Synttäriarvonta

Kesäkivaa tiedossa! Täytän 27 vuotta 27.7. ja pienen juhlahumun kunniaksi ajattelin arpoa pari kirjapakettia lukijoilleni. Olen pitkin kevättä ja kesää miettinyt sopivaa hetkeä arvonnalle, mutta onnistuin malttamaan mieleni tänne heinäkuun loppuun. Ajankohta ei ole oivallinen pelkästään synttäreideni takia, vaan myös siksi, että elokuun alussa järjestetään ensimmäistä kertaa Helsinki young adult literature convention, eli Hel-YA. Nuorten aikuisten kirjallisuus on saanut mukavasti näkyvyyttä Suomen mediassa jo pitkin vuotta, ja kaiken huipentaa Suvilahden fanitapahtuma 5. elokuuta. Osallistun ohjelmaan yhdessä monien lahjakkaiden kotimaisten nuortenkirjailijoiden kanssa, mm. Salla Simukan, Emmi Itärannan ja Elina Rouhiaisen. Välillä meinaan ihan unohtaa, että minunkin pitäisi siellä esiintyä, sen verran fanitukseksi meinaa hommani mennä! Nyt jos koskaan on syytä fiilistellä kotimaista YA:ta.


Blogissani arvottava paketti sisältää kaksi kirjaa, Kuuran ja Kajon, sekä kutsuvierasliput kahdelle henkilölle Hel-YA-tapahtumaan. Kirjat lähetetään signeerattuina. Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommenttikenttään oman nimen ja sähköpostiosoitteen. Huom! Arpalippuja saa kaksi, mikäli olet blogin lukija.

Tulkaa Worldconiin!


Worldconin ohjelma on viimein julkaistu netissä, ja voi pojat, miten paljon häppeninkiä on luvassa! Niille, jotka eivät vielä ole varanneet kalenterista tilaa tapahtumalle, merkatkaa nyt äkkiä ylös 9.-13. elokuuta. Kyseessä on maailmanluokan scifi- ja fantasiatapahtuma, mukana mm. sellainen pikkunimi kuin George R. R. Martin. En taida itsekään vielä kunnolla tajuta, miten isosta ja hienosta tapahtumasta Worldconissa on kyse. Kun muutama kuukausi sitten pohdiskelin ääneen sitä, uskallanko ilmoittautua mukaan esiintyjäksi vai en, eräs kirjailijakaveri muistutti, ettei Worldconia todennäköisesti järjestetä enää uudelleen Suomessa meidän elinaikanamme. Ensi vuonna tapahtuma pidetään San Josessa, Kaliforniassa. Siispä tulin järkiini ja täytin esiintyjähakemuksen. Ja niin siinä kävi, että minua pyydettiin mukaan kahteen paneeliin ja yhteen työpajaan.

#KuurankeroPride!


Hyvää #HelsinkiPride-viikkoa kaikille! Päivitän blogiani viikkoon nähden myöhässä (perjantai), mutta toisaalta ihmisoikeuksissa ei ole koskaan kyse vain yhdestä viikosta ja haluan kantaa korteni kekoon tämän asian hyväksi. Monet kirjabloggarit ovat osallistuneet viikkoon lukemalla LGBTQ-kirjallisuutta ja listanneet kirjoja, joissa esiintyy sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöhahmoja. Itse olen vastikään lukenut Simon vs. Homo sapiens agendan, ja vaikka mieluusti kirjoittaisin kokonaisen postauksen vain ja ainoastaan tästä kirjasta (koska se oli mahtava!), ajattelin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta hieman monipuolisemmin.

Kajo Pinterestissä

Ehdin kirjoittaa vielä yhden postauksen ennen Blogistanian kesälukumaratonin alkamista. Minulla on ollut todella huono tuuri lukumaratonien ja työvuorojeni kanssa aikaisemminkin, eikä tämä kerta tee poikkeusta. Aloitan lukemisen vasta huomenna, jotta saisin mahdollisimman paljon vapaatunteja käyttöön lukemista varten. Maratonia odotellessa olen käyttänyt aikani - mihinkäs muuhun - kuin pieneen Kuura-fiilistelyyn Pinterestissä. 

