Pako Berliiniin

Kaunista joulukuun alkua kaikille! Ajattelin kirjoittaa tällaisen pienen "mitä kuuluu" -postauksen blogia virkistääkseni, vaikka mitään kovin mainittavaa ei ole kuluneiden viikkojen aikana tapahtunut. Miten aika on mennytkin näin nopeasti? Päivät juoksevat, ja vaikka minusta tuntuu että olen jatkuvassa liikkeessä ja yritän joka päivä saada asioita eteenpäin, en edisty tarpeeksi reippaasti.

Lyhyesti sanottua: minulle tulee kamala kiire editoida Kajo julkaisukuntoon. En olisi asiasta huolissani, jos viettäisin normaalin joululoman ja minulla olisi vapaapäiviä. Ongelma on, ettei vapaapäiviä juuri ole. Työskentelen, juoksen kotiin huolehtimaan Hansista ja siinä välissä yritän vastata sähköposteihin, päivittää somea ja kirjoittaa tilattuja lehtijuttuja (!!seuratkaa Demiä lähitulevaisuudessa!!). Olen ajatellut vääristyneesti, että minulla on aikaa editoida Kajoa, mutta hyvänen aika, eihän tässä ole montaa kuukautta enää sovittuun deadlineen. On pakko pistää isompi vaihde päälle ja tarttua kunnolla tuumasta toimeen.

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Pientä energiaboostiakin on tullut haettua arkista puurtamista varten. Lomailua, arjesta irtautumista. Toden totta tarvitsin sitä! Kuten some-kanaviani seuranneet tietävät, palasin vastikään Berliinistä kaupunkilomaltani. On kummallista, miten arjen kiireet ja huolet jäävät taakse sillä sekunnilla, kun lentokone nousee ilmaan. En murehtinut Kajosta lainkaan lomalla ollessani. Päinvastoin. Mielessäni kävi, että ehkä kunnollinen tauko tekisi minulle hyvää. 

Kuva (c) Kaisu Sandberg
Jatkuva deadlinen kyttääminen on alkanut kyllästyttää. Rakastan kirjoittamista, mutta kiire on syönyt siltä pohjaa. Minusta on tullut kriittisempi, teknisempi ja markkinamielisempi. Berliinissä ollessani minusta tuli ihan eri ihminen. Oloni oli keveämpi ja tunsin itseni vapaaksi tavalla, jota en ole tuntenut kotona tietokoneen ääressä moniin kuukausiin. Aivoni ikään kuin tuulettuivat. Saksan junissa ja metroissa huomasin jopa ideoivani Ruskan tulevia juonikuvioita muotoon aivan uudenlaisella luontevuudella ja innolla. Se kävi yhtä helposti kuin Kuuran ensimmäisen version kirjoittaminen. Jos vain olisikin ollut läppäri mukana... tai äh, hyvä vain ettei ollut.


Kuva (c) Kaisu Sandberg
Vaikea siis sanoa miten tästä jatkan. Kirjoitan toki Ruskan keväälle 2018, koska niin on sovittu kustantajan kanssa, mutta sen jälkeen breikki on aivan välttämätön. En yhtään ihmettelisi, vaikka lähtisin ulkomaille reppureissaamaan ja jättäisin kirjoittamishommat siksi aikaa kokonaan. Kokeilisin tehdä jotain muuta välillä. Valokuvaaminen kiinnostaa. Toivoin omaa järkkäriä joululahjaksi. <3

Kuva (c) Kaisu Sandberg

2 kommenttia

  1. Ihania kuvia ja mukavaa, että sait pienen tauon kaikesta! Tsemppiä hurjasti editointiin. Itsellä ainakin kiire luo yleensä vain negatiivista painetta, mutta siihenkin täytyy varmaan jossain vaiheessa tottua. Innolla myös odotan, mitä tuo Demi-viittaus tuo tullessaan.

    P.S. Minusta tämä "mitä kuuluu" -postaus oli mukava lisä tänne muiden joukkoon, näitä voisi lukea lisääkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana viesti! Pitääpä tehdä näitä tällaisia postauksia enemmän jatkossakin. :)
      Kiire luo todellakin negatiivista painetta, ei sellaista hyvää odotuksen intoa. Itse en ole ainakaan siihen vielä tottunut. Ehkä vähän tympääntyneellä tavalla turtunut kylläkin. Pitäisi vain yrittää elää hetkessä niin pystyisi nauttimaan työstään enemmän. :)

      Poista