Lukupiirivierailu

Kaunista syksyä kaikille! Olen viettänyt blogissani hiljaiseloa viimeisten kuukausien ajan, mutta yritän palauttaa säännöllisen viikkopostaamisen tulevaisuudessa uudelleen. On mukavampaa kun voi keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Vielä tällä kertaa tyydyn kuitenkin koosteeseen, koska haluan pitää blogini ajan tasalla arkeni kirjallisuuteen liittyvistä tapahtumista. 

Tärkein uutinen lienee se, että allekirjoitin Kajolle oman kustannussopimuksen. Nyt se on siis virallista; toinen kirjani ilmestyy ensi keväänä. Tämän vuoden aikataulu on hieman erilainen kuin vuosi sitten, koska Kajosta ei lähetetä lukukappaleita kirjakauppoihin. Taittoversion tarvitsee olla valmis vasta helmikuussa, joten minulla ja kustannustoimittajallani on pari kuukautta enemmän aikaa uurastaa tekstin parissa kuin viime vuonna. 
Toisaalta tekstissä on myös paljon enemmän editoitavaa nyt kuin Kuuran kanssa vuosi sitten tähän aikaan. Kiitos alkaneen graduseminaarini, ylimääräistä kirjoitusaikaa ei ihan hirveästi ole. Yritän välttää stressiä ja suunnitella viikkoaikatauluni järkevästi, jotta ehdin tehdä kaiken. Olen viettänyt nyt muutaman viikon lomaa käsiksestä. Se on tehnyt hyvää, ja olen saanut hitusen etäisyyttä tekstiin. Valitettavasti pidempää taukoa en uskalla pitää, vaikka tavallisesti suosin kuukauden kirjoitustaukoa editointikierrosten välissä. Yritän välttää kiirettä ja paniikkikirjoittamista.


Kuluneen kirjoitusloman aikana olen aivojen nollaamisen lisäksi tehnyt kaikkea muuta kivaa. Pasilan kirjastossa järjestettiin Kuuraa käsittelevä lukupiiri, jonne minut kutsuttiin vierailijaksi. Vähän alkuun jännitin mitähän lukijat kirjasta tykkäsivät, mutta ihan turhaan.
Lukupiiri oli todella mahtava kokemus! 
Paikalla oli kymmenisen keskustelijaa, joiden kanssa juttelimme Kuurasta parin tunnin ajan. Jokainen kertoi lukukokemuksensa päällimmäiset tunnelmat, minkä jälkeen pohdittiin yhdessä mikä kirjassa viehätti ja mikä ei, ja esitettiin erilaisia tulkintoja tarinalle. Henkilöhahmoihin paneuduttiin tarkasti. En voi sanoin kuvailla miten tyydyttävältä tuntui jauhaa luvan kanssa myös pienempien sivuhenkilöiden motiiveista ja taustoista, koska tavallisesti olen tottunut puhumaan haastatteluissa vain Inkasta ja Aaronista. Nyt lukijat tulkitsivat myös Leoa, Matleenaa, Nikiä ja Nellaa. Hallaksen kaksosia pidän itse todella mielenkiintoisina persoonina, minkä vuoksi olin ihan täpinöissäni kun lukijat päättivät huomioida myös nämä kaksi henkilöhahmoa.
Asiaa kirjasta olisi riittänyt varmasti vielä pidemmäksikin aikaa, mutta harmikseni kirjasto suljettiin. Kotimatkalla olin todella hyvällä tuulella. Luulen, että olen alkanut kehittyä näissä jutuissa. Ensinnäkään en pelännyt avata suutani lukupiirissä, eikä ääneni tärissyt. Toiseksi suhtauduin annettuun kritiikkin tosi hyvin, eikä se tuntunut yhtään kamalalta. Tämä kokemus antoi minulle sopivasti kaipaamaani itsevarmuutta.

Nyt olisi sitten vielä pari päivää kirjoituslomaa jäljellä. Miten sen vietän? Ajattelin piirtää. Jotain Kuuraan liittyvää ehkä, jotta saisin motivoitua itseäni tulevaan editointiurakkaan. Olen ostanut upouudet lyijykynätkin, jotka vaativat päästä testiin. Katsotaan mitä tästä tulee.


Ei kommentteja