Kirjoitusrauha


Minulla on ollut hankaluuksia päästä alkuun Kuuran viimeisen osan, Ruskan, kirjoittamisessa. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, koska isojen projektien aloittaminen on aina ollut minulle työlästä - koski urakka sitten puuduttavaa koulutyötä, tai rakastamani kirjasarjan jatkamista. Kirjoittavat ystäväni ovat yrittäneet antaa minulle neuvoja jumista ylipääsemiseen. Yksi keino saada näppäimistö laulamaan olisi aloittaa romaanin kirjoittaminen keskeltä jostain vetävästä toimintakohtauksesta. Muistan aikoinani kirjoittamista treenatessani käyttäneen moista tekniikkaa ja kirjoittaneeni lähes poikkeuksetta tarinani loppukohtaukset valmiiksi ennen romaanin ykköslukua. Nykyään jokin tällaisessa epäjärjestyksessä häiritsee. Huomaan, että minulle on tärkeää edetä kronologisesti ykkösluvusta eteenpäin. Mietin hetken miksi, ja tulin tulokseen, että se johtuu eläytymisestä. 

Liikaa henkilöhahmoja?


Olen motivoinut itseäni kuluneen viikon ajan Ruskan raakaversiourakkaan. Olen katsonut innostavia elokuvia, kuunnellut leffamusiikkeja ja ajoittanut juoksulenkkini iltayhteentoista, jotta voin ideoita pimeässä ilman häiriötekijöitä. Fiilistelystä on ollut hyötyä, into tulevaa käsistä kohtaan on hyvässä nousussa. Samalla kuitenkin kun kirjasarjani kolmas ja viimeinen osa on selkiytynyt päässäni luku luvulta, on se tuonut mukanaan myös kokonaan uuden huolenaiheen. Nimittäin hahmot ja heidän lukumääränsä. 

Esiintymisestä


Olen aina ollut kova jännittämään esiintymisiä. Isoissa, tuntemattomissa ihmisporukoissa olen se, joka hiljenee ja antaa muiden puhua. Yliopiston praktikumeissa pelkään avata suutani ja toivon, ettei ohjaaja vaadi minua ottamaan kantaa kiivaaseen keskusteluun, jossa kaikilla muilla tuntuu olevan hyvät, vahvat argumentit. Olen viime aikoina miettinyt, mistä kumpuaa epäilykseni omaa ääntäni kohtaan. Olen arka väittelemään ventovieraiden ihmisten kanssa tai vaatimaan puheenvuoroa isommassa ihmisporukassa, vaikka tutussa kaveripiirissä olen varmempi mielipiteistäni ja uskallan käydä rikasta keskustelua, jossa pohditaan, epäillään ja tullaan omiin johtopäätelmiin. Vieraalle yleisölle esiintyessä sen sijaan olen reilusti hermostuneempi ja huomaan stressaantuvani heti, jos minulta pyydetään vastausta kysymykseen, johon en ole etukäteen valmistautunut. En kykene pohtimaan kysymystä rauhassa, kuten ystävien kanssa keskustellessa tekisin. Pahimmassa tapauksessa syntynyt stressi saa vain ajatukseni lukkoon, ja annan ympäripyöreitä vastauksia, jotka ikään kuin käsittelevät kysymystä, mutta eivät kuitenkaan syvenny aiheeseen.

Kajon julkkarit



Innostuin muokkaamaan blogin ulkonäköä jo ennen kuin aloin kirjoittaa päivitystä Kajon julkkareista. Taistelin asetusten kanssa monta tuntia, mutta kyllä tämä mielestäni on jälleen astetta paremman näköinen kuin viime kerralla. :) Kehitystä tapahtuu!
Postauksen päätarkoitus on kuitenkin kertoa viime lauantaina vietetyistä julkkareistani. Kuten monet tietävät, Kajo oikeastaan ilmestyi kauppoihin jo muutamaa viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää, mutta täytyihän sitä ison urakan loppumista juhlia virallisestikin.

