Kirjojen yöstä Lämpöön


Uskokaa tai älkää, viimeiset viikot ovat olleet minulle niin kiireisiä, etten ole yksinkertaisesti muistanut päivittää blogiani. Siksi postaukset Hel-YA!:n  ja Worldconin hulinoista tulevat vasta nyt, kuukausi tapahtumien jälkeen. Olen kuitenkin päivittänyt tapahtumista kuvia ja kuulumisia muille sometileilleni, joten mikäli olet seurannut minua Instagramissa, Twitterissä tai Facessa, tiedät ainakin suurin piirtein miten esiintymiset osaltani menivät.
Tohinaviikko alkoi osaltani jo torstaina, jolloin minä ja Kaarnan kätkössä -kirjailija, Sini Helminen, reissasimme Tampereen Kirjojen yöhön. Esiintymisemme toteutettiin tutulla kaavalla, eli minä ja Sini haastattelimme toinen toisiamme kirjasarjoistamme ja niihin liittyvistä ajankohtaisista teemoista. Puoli tuntia meni todella nopeasti, ja kuulijoitakin oli pieni kourallinen, vaikka arki-iltapäivä kirjakaupassa ei ole yleensä sitä kaikista ruuhkaisinta aikaa. Tampereen Akateeminen kirjakauppa hoiti tapahtuman todella hyvin, ja pääsin ensimmäistä kertaa myös kirjailijoiden backstagelle, jossa meitä odotti lasilliset kuohuvaa, vaahtiksia ja suolatikkuja. 
Sain tapahtuman ohessa myös kuulla, että Kuura on valittu sekä Helmetin, että valtakunnallisen lukudiplomin listoille. Olin enemmän kuin pöllämystynyt tiedosta. Vau. Kuura ja lukudiplomi samassa lauseessa. Tyypillisesti heti alkuriemastukseni jälkeen vanha kunnon huijarisyndrooma yritti horjuttaa iloani kuiskuttamalla, että kyseessä on oltava virhe, älä kuvittele liikoja, Kuura on valittu sinne säälistä. Kaava on aika tyypillinen minulle. Olen huomannut, että minun on ihmeen vaikea hyväksyä kirjoihini liittyviä hyviä uutisia, etenkin jos kyse on jostain isommasta tunnustuksesta. En tiedä meneekö moinen epäilys ohi uran edetessä, vai tarvitseeko sen edes mennä. Totta kai toivon, että luottoni omia tekstejäni kohtaan kasvaisi, mutta samaan aikaan en halua koskaan nähdä päivää, jolloin kirjojeni saamat tunnustukset olisivat minulle itsestäänselvyyksiä. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Haluan olla nöyrä ja samalla arvostaa omia kirjojani. Noh, tämä meni ehkä hieman sivuraiteille nyt, mutta joka tapauksessa mahtavia uutisia! Toivotaan, että Kuura löytää paljon uusia lukijoita lukudiplomien avulla. Tuhannet kiitokset kaikille Kuuran suosittelijoille!

Kuva(c)Hannu Peltonen
Tampereelta kotiuduttuani pääsinkin saman tien valitsemaan vaatteita seuraavan päivän Hel-YA! -tapahtumaan. Voit lukea tapahtuman ideasta tarkemmin tässä postauksessa. Ennen varsinaisen ohjelman alkua Sini ja minä esiinnyimme vielä kerran Keskustan Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla, joten pääsimme mainostamaan tapahtumaa vielä hiukkasen ennen h-hetkeä. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka paljon nuorten aikuisten kirjatapahtuma tulisi vetämään väkeä, joten halusin levittää sanaa mahdollisimman laajalle yleisölle. Siinä mielessä huoleni kävijämäärästä osoittautui kuitenkin turhaksi: ravintola Lämpö oli ääriään myöten täynnä!
Saavuin paikalle hieman myöhässä, joten ensimmäinen paneeli (ei onneksi omani) oli jo hyvässä vauhdissa, kun ennätin paikalle. Hiipparoin saman tien backstagelle siistimään hikistä naamaani. Takana meitä esiintyjiä varten oli katettu sämpylöitä, meloniviipaleita, kahvia, teetä ja kivennäisvettä. Meinasinkin jäädä jumittamaan verhon taakse liian pitkäksi aikaa, koska sain siellä tilaisuuden tutustua kirjailijoihin, joita en ollut ennen tavannut. Pääsin juttelemaan muun muassa Emmi Itärannan, Johanna Valkaman, Mintie Dasin, Erika Vikin, Anders Vacklinin, Aki Parhamaan sekä Antti Halmen kanssa - kaikki siis nimiä, jotka olivat olleet minulle aikaisemmin tuttuja ainoastaan somen kautta. Tutuista kirjailijoista Elina Rouhiainen, Katri Alatalo ja Sini Helminen olivat minulle turvasatamia, joiden luokse mennä, kun edustaminen alkoi uuvuttaa.


Mutta niinkin huippua kuin muiden kirjailijoiden tapaamiset olivat, minulle parhaita hetkiä tapahtumassa olivat lukijoiden kohtaamiset. Monet kasvoista tunnistin entuudestaan somen kautta, mutta oli silti jotenkin jännittävää nähdä omia lukijoita ja jutella heidän kanssaan. Ison plussan annan myös sille, että Hel-YA!:n ohjelmassa kullakin kirjailijalla oli omat signeeraushetkensä, koska se laski lukijoiden kynnystä tulla tervehtimään kirjailijoita kasvotusten. Vaikka itsekin aina muistutan somessa, että hihaani saa tulla nykäisemään missä ja milloin vain, tiedän miten vaikeaa se loppupelissä ujoimmille tyypeille voi olla. Nyt Hel-YA! onnistui järjestämään tapahtumasta mielestäni juuri sellaisen kuin tarkoitus olikin: lukijoiden ja kirjailijoiden yhteisen fanitapahtuman, jossa kohtaamisia vaalittiin puolin ja toisin. Yhden sanan tiivistelmä koko tapahtumasta voisikin olla "yhteisöllinen". Vaikka tulin yksin tapahtumaan, yksinäistä minulla ei tosiaakaan ollut. En muista, että olisin koskaan ollut näin sosiaalinen tapahtumissa, joihin lähden ilman perinteisiä tukijoukkojani. Tulipahan todistettua, että me YA-kirjallisuuden kuluttajat todella pidämme yhtä. 
Toki tapahtumassa oli nähtävissä pieniä puutteita - taukoja paneelien välissä oli aika vähän ja kuuluvuus loppuillan julkkarihaastattelussa oli harmittavan kehno - mutta isot linjat olivat mielestäni hoidossa ja tapahtumassa oli ymmärretty fanitapahtuman idea. Paneelien lisäksi mukana oli paljon yleisöä osallistavaa ohjelmaa esimerkiksi kirjastojen kojulla. Hel-YA! -seinän bongasin vähän liian myöhään, koska sitä vasten olisi ollut hauskaa räpsiä ryhmäkuvia. Muutenkin näin kauheasti potentiaalia sivuohjelmissa ja olisin helposti nähnyt tapahtuman parin päivän mittaisena. Ensi vuonna uusiksi!

Postauksen yläkuva(c)Riikka Siivonen

1 kommentti

  1. Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta Akateemisessa! Harmitti, etten päässyt seuraamaan perässä Hel-YA:han, mutta ihanaa kuulla, että sielläkin riitti väkeä. Äkkiä vaan samanlainen tapahtuma uudestaan, että minäkin pääsen mukaan!

    Ja onnea lukudiplomiin pääsystä, ihan ansaitusti :)

    VastaaPoista