#KuurankeroPride!


Hyvää #HelsinkiPride-viikkoa kaikille! Päivitän blogiani viikkoon nähden myöhässä (perjantai), mutta toisaalta ihmisoikeuksissa ei ole koskaan kyse vain yhdestä viikosta ja haluan kantaa korteni kekoon tämän asian hyväksi. Monet kirjabloggarit ovat osallistuneet viikkoon lukemalla LGBTQ-kirjallisuutta ja listanneet kirjoja, joissa esiintyy sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöhahmoja. Itse olen vastikään lukenut Simon vs. Homo sapiens agendan, ja vaikka mieluusti kirjoittaisin kokonaisen postauksen vain ja ainoastaan tästä kirjasta (koska se oli mahtava!), ajattelin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta hieman monipuolisemmin.

Ensinnäkin kirjaan tähän oman suosituslistani. Kirjalista voisi olla paaaaaljon pidempikin, sillä yksinomaan meillä Suomessa julkaistaan ilahduttavan paljon LGBTQ-kirjallisuutta. Ajattelin pysytellä tällä kertaa kuitenkin sellaisissa teoksissa, jotka olen joko itse lukenut, tai jotka ovat minulle jollain muulla tapaa tuttuja. Tiedän, että mieleeni nousee jälkeenpäin lukuisia muita hyviä teoksia, mutta eiköhän näillä alkuun pääse, mikäli etsii aiheesta kirjoitettua kaunokirjallisuutta: 
  • Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
  • Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa, valoa, valoa (2011)
  • Jenny Kangasvuo - Sudenveri (2012)
  • Maria Turtschaninoff - Anaché (2012) ja Naondel (2016)
  • Annukka Salama - Faunoidit-sarja (2012-2014)
  • Elina Rouhiainen - Susiraja-sarja (2012-2015)
  • Siiri Enoranta - Nokkosvallankumous (2013) sekä Surunhauras, lasinterävä (2015)
  • Salla Simukka - Lumikki Andersson -trilogia (2013-2014)
  • Marja Björk - Poika (2013)
  • Essi Tammimaa - Noaidin tytär (2013) ja Noaidin tulva (2016)
  • Maria Carole - Tulen tyttäriä (2014)
  • Emmi Itäranta - Kudotettujen kujien kaupunki (2015)
  • Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo sapiens (2015)
  • J.S. Meresmaa - Keskilinnan ritarit (2016)
  • Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016)
  • Sally Green - Puoliksi paha -trilogia (2014-2016)
  • Liliana Lento - Dionnen tytöt (2016)
  • Sini Helminen - Kaarnan kätkössä (2017)

Mitä omiin kirjoihini ja vähemmistöhahmoihini tulee, Kuura-sarjassa on kaiken kaikkiaan kolme tiedettävästi mainittua queerhahmoa. Kajon lukeneet lukijat tietävät näistä yhden, vaikka toki mukana on ollut jo toinenkin hahmo, jonka suuntautumisesta ei vain ole ollut puhetta. Ruskassa esittelen kolmannen, yhden suosikkihenkilöhahmoistani, ja samalla kirjassa aihetta käsitellään aavistuksen verran enemmän kuin edellisissä osissa. Sanon "aavistuksen verran" siksi, että olen tehnyt tietoisen valinnan käsitellä queerhahmojeni rakastumista ja parisuhteita samalla tavalla kuin käsittelen hahmojeni heterosuhteita. En siis kirjoita tällä kertaa coming out -kertomusta, vaikka erään nuoren henkilöhahmoni näkökulma voisikin tuoda syventävämpää omakohtaisuutta aiheeseen. Inka ja Aaron säilyvät näkökulmahahmoinani myös Ruskassa ja vaikka molemmat ovat toki alkuun tietämättömiä (näkyy esimerkiksi kaveriporukan ajattelemattomassa huumorissa) ja jopa hölmistyneitä, molempien suhtautuminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin on ennen kaikkea avoin. Asioihin ei siis juututa, eikä kenenkään ihastuksista tehdä haloota. 