Ne ovat täällä!



Aika on loikkinut taas salakavalasti viikkoja eteenpäin. Vastahan minä lähetin käsikirjoituksen kustantajalle luettavaksi. Ja nyt tuossa se on, oikeana kirjana. Voin selata sitä, nuuhkia sitä, ihmetellä sitä. Voin asetella sen Kuuran viereen ja yksinkertaisesti vain tuijottaa kaksosia kirjahyllyssäni. Kuulostaa pelottavalta, mutta kaikkea tuota on tullut harrastettua kuluneen viikon aikana.

Julkkaritunnelmia


Kaunista kevään alkua kaikille! Kajon ilmestyminen lähestyy, ja olen kuluneen viikon aikana ollut kuin kissa pistoksissa odottaessani, koska saan kustantajalta viestin saapuneista kirjoista. Olen jo nähnyt painajaisia, joissa kirjan sivut kieppuvat väärinpäin ja painotiedosto on vahingossa ollutkin raakaversioni. Odottaminen on viheliäistä puuhaa. Onneksi viime aikoina on ollut muitakin asioita, joihin keskittyä. Huhtikuu tuo mukanaan paljon kaikenlaista pientä kivaa.

Blogitauko ohi

Kuva (c) Karin Niemi
Tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne pitkästä aikaa. On kulunut yli kaksi kuukautta siitä, kun ilmoitin pistäväni blogini jäihin editointiurakkani ajaksi. No, tuo urakka päättyi viime viikolla. Kajo on nyt vihdoin ja viimein saatettu painotalon hellään huomaan, ja seuraavan kerran näen tekstini kovien kansien sisällä. Kustantajan mukaan kirjat pitäisi olla varastolla 10.4. mennessä - toki mahdollisesti jo aikaisemmin. 

Kotisivut muuttavat

Minua on vaivannut viime aikoina blogini armoton laiminlyönti. Kunnolliset blogipostaukseni ovat väistyneet käsiksen editoinnin tieltä, ja nettinäkyvyyteni on rajoittunut pitkälti muiden somekanavieni nopeaan päivittämiseen. Monet mielenkiintoiset postausaiheet, kuten kouluvierailuista kertominen, jatko-osan kirjoittamisen hyödyt ja haitat, tarinan pahishahmot, lukijapalautteen vastaanottaminen, kokopäiväkirjoittaminen sekä nuortenkirjan kirjoittamisen hyödyt ja haitat ovat jääneet roikkumaan "ensi viikolla sitten" -listaani.

Kuva (c) Sami Kuusivirta
Saadakseni asian pois omatunnoltani tein päätöksen, että pistän Bloggerin kotisivuni jäihin n. kahden kuukauden ajaksi. Tauko kestää ainakin siihen saakka, kunnes saan Kajon painovalmiiseen kuntoon. Tämän jälkeen sivuni muuttavat todennäköisesti Wordpressiin, koska ajattelin hakea virallista elinapitkakangas.fi-domainia, ja olen kuullut että Bloggerin kautta moisen saaminen on aika vaikeaa. 
Bloggerista on kyllä vaikea luopua, tiedän sen jo nyt. Vaikka en ole päivittänyt omia sivujani juurikaan viime aikoina, luen edelleen päivittäin muiden blogeja. Bloggerin lukemisto-lista helpottaa kummasti uusien postauksien seuraamista. Pidän myös aika paljon blogini ulkoasusta tällä hetkellä. 

Mutta noh.. Katson tätä asiaa uudelleen sitten parin kuukauden päästä. Pitäkää peukkuja, että Kajo on hyvällä mallilla siihen mennessä! Ja seuratkaa meitsiä ihmeessä Instassa, Twitterissä, Snapchatissa (epitkakangas) tai Facessa - näissä kanavissa päivittelen kuulumisiani edelleen. 

Blogini osalta toivotan lukijoilleni nyt pienet heiheit. Palaillaan! <3