työlästä. Kyllä tuli taas huomattua, että olen tottuneempi katsomaan telkkarisarjoja kuin kääntämään romaanin sivuja. On kyllä ihme, että kykenen kirjoittamaan omaa kässäriä 10 h putkeen, mutta valmista romaania lukiessa tarvitsen tauon jokaisen luetun luvun jälkeen. Millähän tuonkin ilmiön selittäisi.
Lukumaratonia en kuitenkaan jättänyt kesken, vaan komensin itseni kirjahyllylle vielä seuraavana aamuna. Koska aikaa lukumaratonin päättymiseen oli jäljellä muutama tunti, valitsin lukea Sarri Nirosen Tähdenpeiton. Kirja on suhteellisen ohut ja tyyliltään nopealukuinen - jälleen aivan omanlaisensa lukukokemus kahteen edelliseen kirjaan verrattuna. 

Lukumaratonin päätyttyä olin siis lukenut kolme kirjaa, yhteensä 666 sivua (lol). Olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni, vähän jopa yllättynytkin, koska tavallisesti minulla menee moisen sivumäärän taltuttamiseen kuukauden päivät. 
Elinan suoritus oli lähes sama, myös hän luki kolme kirjaa vuorokauden aikana. Kaiken kaikkiaan E&E-lukumaraton kerrytti 1365 sivua. Aika hyvin, vai mitä? Katsotaan pystytäänkö rikkomaan se ensi vuonna. Ainakin lupaan yrittää!

P.S. Uusimmassa Kosmoskynässä löytyy artikkeli "Monia teitä kirjailijaksi", jossa kerron omat kokemukseni julkaisukynnyksen ylittämisestä. Mukana ovat kirjailijat Anni Nupponen, Jenny Kangasvuo ja Heikki Hietala. Haastattelun teki Katri Alatalo, iso kiitos hänelle! :)

Ensimmäiset esiintymiset

Reilu viikko sitten matkasin Tampereelle Finnconia varten. Minulla oli tapahtumassa kolme esiintymistä: kaksi lauantaina ja yksi sunnuntaina. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun puhuin Kuurasta julkisessa tilaisuudessa (julkkarini poissulkien), joten jännitystaso perjantai-iltana oli aika korkea. Vaikka olin saanut paneelien ja haastattelun kysymykset etukäteen tietooni, olin päättänyt, etten valmistele puheenvuorojani liian tarkkaan. Haluan säilyttää haastatteluissani tietyn tason luonnollisuuden. Riskinä tietenkin on, että jännittäessä pää tyhjenee niin perusteellisesti, etten tajua koko kysymystä, saati pysty keksimään siihen kunnollista vastausta. Tämä olikin suurin pelkoni ennen esiintymisiäni.

(c) Kaisu Sandberg
Minusta on tullut iän myötä aina vain pahempi ja pahempi jännittäjä. Olin yläasteella ja lukiossa todella supliikki ja nautin esiintymisestä luokan edessä. Sittemmin esitelmät ja puheenvuorot ovat vaihtuneet hiljaiseen koneella datailuun luontosalin perällä. Nykyään saan sydämentykytyksiä yksinkertaisesta esittelykierroksestakin. Muistan muutaman kerran elämässäni ääneni juuttuneen kurkkuun ja kähisseeni niin, että hyvä jos lauseista sai mitään tolkkua. Pelkoni oli, että niin tulisi käymään myös Finnconissa. Luojan kiitos niin ei käynyt! 
Ensimmäistä esiintymistä hermoilin eniten. Olin reissussa yhdessä ystäväni Kaisun kanssa, ja kiitos hänen minulle ei missään vaiheessa tullut tilannetta, jossa olisin seisoskellut yksinäni luentosalin edessä ja lietsonut paniikkiani. Kaisun kanssa pähkäilimme bussiaikatauluja, haimme kahvia, ramppasimme vessassa ja napsimme somekuvia. 

(c) Kaisu Sandberg
Esikoiskirjailijoiden paneeli alkoi klo 10 - samaan aikaan Finnconin avajaisten kanssa, mistä johtuen luentosali oli aika tyhjänä. Minua se ei haitannut. Vähemmän ihmisiä todistamassa katastrofia, meinasin. Ilokseni samassa paneelissa esiintyi myös vanha Oriveden Opiston ystäväni, Jaakko Markus Seppälä, joka on aivan älyttömän rento ja karismaattinen kaveri. Jännitystasoni laski heti, kun pääsin vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan. Muita esiintyjiä paneelissa olivat puheenjohtaja Shimo Suntila, sekä kirjailijat Dare Talvitie ja Liliana Lento. 
Itse haastatteluosuus meni mainiosti! Havaitsin pientä jäykkyyttä äänessäni ensimmäisellä puheenvuorollani, mutta sen jälkeen koko homma rullasi kuin itsestään. Puhuimme julkaisukynnyksen ylittämisestä, kustannusprosessista, markkinoinnista ja jatkosuunnitelmistamme. 45 minuuttia meni todella nopeasti. Pystyin oikeasti nauttimaan tilanteesta ja olisin halunnut sen jatkuvan pidempäänkin. Jälkifiilis oli mainio, olin helpottunut ja innostunut. Sain hyvää palautetta muilta panelisteilta ja Kaisunkin mielestä haastattelu meni nappiin. 