Miksi päädyin juuri tähän käsittelytapaan? Henkilökohtaisesti minulle on tärkeää kirjoittaa erilaisia hahmoja kirjoihini. En tee niin vain lukijoiden vuoksi, vaan siksi, että kirjoittamalla erilaisia hahmoja - vaikeitakin - opetan itseäni laajakatseisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi. LGBTQ on kuitenkin laaja aihe, jota en toistaiseksi koe hallitsevani niin hyvin, että kykenisin kirjoittamaan kokonaista kirjaa aiheesta. Vaikka olen kandissani käsitellyt (osittain) queeria nuortenkirjallisuudessa, olen onnellinen, että yksi koelukijoistani tuntee tämän aiheen paremmin kuin omat taskunsa. Juttelin queerhahmoistani hänen kanssaan ennen Kajon julkaisemista, ja onnekseni hän osasi osoittaa minulle isoimmat homorepresentaatioihin kohdistuvat kliseet. 
Oletteko esimerkiksi pistäneet merkille Hollywood-leffoissa tai monissa bestseller-käännöskirjoissa sitä, kuinka usein homohahmo kuolee? Etenkin jos hahmo on juuri löytänyt kumppanin tai harrastanut seksiä? Koelukijani kehotti minua googlettamaan hakusanoilla: Dead lesbian syndrome ja löysin muun muassa tämän käsittämättömän listan. Myönnän rehellisesti, etten ollut tajunnut kiinnittää huomiota tuohon seikkaan, ennen kuin se osoitettiin minulle. Järkytys oli suuri. 
Moni varmaankin arvaa tästä, ettei minulla ole aikomuksia sortua tällaiseen kliseeseen omien kirjojeni kohdalla. Ja vaikka tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö homohahmo voisi kertomuksessa koskaan menehtyä, minusta on silti mukavampaa viestittää lukijalle näin trilogian viimeisen osan loputtua jonkinlaista sanomaa: tässä tapauksessa sitä, että maailma tulee jatkumaan entistä parempana paikkana, jossa on tilaa kaikille ihmisille, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. 

Postauksen skeittisusi(c)Kaisu Sandberg

2 kommenttia

  1. Minun kirjani sopii myös HLBTQ-kirjallisuuslistalle. Dionnen tytöissä on keskeisessä roolissa yksi naispari, ja kirjan maailma on sellainen, että kukaan ei tee numeroa siitä, ovatko pariskunnan osapuolet samaa vai eri sukupuolta. Ihmisen ja keijun parisuhde sen sijaan on eräille iso ongelma...

    Arvostan yleensäkin paljon kirjallisuudessa sellaista käsittelytapaa, että homoseksuaalisuus ja samansukupuoliset parisuhteet eivät ole mikään ihmettelyn saati paheksunnan aihe, vaan luonnollinen asia. Se antaa tärkeän viestin seksuaali-identiteettiään pohdiskeleville nuorille, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Ja varovasti toivon, että jospa tällainen HLBTQ-kirjallisuus voi antaa myös ajattelemisen aihetta jollekulle änkyrälle, jonka mielestä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä ei kuulu olla samoja oikeuksia kuin cisheteroilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Liliana, ja sori että on kestänyt vastata! Lisäsin Dionnen tytöt listaan, se tosiaankin sopii tuohon. Itse en ole ehtinyt vielä lukea teostasi, mutta olen lukenut siitä paljon esittelyjä ja arvioita, joten kirjan idea ja teemat ovat ainakin tuttuja. Mielestäni ratkaisusi käsitellä suvaitsevaisuutta on toteutettu todella tyylikkäästi. Hyvä siis, että vinkkasit!

      Olen samaa mieltä kanssasi. Tuntuu hyvältä lukea myös kirjoja, jossa seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli ei ole hahmon esittämisen keskiössä, vaan ominaisuus on yksi piirre muiden joukossa. Kajossa ja Ruskassa pyrin ennen kaikkea tähän, vaikka samalla nykyaikaan (2014) sijoittuvassa tarinassa vilahtelee myös yhteiskunnan negatiivisia sävyjä. Vaikka en näissä kirjoissa käsittele homofobioita, voi pienistä sivulauseista tai tiettyjen henkilöhahmojen dialogista huomata, ettei Suomessa olla vielä tähän päivään mennessä päästy irti kaikista ikävistä ennakkoluuloista.

      Poista