Tunnelmia kirjamessuilta

Vielä kerran Helsingin kirjamessuja! Messupäivitykseni tulee pari päivää myöhässä, koska olen hävyttömästi tuhlannut pari viimeistä päivää elokuvien katseluun ja muuhun laiskotteluun. Messuväsymys iski minuun toden teolla sunnuntaina, ja oli vähällä etten jättänyt viimeistä päivää kokonaan väliin. Luulen, että sain pienoisen kirjoitus- ja kirjaähkyn, joka on pitänyt minut pois blogistani tähän päivään asti.
Pienen koosteen viikonlopusta haluan kuitenkin tehdä. 



Pääsin siis osallistumaan messuille tänä vuonna kolmena päivänä neljästä: torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Näistä torstai oli pisin ja perusteellisin, sillä saavuin paikalle heti kymmeneltä aamulla ja lähdin jatkamaan iltaa kustannustoimittajani kanssa kuuden jälkeen. 
Koska minulla ei ollut omia esiintymisiä vielä ensimmäisenä päivänä, nautiskelin täysin rinnoin messuhuumasta ilman minkäännäköistä jännitystä. Tapasin kirjabloggareita, tuttuja kirjailijoita ja Kuuran kustannustalon henkilökuntaa. Kävin kuuntelemassa monia erinomaisia kirjailijahaastatteluja ja paneelikeskusteluja, otin selfien Don Rosan kanssa ja napostelin herkkunäytteitä ruokamessujen puolella. Minulle päivän mieleenpainuvin tunti oli ehkä milleniaanien lukemista käsittelevä paneelikeskustelu, jossa mukana oli yksi uusista idoleistani, Mikko Toiviainen (#pojatkinlukee-kampanjan perustaja). Sääli etten tehnyt muistiinpanoja, sillä painavaa asiaa oli paljon!

Kirjailija Hanna Kauppinen, kirjabloggari Maria Mustetta paperilla -blogista,  meitsi ja Don Rosa. <3

Lauantai oli minulle lyhyempi messupäivä, mutta sitäkin jännittävämpi. Tiesin odottaa viikonloppuruuhkaa, joten minä ja graafikkoni Karin Niemi tulimme paikalle vasta pari tuntia ennen omaa haastatteluani. Emme kumpikaan suuremmin nauti ihmisvilinässä hengailusta. Ryysis käytävillä oli melkoinen, emmekä saaneet ostoksen ostosta tehtyä. Kävimme moikkaamassa kustantajaa ja lopun ajan tuhlasimme ruokajonossa. Sitten pitikin kiriä KirjaKallion lavalle omaan haastatteluuni. 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun astuin lavalle tietämättä ensimmäistäkään kysymystä etukäteen. Toisaalta minua jännitti kovasti (käteni tärisivät horkkana), mutta toisaalta rauhoitin itseäni ajattelemalla, ettei Kuurasta voitaisi esittää kysymyksiä, joihin en olisi kuluneen puolen vuoden aikana törmännyt. Jännitin huomattavasti vähemmän kuin Finnconissa. Pelon sijaan koin pientä epämukavuutta esiintymistilannetta kohtaan, en pystynyt keskittymään oikein mihinkään enkä halunnut kuunnella yhtäkään kirjailijahaastattelua ennen omaa esiintymistäni.

(c) Hanna Kauppinen
KirjaKallion haastattelijani nappasivat minut lavan läheisyydestä kymmenisen minuuttia ennen esiintymistäni ja meillä synkkasi heti! Haastattelu sujui rennoissa tunnelmissa, ja pienen alkukankeuden jälkeen aloin nauttia tilanteesta ja tuoreista kysymyksistä. KirjaKallion haastattelu avasi Kuurasta aivan uusia puolia, ja vaikka parin kysymyksen kohdalla päässä meinasi lyödä tyhjää, kunnialla kuitenkin selvittiin! Haastattelu meni nopeasti, ja jälkifiilis oli erinomainen. Olin niin häkeltynyt haastattelun jälkeen, etten osannut kunnolla edes jututtaa kaikkia minua moikkaamaan tulleita ja signeerausta hakeneita ihmisiä, vaan katseeni poukkoili siksakkia henkilöstä toiseen. Olin tavattoman onnellinen ja helpottunut.
Kiitokset KirjaKalliolle mahtavasta kokemuksesta ja mitä kauneimmasta puhe-esityksestä. Tämä oli toinen kerta kun kuulin KirjaKallion Emman lausuvan Kuurasta Aaronin katkelman (ensimmäisen kerran kuulin torstaina Akateemisen kirjakaupan lavalla pidetyssä kirjabingossa), enkä pystynyt vieläkään kunnolla käsittämään kuinka ihmeellisestä hetkestä tässä oli kysymys. Että minun kirjaani oli luettu noin tarkasti, sieltä oli etsitty juuri tuo tietty kohta ja sitä oli pohdittu, luettu ja opeteltu. Mitä tähän voi sanoa..? Kiitos. Kiitos aivan tajuttomasti. <3


Lauantaina jouduin lähtemään messuilta pian esiintymiseni jälkeen, koska vietin ystäväpiirini kanssa perinteisiä Halloween-bileitä. Teemanamme oli Kirotun lapsen kunniaksi Harry Potter. Tsekatkaa Instagramini, jos haluatte nähdä pari kuvaa rämäpääsakistamme! 

Sunnuntaiaamuna harkitsin lähdenkö vielä messuilemaan, mutta onneksi reipastuin ja lähdin. Ehdin vaihtaa kuulumisia nyt hieman paremmin kirjoittajakavereideni ja tapaamieni kirjabloggareiden kanssa. Vaikka sunnuntaina en kuunnellut enää mainittavan paljon haastatteluita tai paneeleita, aika kului silti todella nopeasti vain messuhallia kierrellessä. Kiitos siis ihanalle messuseuralleni, joiden ansiosta minun ei tarvinnut haahuilla hallissa yksin. <3

Ensi vuotta odotellessa. 

2 kommenttia

  1. Oli tosi kiva tavata! Haastattelusikin meni tosi hyvin, ainakaan itse en huomannut ollenkaan jännittämistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin oli huippua tavata teidät! Pieni esiintymisjännitys toki aina kuuluu asiaan, mutta aina vain parempi jos näytin rennolta yleisöstä katsottuna. :D

      Poista