Jaakko Markus Seppälä, Liliana Lento, meitsi, Shimo Suntila, Dare Talvitie c) Kaisu Sandberg
Toisen haastattelun alkamista odottelimme tunnin verran. Kustannustoimittajani Hanna Matilainen haastatteli minua ja toista esikoiskirjailijaansa Laura Luotolaa esikoiskirjoistamme. Tässä haastattelussa luokkahuone oli selvästi aiempaa pienempi ja haastattelutilanne jutustelevampi. Luimme romaaneistamme myös lukunäytteet, mikä huvitti minua kauheasti. Kaisu oli valinnut minulle Kuurasta edellisiltana luettavan kohdan, ja kyseisessä kohtauksessa on paljon dialogia. Repeilin mielessäni kuvitellessani kuinka ääninäyttelisin Leoa. Luin kuitenkin ihan normaalisti, ja yleisöni säästyi kiusalliselta näytökseltä. 

Meitsi, Hanna Matilainen, Laura Luotola (c) Kaisu Sandberg
Me lähdimme lauantain Finnconista aika pian toisen haastatteluni jälkeen. Lauantai oli todella helteinen päivä, ja Tampereen yliopisto oli pätsi. Selkä oli ihan hiestä märkänä. Päätimme siis, että kiertäisimme kojut nopeasti läpi ja lähtisimme sitten ulos. 
Koko päivä oli mitä ihanin! Ystäväni Anna ja Juha liittyivät seuraamme Finnconista ja kiertelimme koko loppupäivän pitkin Tamperetta. Kävimme syömässä eräässä etnisessä kasvisravintolassa, piipahdimme vintage-markkinoilla ja tutustuimme työläiskorttelimuseoon. Illalla teimme tortilloja ja katsoimme Game of Thronesin ensimmäisiä jaksoja. 

Työläiskortteli (c) Kaisu Sandberg

Sunnuntain paneeli alkoi hiipiä mieleeni vasta hieman ennen nukkumaanmenoa. Aloin epäillä olivatko päivän haastatteluni sittenkään menneet hyvin. Olinko kökkö, vastasinko huonosti, pidettiinköhän mua ihan pölvästinä? Siinä vaiheessa kuitenkin, kun GoTin Samia löylytettiin telkkarissa ja totesin Kaisulle: "Mun haastattelu näyttää tolta huomenna", oli pakko alkaa nauraa. 

Elinan kauhumielikuvat fantastisen romantiikan paneelista kohdassa 0:36. :'D

Sunnuntaina pidettävä Fantastista romantiikkaa -paneeli alkoi vasta klo 15, joten ehdimme käydä tutkimassa Tamperetta ennen sitä. Kaisu ja Anna ovat molemmat kuvataideihmisiä, joten kävimme ihmettelemässä Tuomiokirkossa Hugo Simbergin maalauksia. Lounaan söimme panimoravintola Plevnassa (sieltä saatava panimosima oli muuten aivan törkeän hyvää, suosittelen!), ennen kuin suuntasimme takaisin Tampereen yliopiston tiloihin. 

(c) Kaisu Sandberg
Finncon oli sunnuntaina ruuhkaisempi kuin lauantaiaamuna. Fantastista romantiikkaa -paneelia oli kuulemassa lähes 60 henkeä, mikä teki siitä myös ylivoimaisesti suurimman haastatteluni. Mukana esiintymässä olivat puheenjohtaja Matti Järvinen, sekä kirjailijat Maria Carole, J.S. Meresmaa sekä Liliana Lento. Tunnelma paneelissa oli rento ja hauska! Asiasisältöä riitti, oli huumoria ja vuorovaikutteista keskustelua panelistien välillä. Sain myös signeerata Kuuraa haastattelun jälkeen, koska kirja oli herättänyt mielenkiintoa yleisössä. Mission accomplished!

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli ihan täydellinen. En viettänyt aikaa pelkästään Finnconissa, mutta ainakin sain ajatukseni pois esiintymisestä, eikä matkaseurani saanut Kuura-ähkyä. Kaikin puolin onnistunut reissu. :) Näiden kokemusten jälkeen jännitän tuskin enää niin paljon tulevia esiintymisiäni.